Työn merkityksellisyyden pysäkki - jakso 11
Tervetuloa tutustumaan työn merkityksellisyyden eri puoliin. Tässä podcastissa kohtaamme ihmisiä, joille työllä on merkitystä ja imua. Mukaan on ihmisiä eri aloilta ja kohtaamme ihmisillä erilaisia työn merkityksen lähteitä. Podcast liittyy Meanwell-tutkimukseen, jossa tutkitaan työn merkityksellisen lähteitä.
Jarkko: Kerro, kuka olet ja missä työskentelet?
Mika: Minä olen Mika Saarinen. Oon tällä hetkellä työssä erikoissuunnittelijan virassa poliisihallituksessa, siellä poliisitoimintayksikössä. Ja tämä poliisitoimintayksikkö jakautuu vielä moniin vastuualueisiin. Itse toimin lupahallinnon vastuualueella.
Jarkko: Onko ymmärtänyt, että sinä on myöskin toinen työ mukana tässä?
Mika: Kyllä. Eli en nyt sano suoraan, mutta sukurasitteena on suvulla hyvin pitkään ollut maatila, jossa toimin maatalousyrittäjänä samaan aikaan. Olen toiminut jo pitkän aikaa tässä.
Jarkko: Miten sinä tähän poliisin työhön alun perin ajauduit tai hakeuduit? Minkälainen se väylä on ollu?
Mika: Itse tuohon poliisin työhön väylä oli käytännössä aika mielenkiintoinen. Valkeakoskella asun ja mulla oli ihan hyvä työpaikka paperitehtaassa ja hyvä palkkanenkin sellainen. Sitten jouduin lähteä armeijaan ja armeijan jälkeen tuli tää 90-luvun lama ja sinne ei enää päässyt. Sitä kautta sitten lähdin pääkaupunkiseudulle ja menin ensin Merivartiostoon. Olin siellä neljä vuotta töissä. Siellä Helsingin satamassa menin passintarkastukseen ja sit siinä kohtaa, kun työkaverina oli poliiseja, niin aattelin sitä, et kyl mä haen poliisikouluun. Siinä kohtaa sitten hain poliisikouluun ja poliisiura on jatkunut oikeastaan siitä eteenpäin.
Jarkko: Onko sinne tullut, kun nyt sanot, että olet poliisihallituksessa, tuleeko sinne lisäkouluttautumisia? Miten paljon vai mennäänkö työkokemuksella ja mitä kentältä on tullut?
Mika: Oma polku poliisihallitukseen menemiseksi oli käytännössä se, että aikanaan silloin Helsingissä aloitin ihan peruskenttähälytystehtävissä. Sitten siirryin sieltä Hämeen poliisilaitokselle, missä nää samat kenttä- ja hälytystehtävät jatkuivat. Vähän tuli sellaista uudenlaista virtaa siihen, että toimin sellaisessa vatiryhmässä, mikä tarkoittaa tämmöisiä vaativiin tilanteisiin erikoistuneessa poliisiryhmässä. Mut sit jossain kohtaa, kun perhe rupesi lisääntymään ja kasvamaan, niin päätin, että lähden sitten tonne rikostutkintaan. Se oli aikanaan Hämeessä tutkintakierto nimeltään. Se oli kolmen kuukauden kierto. Ja sille tielle mä sitten jäin. Olin tällä kierrolla melkein 15 vuotta. Mut sitten poliisissa tapahtui aika rajuja rakenteellisia uudistuksia. Olin töissä pienissä poliisilaitoksissa täällä Pirkanmaalla. Ja jossain kohtaa tiesin, että tämäkin poliisiasema lakkautetaan. Ja siinä kohtaa hain lupahallintoon, mikä oli aika vieras kenttä siinä kohtaa. Toisaalta itselläni oli kokemusta laaja-alasta näkemystä kenttähälytyssektoripuolelta ja sitten rikostorjunnasta. Ja sitten mä menin sinne lupapuolelle. Se lupapuolelle siirtyminen tavallaan herätti ajatuksia sillä tavalla, että se poliisiorganisaation ymmärrys tuli oikeestaan vasta siinä kohtaa, kun siirty sinne lupapuolelle.
Poliisiorganisaatiossa on monia toimijoita ja itselleni siihen asti lupahallinto oli ollut aika vieras. Oikeastaan siinä kohtaa ymmärsin sen, kuinka merkittävää työtä lupahallinnossa tehdään. Olin siellä Tampereen lupahallinnossa jonkin aikaa töissä, ja poliisihallituksessa oli projektiluontainen paikka auki toiminnan asiantuntijalle. Ja mä sitten hain sinne ja pääsin varmaan tän käytännön kokemuksen ja taustan kautta. Siellä sitten olen edelleenkin.
Jarkko: Kyllä. Tässä näkyy tyypillisesti se, että miten siihen tavallaan työuran aikana ajaudutaan lopulta siihen johonkin tiettyyn hommaan. Voi olla niin, että tääkään ei vielä viimeinen kohta siinä työuralla tietenkään ole. Tällainen ajautuminen niihin työtehtäviin, missä on, on aika monen tekijän summaa.
Mika: Siinä mielessä se oli aika mukava siirtyä poliisihallitukseen, mitä itse piti aika kaukasena siihen asti. Mutta sitten siellä huomas sen, kuinka nää kaikki poliisiorganisaation eri toimijat kuitenkin nivoutuu yhteen aika mukavalla tavalla. Mitä lainsäätäjäkin on tarkoittanut, että just nää lupahallinnon asiat on säädetty, että ne on poliisin tehtäviä. Ja niillä on aika vahvakin merkitys sitten kuitenkin tässä oikeastaan koko poliisitoiminnassa.
Jarkko: Kyllä. Jos mennään tähän työn merkityksellisyyteen, mitä tässä tutkimuksessa on erityisesti tutkittu. Mikä sinulle itsellesi on erityisen tärkeää tässä poliisin työssä?
Mika: No kyllähän se poliisin perustehtävät, siis ylipäätään viranomaisen tehtävät, nehän on säädetty laissa. Poliisilla on tehtävänä tietenkin se oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ja varsinkin tuo rikosten ennalta estäminen. Ja ainakin omalta osalta tuo rikosten ennalta estäminen, niin kyllähän tuo poliisin lupahallinto on tosi vaikuttava tekijä siinä. Eli kyllä se lainsäätäjä on viisaudessaan säätänyt tietyt tehtävät poliisin tehtäväksi. Ja nämä kaikki nivoutuu sikäli yhteen, että lupa-asiat ylipäätään, niin se, että käytetään lupaharkintaa, kun jotain lupaa haetaan, niin siinä on semmoinen oma aspekti.. Mutta eihän se pääty siihen. Eli kun ihminen saa luvan tai yhteisö saa luvan johonkin asiaan, niin poliisi edelleen valvoo sen luvan ehtojen noudattamista. Onko tämän luvan haltija soveltuva pitämään sitä lupaa itsellään? Ihan esimerkkinä vaikka ajokortti. Ei ihmisiä loppujen lopuksi kauheasti haittaa, jos saa vaikka sakot jossain. Se maksetaan pois. Mutta sitten kun poliisi puuttuu siihen ajo-oikeuteen, kun sakkoja tulee liikaa tai se rikos on sen kaltainen, että näin hallinnollisin keinoin puututaan siihen ajo-oikeuteen, niin sillä on merkitystä. Se on ihan silmille pistävää tässä omassakin työssä. Sillä on vaikuttavuutta.
Jarkko: Mikä saa sitten syttymään ja innostumaan? Minkälaiset tilanteet ylipäätänsä on niitä, jotka erityisesti sytyttää ja innostaa?
Mika: Itsehän olen nyt tämmöisessä hanketyössä, eli tehdään tietojärjestelmää, kehitetään poliisin eri prosesseja lupahallinnon puolella. Kyllä siinä saa syttymään. Tämmöinen hanketyö on sikäli kiva, että sitä mukaa, kun työ edistyy, niin siinä oikeastaan voi miettiä etukäteen tämmöisiä käyttötapauksia, että missä kohtaa tämä asia on, miten se näkyy tuolla kansalaisten silmissä, miten se näkyy lupavirkailijoiden silmissä. Lupavirkailija pystyy tekemään asioita huomattavasti helpommin. Kansalaiset saavat poliisin palveluita huomattavasti helpommin, esimerkiksi sähköinen asiointi. Vaikka aselupa-asiat, kun voi jättää vireille hakemuksen sähköisesti, niin kyllähän se helpottaa ihan valtavasti, varsinkin näinä päivinä. Ei tarvitse lähteä jonottamaan, ei tarvitse lähteä hakemaan vuoronumeroa, kattoo sitä vapaa-päivää itselle et pääsee asioimaan. Niin nää on tosi merkityksellisiä seikkoja, jotka vaikuttaa kansalaisiin, vaikuttaa poliisiin.
Jarkko: Tässä tulee myös itselleni mieleen se, että palveluja väistämättäkin syrjäseudulta on rajatusti poistettu sieltä, jolloin tarvitaan myös näitä digitaalisia palveluja kehittää, koska yhteiskunta muuttuu. Tarvitaan kehittää myös niitä palveluja, joita yhteiskunta tarjoaa kansalaisilleen.
Mika: Kyllähän poliisi on mukana tässä digiloikassa. Sähköiset palvelut on tätä päivää ja muissa viranomaisissa on tehty tosi mallikasta työtä sen eteen. Itse omassa työssä huomaa sen, että on mukana tässä, että myös poliisi on kehityksessä mukana.
Jarkko: Tuleeko sinulla mieleen joku esimerkki viime ajoilta, kun tunsit tekevän tällaista merkityksellistä, tärkeätä tai arvokasta työtä? Tuleeko jotain ihan konkreettista esimerkkiä?
Mika: Tulee paljonkin. Hanketyö on sikäli jännä, että kun on hanke tehdä uutta tietojärjestelmää, niin se koko ajan sitä mukaa, kun se kehittyy ja kasvaa, niin aina löytyy niitä speksejä, mutta esimerkiksi tämä, että tavallinen ihminen voi hetken päästä jättää aselupahakemuksen asukoon missä tahansa ja se menee poliisille ihan sieltä kotisohvalta.
Jarkko: Jos nyt ajatellaan näitä työn merkityksellisyyden lähteitä, niin me voidaan tästä jo poimia se, että olet puhunut monista tällaista työn merkityksellisyyden lähteistä jo valmiiksi. Yksi niistä on toimijuus. Eli tässä tutkimuksessa on löydetty, että yksi tällainen merkittävä merkityksellinen lähde on toimijuus ja se pitää sisällään sen, että yksilölle on tärkeää, että työssä on vapautta ja vastuullisuutta, itsenäisyyttä sekä vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi työtehtävien ja työajan suhteen. Miten sinä koet tämän asian omassa työssäsi? Toteutuuko tällaiset sinulla?
Mika: Tämä on kaksipiippuinen juttu. Omalta osalta voin sanoa, että toteutuu. Mut se, että kaikki viranomaistoiminto perustuu tiukasti lakiin. Tässä omassa työssä kaikki menee tietenkin täysin lain mukaan. Ja tämmösiä hyviä asioita näkee hyvin paljon. Et aina poliisina kuitenkin miettii, kun on pitkä poliisitausta, että joka käänteessä näkee sen väärinkäytöksen mahdollisuuden. Ja sitten kun omassa tietojärjestelmän kehittämistyössä huomaa sellaisia asioita, että tässä on väärinkäytöksen mahdollisuus. Mutta sitten se oma ajattelutapa on sen kaltainen, että voiko tätä käyttää väärin ja kun sen löytää, että miten tätä olisi voitu käyttää väärin, niin eliminoidaan se tässä kohtaa. Ne ovat tosi hienoja hetkiä siinä kohtaa.
Jarkko: Kiitoksia erittäin paljon, että pääsit tähän haastatteluun mukaan. Tämä oli taas kerran arvokas uutta tietä ja uutta näkemystä saatiin tärkeästä asiasta. Hyvä kuulija, nyt saimme olla hetken tämän poliisialan ammattilaisen ajatusten äärellä. Ota vielä pieni hetki itsellesi rauhassa tuumaille, että miten tämän keskustelun asiat näyttäytyvät juuri sinun työssäsi. Kiitos ajastasi. Toivottavasti sait uusia merkityksellisiä ajatuksia myös omaan työhösi. Nautinnollista loppupäivää juuri sinulle.
