Työn merkityksellisyyden pysäkki - jakso 12
Tervetuloa tutustumaan työn merkityksellisyyden eri puoliin. Tässä podcastissa kohtaamme ihmisiä, joille työllä on merkitystä ja imua. Mukana on ihmisiä eri aloilta ja kohtaamillamme ihmisellä on myös erilaisia työn merkityksen lähteitä. Podcast liittyy Meanwell-tutkimukseen, jossa tutkitaan työn merkityksellisyyden lähteitä.
Jarkko: Kerro, kuka olet ja missä työskentelet?
Pasi: Muttosen Pasi olen ja työskentelen Laukaan kunnossa vattipajalla. Meillä on semmoinen juttu, että kohteenamme on laukaalaiset pitkään työttömänä olleet eri-ikäiset henkilöt. Heille tarjoamme työtoimintaa täällä vattipajalla.
Jarkko: Mikä on perustyöpäiväsi omassa työssä?
Pasi: Työpäivä alkaa sillä, että lähdetään katsomaan sähköpostia. Siellä on jo ensimmäiset asiakkaat käyneet jo jotain huikkaamassa kahvikupin ääreltä. Aamut olen koettanut sillä tavalla pyhittää, että kerkii katsoa sähköpostit läpi ja kerkii kuunnella, jos muilla työvalmentajilla on jotain sydämen päällä, että ne haluaa tulla avautumaan minulle, heitä on jututtanut siinä. Aika rennolla meiningillä meillä alkaa päivät.
Jarkko: Miten alun perin päädyit tähän työhään? Minkälainen se historia siinä on, että juuri tämä työt valikoitu sieltä kaikista?
Pasi: Siinäpä se onkin, että miten tänne on jouduttu. Semmoinen historiikki on Laukaan kunnan kanssa ollut, että se lähti jo viime vuostuhannen puolelta. Tulin sillä tavalla Laukaan kuntaan, että teimme Äijälän seudun osuuskunnan kautta ensimmäisiä retkeilyreittiprojektia, joka nyt on nimeltään Metson reitti, tässä tätä seutukunnallista retkeilyreittiä. Siellä olin kahdessa ensimmäisessä projektissa vastaamassa rakentamisesta ja luvittamisesta. Sieltä pikkuhiljaa sitten muihin projekteihin sillä tavalla, että me kirjoitettiin Äijäläisen osuuskunnan kautta kunnalle eri projekteja. Siinä olikin yksi sellainen hiljaisempi pätkä. Tuli pieni pätkä, että jouduttiin lomauttamaan minut.
Menin sitten sillosen vapaa-aikatoimijohtajan huoneeseen ja hänellä oli jotain pientä työtä minulle. Huomasin siellä siiten lapun hänen pöyvällään, että haetaan liikuntapaikkojen hoitajaa Laukaan kuntaan. Kysyin heti, että mikä se tuo tuommoinen pesti oikeen on tuolla. Sitten se paikka tuli hakkuun ja minä hain sitä ja sain sen sitten projektiin jälkeen. Sitten tulin 2009 Laukaan kuntaan liikuntapaikkojen hoitajaksi, jossa kerkesin olla vain puolitoista vuotta, kun minua kysyttiin pajalle ryhmä- ja yksilövalmentajaksi silloisen ohjaajan siitä pois lähtiessä. Ja suostuin sitten lähtemään tähän tehtävään. Ja itse asiassa, kun oltiin molemmat Laukaan kunnan puolella, niin olin sieltä lainasopimuksella 6,5 vuotta sitten työllisyydenhoidon parissa erilaisissa tehtävissä. Yksi projekti taas loppui ja minut siirrettiin takaisin sinne liikuntapaikkojen hoitajaksi. Sitä tein taas kolme vuotta, kun meidän johtaja kysyi, että olisitko kiinnostuneet tämmöistä pestistä, kun tästä eläköity edellinen pois. Se on vähän niin kuin Puuilon mainoksessa, että eka sanoin, että en ja sitten sanoin, että tuun. No nyt olen tässä reilun kaksi vuotta ollut ja enkä ole katunut tätä juttua ollenkaan, että tähän päädyin.
Jarkko: Eli pitkällinen prosessi on siinä, että miten päätyy siihen työhön. Teet paljon töitä sitten ihmisten kanssa ilmeisesti tässä työssä. Kerrotko, että mikä on sulle erityisen tärkeää tässä työssä? Mitkä asiat tulee tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä siinä työssä?
Pasi: No tietysti lähdetään meidän ulkoisesta asiakkaista, eli pitkään työttömänä olleista, niin on se, että jos siellä joku saakin työpaikan meidän kautta tai meidän avustuksella ja muuta.. niin ne on niitä juttuja, mistä aina on tosiaan onnellinen. Ja paljon toimitaan myös nuorten valmentautujien kanssa, ja siellä jos huomaa, että nuori ottaa koppia omasta elämästä ja alkaa meidän kautta saamaan sitä itseluottamusta ja vähän kokemusta töistä ja pääsee omalla uralla eteenpäin, niin ne on tietysti sellaisia äärimmäisen tärkeitä juttuja tässä. Ja itse olen lähtenyt sitten taas myös sille linjalle, että meidän valmentajien pitää voida hyvin, että me pystytään tekemään tämmöistä työtä sitten tämmöisen asiakasryhmän parissa, niin se on ollut tärkeä juttu. Ja sen otinkin silloin ensimmäisenä oikeastaan semmoisena isompana työjuttuna, että jos me viihdytään, niin sitten viihtyy meidän asiakkaat. Ja siinä ollaan kyllä edistetty paljon.
Jarkko: Eli käytännössä muiden ilon kautta ja onnistumisen kautta tulee se ja sit itsekin pitää vielä pystyä tai pitää voida hyvin, että saa sitten siirrettyä sitä hyvää oloa muillekin ilmeisesti. Ymmärsinkö oikein?
Pasi: Joo ja tälleen niinku, ite paljon joukkuepelejä pelaanneena, niin paljon on tullut itselle turpaan, että on tottunut häviämään. Niin mieluummin antaa sitä onnistumisen iloa muille.. Mutta niin kuin sanoin, niin jos meidän asiakkaat pääsee eteenpäin elämässä ja muuten, niin kyllähän se antaa sitä uskoa siihen omaan tekemiseen ja hyvää mieltä itellekin.
Jarkko: No tässä on jo tullu vähän joitakin asioita, mitkä saa sinut syttymään ja innostumaan, mutta löydät siellä vielä jotain sellaista, mikä erityisesti saa sinut syttymään ja innostumaan tässä omassa työssä.
Pasi: No joo, hankala kysymys silleen, tietysti kun nää on tommosia pieniä asioita, mistä se päivä aina koostuu, mutta.. meillähän on tietyn mittaisia nämä meidän asiakkaiden pätkät täällä työpajalla ja jos on vaikka palkkatukitöissä olleita ihmisiä, niin yleensä sanotaanko, että 7-8 kymmenestä tulee kysymään, että eikö tämä millään voisi jatkua, että olen niin paljon tykännyt tästä toiminnasta. Että ne on kanssa niitä semmosia pikku kohokohtia, vaikka toisaalta ite joudun aina melkein sanomaan niissä kohtaan, että valitettavasti tämä oli, tämä oli tässä tämä sun pätkä, että seuraavat ottaa jonossa.
Jarkko: Joo, eli hyvästä työstä tulee tällä tavalla palkkio siitä, että haluttiin sitä vielä jatkaa.
Pasi: Kyllä, kyllä.
Jarkko: No onko sulla, tuleeko sulla mieleen jotain niinku ihan konkreettista esimerkkiä viime ajoilta, että milloin tällainen, tai minkälainen se tilanne olisi ollut?
Pasi: No tuota, joo, tulee itse asiassa. Meille tuli tässä vuospari takaperin yksi semmoinen kaveri töihin, joka tuli kuntouttavan työtoiminnan sopimuksella. Hän pysty tekemään kahta päivää viikossa ja sillä tavalla, että ne viikot ei saanut, tai päivät ei saanut olla niinku peräkkäisiä, vaan piti olla esimerkiksi tiistai ja torstai, että sai aina päivän levätä siinä välissä. No jakson edetessä, niin kaverin kunto vähän koheni ja sitten alkoi huomaamaan, että hei, että minähän saattaisin pystyä tekemään enemmän. Lisättiin hänelle päiviä siitä, jonka jälkeen hän sitten sai meiltä palkkatukipaikan, joka on meillä niin sanottu täyspäiväinen, eli 5 päivää viikossa, mutta 85 prosenttinen. Hän pysty sitä ruveta tekemään, viihtyi älyttömän hyvin.. Tämän pätkän jälkeen, kun hällä nyt loppu tuossa syksyllä, ei saanut heti koulutuspaikkaa sille alalle. Se oli metallimies, mutta nyt on pääsemässä keväällä metallipuolen kouluun ja samalla hän sanoi, että nyt en jää enää kotia tässä, että olisiko mitään mahdollista, niin tuli toisella sopimuksella sitten meille jatkamaan niin pitkään, kunnes tällä alkaa se koulu. Tässä on sellainen. Ja oikeasti sama kaveri saatto joku päivä lähteä keskipäivällä jo silloin, kun oli kahtena päivänä vain viikossa, niin sanoi, että nyt ei kestä paikat, että nyt on lähettävä kesken päivän pois. Ja lopputulema on se, että kaveri pystyy olemaan täyttä päivää ja hakee vielä samalla alan koulutukseen, niin onhan se aika hyvä onnistuminen meiltä ja tietysti onnea kaverille.
Jarkko: Kyllä. Onnistuminen hänen puolestaan. Voi kuvitella, että miten merkityksellinen asia hänen elämässään, tämä teidän toiminta, mitä olette tehneet ja hänen kanssaan, niin miten merkityksellistä se hänen elämälle on.. niin se on varmaan todella merkittävä.
Pasi: Kyllä, kyllä.
Jarkko: No tässä oikeastaan on tullut jo monta tällaista työn merkityksellisyyden lähteitä, niin kuin just puhuttiin tästäkin, että miten merkityksellisistä on nimenomaan toisille ihmisille tehdä sitä hyvää ja tämmöistä. Ja tämä on myös yksi sellainen, jota on tässä tutkimuksessa havaittu. Mutta yksi niistä on myöskin perustarpeet, ja se pitää sisällään sen, että yksilölle on tärkeetä, että työ mahdollistaa toivotun toimeentulon ja elintason, esimerkiksi asumisen toiveiden mukaisessa kodissa, niin miten sinä koet tämän asian omassa työssäsi, voisitko kertoa siitä vähän?
Pasi: No sehän menee sillä tavalla, kun jos tehdään töitä pitkään työttömänä olleiden kanssa, niin heillähän kaikilla ei ole mahdollisuutta juuri noihin, mitä sanoit juuri tuossa äsken.. Ja sitten tietysti arvostaa taas omassa elämässä, että on mahdollisuutta tarjota perheelle sellaiset elin- ja asuinolosuhteet, mitä itse haluaa. Ja kun kunta-alalla ollaan töissä, niin ei me palkoilla kilpailla, että se on tavallaan pakko kilpailla jollain muulla, ja se on varmaan just se, että se viihtyy myös sillä työpaikalla. Ja sitä kautta just nämä omat elinolosuhteet ja muut, että ne saadaan täytettyä, niin se on se juttu.
Jarkko: Joo, ja tässä oikeastaan tämmöistä.. että vähän niin kuin harvinaisestikin tulee, että nämä perustarpeet, niin kun sinä puhut selkeästi myöskin niiden asiakkaiden puolesta, että heillekin tämä perustarpeet on hyvin merkittävässä roolissa ja tietenkin myöskin itsellä, ja kaikilla meistähän tämä perustarpeet on tärkeässä roolissa. Ja myös tässä sinun työssä, niin kun tosi hyvin tulee ilmi se, että paitsi että itsellesi se on tärkeetä, niin sinun työssä se on myöskin niille muille tärkeetä, mihin silloin on vaikutusta, ja se on mahtavaa.
Pasi: Kyllä, joo, ja tässä niin kuin mitä meidän pajan toimintaa on kuullut jo vuosikauet, niin on se, että nyt kun joulun alla tässä ollaan, niin ei ole aivan varmuutta, että onko kaikilla mahdollista hommata hyviä jouluruokia omaan joulupöytään. Mutta niin kuin nyt meillä on tällä viikolla sitten jouluruoka meidän kaikille asiakkaille, että kaikki saa ainakin kertaalleen kunnon jouluruoan syötyä, että nämä on semmosia pikkuasioita, mutta kuitenkin jollekin tosi isoja asioita.
Jarkko: Kyllä, juuri näin, mutta erittäin paljon kiitoksia sinulle. Hyvä kuulija, nyt saimme olla hetken tämän työllisyydenhoidon ammattilaisten ajatusten äärellä. Ota vielä pieni hetki itsellesi rauhassa tuumaille, että miten tämän keskustelun asiat näyttäytyvät juuri sinun työssäsi. Kiitos ajastasi, toivottavasti sait uusia merkityksellisiä ajatuksia myös omaan työhösi, ja nautinnollista loppupäivää juuri sinulle.
