Työn merkityksellisyyden pysäkki - jakso 3

Podcastin kolmannessa jaksossa Jarkko saa vieraaksi kätilönä työskentelevän Heidin. Tervetuloa kuuntelemaan, miksi Heidi hakeutui alalle ja mikä saa hänet innostumaan haastavassa työssään!

Tervetuloa tutustumaan työn merkityksellisyyden eri puoliin. Tässä podcastissa kohtaamme ihmisiä, joille työllä on merkitystä ja imua. Mukana on ihmisiä eri aloilta ja kohtaamillamme ihmisellä on myös erilaisia työn merkityksen lähteitä. Podcast liittyy Meanwell-tutkimukseen, jossa tutkitaan työmerkityksellisyyden lähteitä.

Jarkko: Kerro, kuka olet ja missä työskentelet?

Heidi: Olen Heidi Säteri, työskentelen Espoon sairaalassa synnytysosastolla kätilönä. Hoidan työkseni synnytyksiä ja kaikkine niihin liittyvine käänteineen, joskus käynnistyksestä asti ja joskus sitten spontaaneita, ja vastasyntyneitä siinä ensimmäiset tunnit. Sitten me hoidamme myös leikkaussalitehtäviä kätilön töiden ohella.

Jarkko: Miten sinä päädyit tällaiseen työhön? Minkälainen historia sinulla on tässä takana?

Heidi: Päädyin kätilöksi oikeastaan monen mutkan kautta. Lapsena haaveilin kovasti eläinlääkärin ammatista, mutta lukioikäisenä totesin, ettei ehkä kemian ja fysiikan asiat etene sillä tavalla, että sinne asti päädyttäisiin. Sitten lukion jälkeen menin armeijaan ja muistan, että siellä viimeisinä päivinä piti täyttää hakupapereita, ja ajattelin, että jotain jännittävää pitäisi elämässä olla. Silloin laitoin vaihtoehdoiksi ensihoitaja ja kätilö ja päädyin ensihoidon opintojen pariin ja työskentelemäänkin muutamaksi vuodeksi. Sitten oikeastaan omat lapset saatuani vähän vajaa kymmenen vuotta sitten vaihdoin kätilöalalle, eli opiskelin kätilöksi. Olen nyt seitsemän vuotta ollut kätilönä.

Jarkko: Tuntuiko sinusta silloin, että kätilö ratkaisi jonkin sellaisen sinussa, että tätä minä haluan tehdä vai oliko se yksi vaihtoehto vaan kaikista monista muista vaihtoehtoista?

Heidi: Siinä yhdistyi moni asia. Tykkäsin ensihoidon parissa nopeasti vaihtuvista tilanteista, mutta se on taas työympäristönä niin kyyninen ja negatiivinen. Kaipasin jotain iloisempia asioita työpäiviin ja sitä todella sainkin ja sellaista, että perheiden kanssa työskentelyä.

Jarkko: No miten, jos ajattelet nyt omaa työtäs tällä hetkellä, niin mikä sulla on erityisen tärkeää siinä työssä, minkälaiset asiat nousee esille tässä mielessä?

Heidi: Kyllä ne ovat ne elämän tärkeät hetket, että olla läsnä siinä intiimissä hetkessä, kun perheestä tulee isompi. Ensimmäisen lapsen kanssa tietysti, kun siitä tulee oikeasti perhe, kun se vauva syntyy tai sitten tulee niitä sisaruksia, toisia lapsia. Kyllä se muistuttaa se työ itsessään usein tavallaan siitä, että vaikka se on mulle vain se työpäivä, yks muiden joukossa, niin sille perheelle se on se ikimuistoinen hetki, kun syntyy uusi vauva tai ensimmäinen vauva ja elämä ei koskaan enää ole samanlaista kuin sitä ennen.

Jarkko: Minkälaiset asiat siinä sitten on sellaisia, jotka saa syttymään ja innostumaan erityisesti? Minkälaiset tilanteet esimerkiksi sieltä nousee esille tässä mielessä?

Heidi: Se syntymä itsessään, se on aina semmoinen sytyttävä hetki ja semmoinen uuden elämän syttyminen siinä, kun nähdään se kauan odotettu vauva. Kyllä siinä on monenlaisia tilanteita, mitkä innostaa ja sytyttää. Silloin erityisesti, kun se synnytys pääsee yllättämään, että aina se ei etene tietyn kaavan mukaan. Että joskus, kun se onkin positiivisesti yllättävä, että se onkin nopeampi tai se onkin kivuttomampi, tai se synnyttävä äiti kokee, että se on helpompi, tai jotenkin vaikka korjaava kokemus siihen edelliseen verrattuna. Tai jos on jollakin tavalla vaikea synnytys, että se etenee tosi hitaasti, tai äiti on tosi pelokas, tai että siinä on vaikka joku koko ajan sektion uhka, ja äiti kovasti toivoisi, että saisi alatiesynnytyksen, ja sitten kun se saadaankin maaliin ja se vauva syntyy alakautta, ja se on kaikille osapuolille semmoinen vähän työvoitto.. niin kyllä ne on ne hetket, mitkä innostuttaa ja sytyttää.

Jarkko: Kuinka paljon tämä työ itseasiassa on sellaista ihmisen kohtaamista, ja tämmöistä tavallaan ihmissuhdetyötä, ja kuinka paljon tämä on sellaista, onko se nyt väärä sanoa, jotenkin sairaalateknistä työtä siinä tilanteessa?

Heidi: Kyllä mä sanoisin, että kätilön työ on tosi paljon sitä kohtaamista, että jotkut semmoset vanhan kansan kätilöt, ehkä ajattelis, että sitä voisi vaikka keinutuolista synnytystä hoitaa istuen itse siellä. Että silloin kun asiat etenevät hyvin, niin silloin sä oot vain tukena ja kanssakulkijana siinä, koska kyllähän nainen lähtökohtaisesti osaa synnyttää, ja se on niin kuin fysiologinen tapahtuma, ja semmoinen, että sä vaan kuljet siinä matkalla ja autat sen äidin sinne maaliin. Toki tänä päivänä siihen liittyy paljon myös lääketieteellisiä osuuksia, mitä sun täytyy tehdä ja auttaa, ja jos kaikki ei meekkään sillä tavalla etene, että siihen tarvitaan vähän apuja syystä tai toisesta, niin silloin se on lääketieteellinen.. tarvii puuttua, mutta kyllä se on tosi paljon sitä kohtaamista.

Jarkko: Joo, se ainakin kuulostaa siltä, ja voin kuvitella, miten merkityksellinen se on, niillä ihmisille, jotka siinä on mukana, niin se on varmaan tosi iso merkitys sillä kätilön työllä.

Tässä tuli jo oikeastaan poimittua jonkun verran tämmöisiä työn merkityksellisyyden lähteitä, mutta onko vielä jotain sellaista käytännön esimerkkiä siellä, jotain ihan konkreettista esimerkkiä, että missä nää olisi toteutunut tällaiset, mitä kuvailit tässä näitä, niin syttymisen hetkiä.

Heidi: No useampikin tulee mieleen, että kyllä ne on niitä semmosia kokemuksia, että silloin kun se synnyttäjä nimenomaan kokee, että mä pystyin tai mä osasin tai että mä selvisin siitä, että jos kovasti pelottaa tai ylitin itseni. Ja kyllä ne on sitten myös, niin kuin sitten taas meidän kannalta työntekijöille, niin semmosia tilanteita, mistä vähän niinku tiiminä selvitään. Että jos on vaikka joku tosi harvinainen komplikaatio, mistä sä tiedöt, että jo heti kun sä oot siinä, että okei mä en välttämättä ikinä työuralla törmää tämmöiseen tilanteeseen.. että tätä ei ole voitu harjoitella, koska tää on niin harvinaista, ja sitten siitä selvitään niin, että se on turvallista ja kaikki etenee tavallaan niin kuin pitääkin, niin ne on semmosia, mitkä jää mieleen.

Jarkko: No nyt kun tässä on tullut ja näitä työn merkityksellisyyden lähteitä, niin tässä tutkimuksessa on myöskin, kun ollaan tutkittu, niin näitä on havaittu useita. Ja yksi niistä on tällainen yhteenkuuluvuus tai yhteisöllisyys, ja se pitää sisällään sen, että yksilölle on tärkeetä saada kuulua hänelle tärkeän työyhteisöön, ja että suhteet työkavereihin ne voivat myönteiset ja antoisat. Niin miten sinä koet tämän asian siinä omassa työssäsi, voisko siitä kertoa vähän lisää?

Heidi: No on se tosi tärkeetä kuulua, ja kätilöt on vähän semmoinen heimo keskenään, että me vietetään niin paljon aikaa tietysti yhdessä siellä työpaikalla, ja semmosina kellonaikoina, että huumorintaju muokkautuu vähän samanlaisiksi, ja siihen hakeutuu vähän samantyyliset ihmiset, varsinkin synnytyssaliin. Että kyllä sitä työvuoron jälkeen monesti kiitellään toisiamme, että tänä päivänä näistä resursseista puhutaan aika paljon, niin ei meitä siellä ylimääräisiä ole.. että on tilanteita, jossa sitten sillä yhteisellä venymisellä saadaan se työvuoro turvallisesti maaliin, ja sitten työvuoron jälkeen puhutaan siitä, että siitä selvittiin. Tai sitten on vaikka just joku haastava synnytys, ja siinä sitten yhdessä onnistuttiin.

Kätilön työ on tosi semmoista tiimityötä ylipäätänsä, että aina vauvan syntyessä on vähintään kaksi kätilöä paikalla. Oot sitten siinä niin kuin hoitavana kätilönä, tai siitä tuut avustamaan, niin siinä on vähän eri puolet.. että silloin, kun tuut avustamaan, vähän niin kuin vierailemaan siinä synnytyksessä hetkellisesti.. niin se kun katsot sitä kollegaa ja miten hän hoitaa sitä tilannetta, kun se on just semmoista persoonalla hoitamista, niin se on aika hienoa nähdä toisen tekevän sitä työtä, että miten hän hoitaa sen tilanteen.

Jarkko: Ketä se koet, että siihen tiimiin kuuluu sitten, että minkälainen tiimi se on, joka hoitaa sen, että ketä kaikkea siihen voidaan lukea?

Heidi: No siis, jos synnytys etenee ihan hyvin, niin silloinhan siinä ei ole muita kuin kätilöitä. Voi olla toki anestesialääkäri jossain kohtaa, jos tarvitaan puudutusta, selkäpuudutusta äidille, mutta jos ei ole tarvetta lääkärin osallistua siihen synnytyksen hoitoon, niin silloin ei välttämättä lääkäri ole paikalla. Jos tilanne niin vaatii, niin toki siinä on sitten lääkäri, tai useampikin osallistuu.

Jarkko: Joo, ja varmaan sitten myöskin jollain tasolla tiimiin kuuluu myöskin vanhemmat.

Heidi: Joo, toki se on tärkeä osa sitä, että mä ajattelin henkilökunnan puolesta. Kyllähän siinä on isällä tosi tosi, tai tukihenkilöillä, ja tänä päivänä sitten on myös doulija näitä tämmöisiä tukihenkilöitä, ammatillisia tukihenkilöitä myös monella mukana, niin heillä sitten oma tärkeä rooli on.

Jarkko: Täytyykö sinä tehdä miten paljon töitä sitten sellaisen yhteisöllisyyden rakentamiseen siinä tilanteessa? Siinä on kuitenkin melko tämmöisestä poikkeuksellisesta tilanteesta, joka ei ihan joka arkipäivä muille kuin ehkä teille, tietysti se on enemmän arkipäivää, niin täytyykö sinä tehdä jotenkin töitä erityisesti sen yhteisöllisyyden eteen, vai syntyykö se jotenkin siinä tilanteessa?

Heidi: No kyllä se vaihtelee, valehtelisin jos väittäisin, että se ei vaihtelisi, että onhan se vähän kemia-asiakin. Ja tavallaan miten lähelle myöskin se synnyttäjä päästää, että toiset haluaa pitää hyvin sen välin, että toivoo vaikka, että kätilö on tosi niin vähän huoneessa kuin mahdollista, ja toiset kaipaa, että olisi vähän niin kuin koko ajan, että sekin on vähän sitten sitä synnyttäjien haistelua, tilanteen haistelua, että mitä hän haluaa.

Jarkko: Joo, kuulostaa hyvältä, mutta hei nyt ois aika kiittää, erittäin paljon kiitoksia siitä, että pääsit mukaan tähän Meanwell-tutkimukseen, tai tähän podcastiin.

Kiitos paljon siitä, hyvä kuulija. Nyt saimme hetken olla tämän terveydenhoitoaan ammattilaisen ajatusten äärellä. Ota vielä pieni hetki itsellesi rauhassa tuumaillen, että miten tämän keskustelun asiat näyttäytyvät juuri sinun työssäsi. Kiitos ajastasi, toivottavasti sait uusia merkityksellisiä ajatuksia myös omaan työhösi, nautinnollista loppupäivää juuri sinulle.