Työn merkityksellisyyden pysäkki - jakso 4
Tässä Työn merkityksellisyyden pysäkin jaksossa työstään ja omasta merkityksellisyyden kokemuksestaan kertoo Kalmarin henkilöstöjohtaja Ville Karkiainen. Mikä on Villelle työssä merkityksellistä ja entä mitä hän ajattelee johtajan roolistaan muiden työn merkityksellisyyden kokemuksen edistäjänä?
Tervetuloa tutustumaan työmerkityksellisyyden eri puoliin. Tässä podcastissa kohtaamme ihmisiä, joille työllä on merkitystä ja imua. Mukana on ihmisiä eri aloilta ja kohtaamillamme ihmisellä on myös erilaisia työmerkityksen lähteitä. Podcast liittyy MEANWELL-tutkimukseen, jossa tutkitaan työmerkityksellisyyden lähteitä.
Jarkko: Kerro, kuka olet ja missä työskentelet.
Ville: Kiitos mielelläni. Minun nimi on Ville Karkiainen ja minä olen Kalmar-nimisen yrityksen henkilöstöjohtaja.
Jarkko: Ja kuinka päädyit tähän työhön?
Ville: Iso kysymys. Varmaan semmoinen perusteellisempi, mutta kuitenkin lyhyt vastaus on se, että itse koen, että olen tehnyt matkaa itseeni pienestä pojasta lähtien. Se, mitä opiskelin oli jotain muuta, mutta elämä sitten ja varmasti motivaatio johdatteli sellaisiin tilanteisiin, mistä sitten päädyin lopulta tähän työhön.
Jarkko: No nyt kun teet tällaista merkittävää työtä, niin mikä sulla on itsellesi erityisen tärkeää tässä omassa työssä?
Ville: Se on hyvä kysymys. Moni asia. Ensinnäkin, jos lähtee ihan siitä omasta ytimestä, että mikä arvotasolla on merkityksellistä. Niin mulle on aina pienestä pojasta lähtien ollut tärkeetä semmoinen oikeudenmukaisuuden tunne. Ei se nyt välttämättä liity tai rajoitu pelkästään työyhteisöön, vaan mihin tahansa yhteisöön. Mun mielestäni ihmisiä tulee kohdella tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, ja toki siihen sitten liittyy se, että odottaa myös itse, että tulee kohdelluksi sillä tavalla.
Mutta kysymys on iso ja siihen varmasti liittyy myös se, että mikä sitten innostaa, koska se mikä innostaa, on ainakin mua ajanut pitkälti mun uravalinnoissa ja siitä tulee sitten itselle tärkeää. Mulle kyllä sisäsyntystä on aina ollut semmoinen kaipuu vaikuttamiseen ja vaikuttamistilanteisiin. Mä innostun erityisen paljon siitä, että vuorovaikutustilanteessa joku toinen ihminen syttyy hänelle merkitykselliselle asialle ja sillä tunteella jaksaa monta päivää. Ja ehkä erityisen motivoivaa on sitten se tilanne siinä valossa, että joku ihminen tekee jonkun hänelle tärkeän isommankin päätöksen, vaikkapa vaihtaa työpaikkaa tai perustaa yrityksen. Se on musta todella mahtavaa. Ja on se on sitten näkynyt uravalinnassa, että henkilöstötyö, jos mikä, niin sehän on puhtaasti ihmisten työolosuhteisiin vaikuttamista ja sitä kautta ihmisiin vaikuttamista. Siinä toivossa sit, että se auttais kaikkia ihmisiä siinä organisaatiossa liikahtamaan sinne suuntaan, mikä olisi sitten sen yrityksen ja niiden ihmisten ja sitten sen ympäröivän yhteisön, mitä se yritys palvelee kannalta kaikkein parasta.
Jarkko: Joo sanoitkin tässä, että tavallaan se, että ihmiset syttyy ja innostuu jostain asiasta, niin se antaa sinulle sitä merkityksellisyyttä. Mutta mikä saa siut sitten syttymään ja innostumaan? Onko se sen näkeminen, että muut innostuvat ja syttyvät vai onko siinä vielä jotain muuta?
Ville: Kyllähän se on se, kun mainitsin, että vuorovaikutustilanteessa ja.. on tärkeää, että tässä puhutaan työn merkityksellisyydestä paljon, ja se keskustelu on voimakkaasti lisääntynyt varmaan parinkymmenen vuoden aikana, erityisesti nyt viimeiset kymmenen vuotta, mikä on minusta todella mahtavaa. Se iso kysymys on sillä tavalla, että miksi teen sitä työtä, mitä teen, mutta monesti ne kaikkein merkityksellisimmät hetket on siinä ihan siinä arjessa, eli se on joku kohtaaminen, mihin myötävaikuttamalla joku toinen ihminen saa jotakin ja kun sä koet, että sä autoit siinä, niin se on se fiksi, se on se huume, mitä mä ainakin tarvitsen jaksaakseni ja ollakseni iloinen mun työssä. Ja niin kuin sanoin, niin se varmaan sit aikanaan johti niihin valintoihin, minkä kautta sitten pääty tekemään just tätä työtä tällä hetkellä, ne vuorovaikutustilanteet, jotka voi olla isoja tai sitten pieniä.
Jarkko: No miten sitten nyt kun tällaista syttymistä ja innostumista näet siinä, niin tuleeko sulla mieleen mitään ihan konkreettista esimerkkiä viime ajoilta, ei tarvitse nyt yksityiskohtia sanoa tietenkään, mutta jotain sellaista kertaa, jolla olet kokenut tämmöistä, että tehtävä on, mitä teet, niin on merkityksellistä, tärkeitä tai arvokasta työtä?
Ville: Useita. Ensimmäinen esimerkki, mikä tulee mieleen, se on ihan muutaman viikon takaa ja.. yksi ihminen mun tiimistä, niin siirtyy eteenpäin meidän konsernissa vaativaan ja tärkeeseen tehtävään ja se, kun hän tuli valituksi, niin se innostus, mikä hänestä huoku ja se on.. niin en mä tiedä, ei semmoista parempaa tunnetta voi olla, kun se kun näkee, että joku, kenen kanssa on töitä tehnyt, niin liikkuu kohti sitä omaa unelmaansa ja uutta haastetta. Se oli tosi hieno hetki.
Jarkko: Kyllä tästä keskustelusta ja mitä olet vastannut näihin, niin tästä jo kuulee aika paljon, että sulla on paljon tämmöisiä työn merkityksellisille lähteitä, ja yksi näistä lähteistä tässä tutkimuksessa on löydetty, että se on laaja-alanen hyvän tekeminen ja se pitää sisällään myöskin sen, että yksilölle on tärkeetä, että hänen työllä on laaja-alaista vaikutusta esimerkiksi yhteiskuntaan tai ihan jopa koko maailmaan ja hän haluaa työn kautta vaikuttaa, muuttaa maailmaa ja tehdä siitä jollain tapaa paremman paikan. Niin miten sinä koet tämän asian omassa työssäsi? Tuleeko sulla mieleen jotain erityistä?
Ville: Tulee ja paljonkin asioita. Ja ensinnäkin niin mä kuulin tästä hiljattain hyvän esimerkin, siis siitä, mihin verrattiin sitä, että yritys tekee tulosta siihen, että se tekee jotakin merkityksellistä ja miten nämä asiat on toisiinsa liittyviä.. mutta erilaisia asioita kuitenkin.. ja tässä esimerkissä verrattiin yritystä autoon..
Eli minähän menen autokauppaan ostaakseni auton, mutta en sen takia, että voisin tankata siihen tolkuttomasti bensaa ja ajaa ympyrää sillä. Tämä on siis analogia sille, että yritys tekee voittoa. Yrityksenhän täytyy tehdä rahaa. Se ei pysy olemassa kovin kauaa, jos se ei sitä tee. Ja se analogia tähän autoon oli siis se polttoaine ja ne kilometrit, mitä sillä autolla ajetaan. Mutta, sitä autoa ei kuitenkaan osteta sen takia, että sillä voi ajaa ympyrää tolkuttomasti. Joku voi hetken aikaa tykätä siitä, mutta ehkä kyllästyy siihen kyseisen autoon sitten vähän ajan päästä ja vaihtaa sen. Silläkin henkilöllä on sitten joku toinen syy ajaa sitä autoa, mutta se autohan ostetaan sen takia, että päästään sillä jonnekin ja sitä varten tarvitaan paljon polttoainetta ja paljon kilometreja, mutta se on välttämättömyys. Ja näin myös yritys on olemassa tehdäkseen rahaa, mutta ennen kaikkea täyttääkseen jonkun tarpeen yhteisössä tai yhteiskunnassa, missä se on, ja se on se why, se syy miksi se yritys on olemassa. Ja nämä tarpeet tietysti muuttuu ajassa, asiakkaiden tarpeet muuttuu ajassa, mutta myös tulee erinäköisiä vaatimuksia yhteiskunnasta ja yhteisöstä sille, mitä sen yrityksen pitäisi täyttää, siis myös muita kuin se, että kantaa veroja pöytään ja näin poispäin.
Tämä oli minusta hirveän hyvä analogia, ja.. minun työssäni olen erityisen kiinnostunut siitä, että miten kukin ihminen voisi rakentaa sen sillan siitä työstä, mitä tekee myös rahan vuoksi siihen syvempään syyhyn, miksi se organisaatio ja lopulta se tiimi ja henkilö on siinä firmassa. Minun mielestä se ei ole asia, mikä syntyy vain sillä, että on joku hieno mainoslause, vaan se kokemus siitä merkityksellisyydestä syntyy vuorovaikutuksessa oman esimiehen, oman tiimin ja kaikkien niiden ihmisten kanssa siinä organisaatiossa sen yhteisen hyvän eteen. Mä näen mun työni monessa mielessä tähän systeemin vaikuttamisena siten, että tällainen kokemus voisi syntyä mahdollisimman monelle. Just tästä yrityksessä, missä nyt oon, niin johtajat on avainroolissa siinä, ja sen parissa me ollaan vietetty ja tullaan viettämään paljon aikaa. Eli johtajat voivat välittää tätä merkityksellisyyttä ihmisille, joiden kanssa tekevät töitä. Olipa pitkä vastaus.
Jarkko: Pitkä, mutta loistava vastaus tämä oli. Kuulosti todellakin juuri siltä, mitä tässä laaja-alaisen hyvän tekemisen muodossa haetaankin oikeastaan. Mutta hei nyt on tullut aika kiittää, erittäin paljon kiitoksia sinulle haastat ajastasi. Hyvä kuulija, nyt saimme olla hetken tämän henkilöstalan ammattilaisen ajatusten äärellä. Otan vielä pieni hetki itsellesi rauhassa tuumaillen, että miten tämän keskustelun asiat näyttäytyvät juuri sinun työssäsi. Kiitos ajastasi, toivottavasti sait uusia merkityksellisiä ajatuksia myös omaan työhösi, nautinnollista loppupäivää juuri sinulle.
