Työn merkityksellisyyden pysäkki - jakso 8
Tervetuloa tutustumaan työn merkityksellisyyden eri puoliin. Tässä podcastissa kohtaamme ihmisiä, joille työllä on merkitystä ja imua. Mukana on ihmisiä eri aloilta ja kohtaamillamme ihmisillä on myös erilaisia työn merkityksen lähteitä. Podcast liittyy Meanwell-tutkimukseen, jossa tutkitaan työn merkityksellisyyden lähteitä.
Jarkko: Kerro, kuka olet ja missä työskentelet?
Jussi: Olen Jussi Härkönen ja työskentelen Kypärämäen koulussa Jyväskylässä.
Jarkko: Onko siellä minkä asteen oppilaita tällä hetkellä siellä?
Jussi: Meidän koulu on niin, että kaikki oppilaat on yhdestä kuudenteen luokkaan. On muutama erityissluokka ja sitten perusopetuksen luokkia useampia. Meidän koulussa on myös musiikkiluokat.
Jarkko: Miten päädyit alun perin tähän työhön, missä nyt oot?
Jussi: Opettajaksi päädyin niin, että oma suku on tietysti opettajia täynnä. Nuoruuden kokemukset toisten nuorten tai lasten ohjaamisesta olivat mukavia ja myönteisiä ja lähdin suuntautumaan sille alalle. Opiskelen ensin nuoriso-ohjaajaksi, ja itseasiassa sitä ennen olin koulunkäynninohjaajana sokealla pojalla. Tietysti olin koulumaailmassa mukana siellä. Pidin myös oppitunteja tälle pojalle. Sitten opettajan työtä pääsivät kokeilemaan. Sitten kun tein nuoriso-ohjaajan opintoja ja siinä ohessa nuoriso-ohjaajan työtä ja eräoppaan töitä, jotenkin syttyi semmoinen palo kuitenkin, että ehkä minun täytyy lähteä sinne opettajaksi opiskelemaan. Lähdin OKL:ään. Sitten sitä kautta näissä Jyväskylän kaupungin kouluissa, kun valmistuminen rupesi lähestymään, olin sitten niissä töissä. Sitten itse asiassa tänne tuli, Kypäränmäkeen tuli virka auki, niin hain sitä paikkaa ja sain sen sitten. Sitä myöten on ollut täällä kohta yli 20 vuotta.
Jarkko: Miten sinä itse koet, että sinulla oli aluksi nuoriso-ohjaajan työ siinä, niin onko siitä ollut hyötyä tai haittaa? Tuskin kuitenkaan haittaa, mutta miten paljon hyötyä?
Jussi: Varmaan voi ajatella, että aika paljonkin hyötyä. Tietenkin se, että nuoriso-ohjaajana asiakkaat olivat enimmäkseen pikkusen vanhempia, eli teini-ikäisiä. Mutta sitten tavallaan se, että luokanopettajallakin on hyvä, vaikka niitä vähän nuorempia ohjaa, niin tietää, mihin ne ovat menossa nämäkin lapset. Sitten tosi monella tasolla ja ihan sitten myös käytännön töissä, vaikka joku leirikoulun pitäminen tai valmistelu, niin se on minulle aika helppoa, kun olen tottunut nuoriso-ohjaajana järjestämään kaikenlaisia leirejä lapsille ja nuorille.
Jarkko: Mikä on sinulla erityisen tärkeää tässä työssä, ja koet sellaisiksi asioiksi, joiden avulla sinä jaksat sitä työtä.. ja mikä antaisi olla virtaa ylipäätään?
Jussi: Kyllä se varmaan tietysti kaikista tärkein on ihan ne omat oppilaat, ne lapset. Tavallaan niiden kanssa tekeminen, sitten heidän sen kehittymisen seuraaminen. Luokanopettajana ehkä yksi parhaita asioita on se, että kun näkee sen lapsen kehityksen.. niin nyt vaikka mulla nykyinen luokka on silleen, että ne on tulleet suurin osa mulle kolmannella luokalla, ja nyt he ovat kutosella. Minä olen kohta neljä vuotta seurannut heidän kehitystähän ja kasvua ja nähnyt, miten he onnistuvat monissa asioissa.. ja miten he oppivat ja huomaavat myös itse sitä, mihin he ovat päässeet.
Ja sitten tietenkin ihan, kyllä minä aika paljon mietin myös sen lapsen hyvinvointia. Eli se, että miten tärkeää on vaikka nyt esimerkiksi fyysinen kunto, että oppilas, joka on tullut mulle vaikka neljännellä luokalla ja sitten fyysinen kunto on aika heikko, ja sitten kun on pari vuotta touhuttu siinä ja huomaa, että se lapsi kokee itsekin, että hän jaksaa paremmin ja oppii vaikka nauttimaan liikunnasta, niin sitten myös se tavallaan se mielen hyvinvointi yleensä kohenee sitä samaa tahtia.. oppii paremmin ja sitten myös sitten on henkisesti hyväkuntoisempi.
Jarkko: Tuleeko sulla mieleen sitten, että mikä erityisesti saa syttymään ja innostumaan, minkälaiset tilanteet siinä työssä on sellaisia..? Että tässä jo varmaan tulikin vähän sellaisia esimerkkejä.
Jussi: Joo, no kyllä, mutta sitten no tietysti se, joskus jopa se opetettava aihe ja aika useinkin, mä oon varmaan aina ollut sellainen tutkija ja ihmettelijä, niin se, että vaikka samoja asioita opetussuunnitelmassa kierrätetään vuodesta toiseen, niin tuntuu, että itse löydän niistä aina sellaisia uusia mielenkiintoisia asioita, joita on hauska lähteä sitten lasten kanssa yhdessä tutkimaan ja selvittämään. Ja niin kuin se, että tuntuu, että itsekin oppii koko ajan lisää, että se opettamisen tärkeä asia on se oma oppiminen. Ja sitä myöten tietysti saa oppilaat myös innostumaan siitä opiskelusta. Me ollaan kaikki innostuneita ja kiinnostuneita asioista.
Jarkko: Joo, täytyy myöntää, että nyt kuulijoillekin tulee varmaan tiedoksi tässä näin, että itsekin toimin siis opettajana tällä hetkellä lukio-opettajana ja paljon tulee siis palautetta ennen kuin kysellään, että miksi joku kurssi tai tällainen on tärkeä tai kivaa tai muuta, niin monesti se opettajan innostuneisuus on se, joka ikään kuin vetää ne opiskelijat mukaan. Ja tässä kuulostaa vähän samankaltaisia elementtejä olevan tässä jonkin työssä. Ymmärsinkö oikein?
Jussi: Kyllä, kyllä. Jos ajattelisi sillä lailla, että opettaminen olisi vaikka luennointia tai tiedon siirtämistä, niin se ei oikein toimi sillä lailla. Varsinkin jos oppilas ei ole etukäteen erityisesti motivoitunut juuri siihen aiheeseen. Mutta sitten kun tavallaan on semmoinen yhteinen asia, jota lähtee yhdessä tutkimaan ja miettimään, niin silloin tavallaan se into voisi.. huomaa, että hei, tätä voisi olla mielenkiintoinen lähteä oppimaan ja sitten sitä oppimista alkaa myös tapahtua.
Jarkko: No miten, tuleeko sulla mieleen joku esimerkki viime ajoilta, kun tunsit tekevästä tällaista merkityksellistä tai tärkeitä työtä, niin voisitko kertoa sellaista lyhyesti?
Jussi: Ehkä ensimmäinen esimerkki tulee nyt käsillä tekemisestä. Nykyajan lapsilla omilla käsillä tekeminen on sen verran vähäisempää. Että tavallaan monet muut asiat vievät aikaa semmoiselta, niin sitten kun koulussa käsitöissä me tehdään käsillä, niin siinä opitaan asioita, mutta se tarjoaa myös elämyksiä lapsille. Vaikka nyt, tässä tunti sitten lasten kanssa sorvattiin, joka on siis semmoinen vanha työskentelymenetelmä, mitä aika vähän nykyään tarvitaan.. mutta se on myös semmoinen, niin kun suoraan sä näet, niin kun mitä sun kädet pystyy tekemään ja se niin kun siinä ihan, kun muutamassa sekunnissa sä saat palautteen siitä, miten se yhtäkkiä alkaa se kappale muovautua, sitä voisit verrata varmaan johonkin semmoisen saviastian dreijaamiseen. Että kun sä ihan, ja siitä se vaan lähtee sun käsien jäljiltä, suoraan sun silmien edessä lähtee kappale muovautumaan ja sä pystyt hallitsemaan sitä.
Jarkko: Joo, toi kyllä kuulostaa siltä, että tulee mieleen omatkin lapsuusajat, kun silloin pääs sorvin ääreen. Ja sorvihän on varmaan sellainen kapistus, jota ei ihan jokaisessa taloudessa olekaan, eli se on melko harvinaista, että pääsee ylipäätänsä lapsi pääsee sorvaamaan missään. Tää on varmaan aika ainutlaatuinen tilaisuus kuitenkin.
Jussi: Ja just se, että on ollut itse aika semmoinen innokas digiopettaja ja hyödyntänyt kaikkia sellaisia materiaaleja. Mutta sitten on ehkä nyt sitten viimeisien vuosien aikana vielä noussut enemmän merkitystä sitten tämmöisille just, että saadaan näitä elämyksiä siitä, mitkä on ihan tässä ja nyt sun omissa käsissä. Niin kuin liity sen sitten liikuntaan, käsityöhön, kuvataiteeseen, moneen muuhun. Mutta totta kai se digi on siellä hyvänä tukena, mutta sitten yhtä tärkeänä se lapsen omaa tekeminen.
Jarkko: Kyllä. Tässä tuli monia tällaisia merkityksellisiäkin lähteitä ja tässä tutkimuksessa on nyt erilaisia työmerkityksellä lähteitä listattuna. Ja yksi näistä on myötävaikuttaminen ja se pitää sisällään sen, että yksilö haluaa toimia työkavereiden, työyhteisen ja yhteisten tavoitteiden hyväksi. Niin miten tämä näkyy sinun työssä?
Jussi: Siinä on, voin sanoa, että aika niin kuin se on aika iso osa työtä, koska opettajat nykyään tekee niin paljon yhteistyötä yhdessä. Ja mä oon ollut nyt tämän kohta yli 23 vuotta, kun mä oon nyt ollut opettajana 24 vuotta, niin siitä suurin osa on ollut semmoista, että mä oon tehnyt työparin kanssa töitä. Siinä on tällainen nimitys kuin yhteisopettajuus. Eli tavallaan on kaksi opettajaa, joilla on yhteiset oppilaat. Ja eri tavoin, aina riippuen siitä, minkälainen työpari mulla on ollut, mutta siinä esimerkiksi se omien taitojen tietojen hyödyntäminen siinä yhdessä.
Mutta sitten tietenkin, ehkä uran tässä vaiheessa yhä enemmän se, että tukee ja auttaa koko työyhteisöä. Myös niitä, jotka ei ole vain omana työparina, vaan ihan koko koulussa. Ja monella tavalla.. mulla on meidän koulussa vaikka AV-vastuu, niin sitten neuvon ja autan siinä semmosissa asioissa. Ja sitten ihan vaikka nyt, kun tulee lapsen kanssa joku haaste liittyen oppimiseen tai käyttäytymiseen tai moneen semmoisen, mitä täällä tulee lähes päivittäin, niin sitten pystyy tukemaan ja auttamaan niissä, on niin paljon kokemusta vastaavista tilanteista, niin pystyy olla tukena.
Jarkko: Mikälainen tämä työ tai yhteisopettajuus, onko se koko vuoden sama pari siinä vai onko se pidempää vai miten se menee teille?
Jussi: No tietysti kaikista mukavin on, jos se kestää useamman vuoden. Että mulla oli pitkään semmoinen yksi Kirsi tuossa, jonka kanssa tehtiin aina niin, että meille tuli uudet oppilaat, ne tuli kolmannella tai neljännellä luokalla ja sitten me yhdessä opetettiin heitä sinne kuudenteen asti. Se on kaikista parastilanne. Mutta sitten mulla on ollut välillä niin, että kun on sitten ollut sijaisia, niin sitten ollaan tehty yksi vuosi siinä yhdessä. Siihen menee se yksi lukuvuosi, että tavallaan se työ lähtee käyntiin ja sitten ehkä myös se, jos se toinen ei ole aikaisemmin ollut tämmöisen työskennellyt niin tiiviisti yhteistyössä toisen opettajan kanssa, niin se vuosi menee siinä oppiessa. Mutta toinen vuosi sitten alkaa olla jo se, että se kantaa tosi hienosti hedelmää. Ja tavallaan pystytään hyödyntämään kunnolla molempien opettajien vahvuuksia.
Jarkko: Joo, eli tätä myötävaikuttamistakin pääsee tavallaan harrastamaan tarpeeksi pitkään ja sille oppii tuntemaan toisen ja sitä kautta sitten pystyy tietämään, että missä vaikka itsellä on sellaisia paikkoja, joita toinen voi täyttää ja toisaalta taas voi itse antaa sitä omaa apua toiselle, niin onko tämä, olenko ymmärtänyt oikein, että myötävaikuttaminen nimenomaan helpottuu, kun se on pidempään tämä pari?
Jussi: Kyllä, se on kuitenkin, kun tehdään yhteistyötä niin se toisen ihmisen tunteminen, niin on se aika tärkeää, niin silloin se sitten lähtee sujumaan paremmin.
Jarkko: Joo, ja AV-vastaavan töissä varmaan viime vuosina on päässyt hyvinkin paljon tuota tekemään, apua siellä ja se on varmaan ollut myöskin sellainen, joka on antanut paljon työyhteiselle.. Voisin kuvitella, että koet olevasi hyvin tarpeellinen siinä ja muut ottaa iloiten vastaan sen avun, mitä he saa siinä saa. Ootko tässä AV-vastaavan työssä myöskin huomannut tällaista myötävaikuttamisen periaatetta..? Jo sanoitkin, että oot, mutta tuleeko sieltä mieleen erityisesti, että siellä olisi jotenkin tällaista näkyvissä? Tai miten sinä koet?
Jussi: No joo, en osaa sitä sen enempää perustella, mutta kyllä se on semmoista joka päivästä tukea, eli tietenkin se, että monesti se liittyy siihen, että on joku ongelma ja haaste.. ja aina on sellainen positiivinen yllätys sille, joka tulee kysymään siitä, että ah niin, että sinä haluat heti auttaa, että siitä saa myös palkkaa, niin sitten totta kai sitä haluaa tehdä.
Mutta ehkä sitten työyhteisöön on pyritty saamaan myös kaiken kaikkiaan semmoinen henki, että aina kun on jotain kysyttävää, niin kysy. Ja sitten se keneltä kysytään, niin jos se ei hän itse osaa vastata, niin sitten pitää ottaa selvää, että kuka osaa tässä asiassa auttaa. Ja se on, kun sitä on juurrutettu semmoisen kymmenisen vuotta tässä työyhteisössä, niin kyllä mun mielestä nyt se alkaa toimia tosi hyvin. Kun tulee uusi työntekijä, niin sen ei tarvitse ujostella sitä ja se huomaa sen, että okei, mä kysyn tuossa, niin jos se ei osaa vastata, niin sitten heti osaa neuvoa kuitenkin, että keneltä kannattaa kysyä ja sitten asia lähtee eteenpäin.
Tavallaan semmoisten ongelmien ja muiden asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksi. Liittyy se sitten vaikka siihen AV-asiaan tai johonkin muuhun tekniikkaan tai just sitten muuhun tähän opettajan moninaiseen työhön liittyviin ongelmiin ja asioihin.
Jarkko: Kyllä. Hei, erittäin paljon kiitoksia haastattelusta tästä tai oikeastaan keskustelusta, mitä me tehtiin. Hyvä kuulija, nyt saimme olla hetken tämän opetusalan ammattilaisen ajatusten äärellä. Ota vielä pieni hetki itsellesi rauhassa tuumaillen, että miten tämän keskustelun asiat näyttäytyvät juuri sinun työssäsi. Kiitos ajastasi, toivottavasti sait uusia merkityksellisiä ajatuksia myös omaan työhösi. Nautinnollista loppupäivää juuri sinulle.
