Vapaaehtoistoiminta liikunnassa ja urheilussa kiinnostaa edelleen – erityisesti tapahtumat ja urheilukilpailut suosittuja

Liikuntaan ja urheiluun liittyvä vapaaehtoistyö on muuttumassa kohti elämyshakuisempaa ”pätkävapaaehtoisuutta”. Lähes puolet (44 %) liikunnan ja urheilun parissa vapaaehtoistyötä tekevistä osallistuu yleisimmin tapahtumien ja kilpailujen organisointiin. Perinteisesti suomalainen liikunta ja urheilu on nähty vapaaehtoistyöhön perustuvana kansalaisjärjestötoimintana, joissa urheiluseuroilla ja niissä mukana olevilla ihmisillä on ollut merkittävä rooli liikunnan järjestäjinä ja organisoijina.
Useat urheiluseurat palkkaavat ammattilaisia valmennustehtäviin.
Julkaistu
8.5.2019

Urheiluseuroissa tukeudutaan aiempaa enemmän palkallisiin työntekijöihin, mutta lyhyemmille vapaaehtoistyöpätkille on tarvetta – ja tarjontaa. Trendi saa vahvistusta tuloksista, jotka käyvät ilmi kirjasta Sports Volunteers Around the Globe – Meaning and Understanding of Volunteering and its Societal Impact. Kirja kokoaa yhteen perustietoja 26 maassa tapahtuvasta vapaaehtoistoiminnasta liikunnassa ja urheilussa. Suomen osuuden kirjaan kirjoittivat yliopistonlehtorit Hanna Vehmas ja Kati Lehtonen Jyväskylän yliopistosta sekä professori Pasi Koski Turun yliopistosta.

- Yhä useammat seurat ovatkin päätyneet palkkaamaan ammattilaisia. Vapaaehtoistyön tekeminen näyttää erityisesti urheiluseuroissa polarisoituvan: pieni joukko todella aktiivisia tekee yhä enemmän ja enemmän, toteaa professori Pasi Koski.

Pätkävapaaehtoisuuden lisäksi liikunnan ja urheilun vapaaehtoistyötä haastaa nyt ja tulevaisuudessa myös seuratoimintaan kohdistuvat kasvavat odotukset ja vaatimukset.

- Vapaaehtoistyön tekemisen muodot vaihtelevat paljon. Esimerkiksi kuljettaminen harrastuksiin ja kisoihin jää usein tunnistamatta, arvioi Kati Lehtonen.

Kirjassa mukana olleet 26 maata ovat yhteiskuntajärjestelmiltään hyvin erilaisia, mikä nosti myös esiin kysymyksiä siitä, miten vapaaehtoistyö yleisesti ymmärretään eri puolilla maailmaa. Kirjan keskeinen anti on ymmärtää vapaaehtoistoiminnan erilaisuutta ja sen sidonnaisuutta kunkin maan kulttuuriin ja kansalaisyhteiskuntaan. Monissa maissa perinteinen seuratoiminta näyttäytyy nykypäivän vapaa-ajassa liian sitovana.

- Kirjassa tuodaan esille myös se, ettei liikunnan ja urheilun vapaaehtoistoiminnan tutkimus ole kansainvälisesti kovin systemaattista ja yleistä. Suhteessa siihen, miten tärkeä potentiaali vapaaehtoistyö ja -toiminta on esimerkiksi Suomen kaltaisessa maassa yhteiskunnallisesti, olisi myös siihen liittyvään järjestelmälliseen tiedonkeruuseen kiinnitettävä huomiota, pohtii Hanna Vehmas.

Lisätietoja: