Viestinnästä valmistui 500. maisteri

Viestinnän 500. maisterintutkinnon on suorittanut Essi Salminen. Essi teki maisterintutkintonsa hiukan alle tavoiteajan, vajaassa viidessä vuodessa.
Julkaistu
6.8.2021

Puheviestintää ja nykyisin viestintää on Jyväskylän yliopistossa voinut opiskella pääaineena vuodesta 1980 lähtien eli runsaan 40 vuoden ajan. Ensimmäinen puheviestinnän maisteri valmistui vuonna 1984, ja tämän vuoden toukokuussa sai tutkintotodistuksensa viestinnän 500. maisteri.





Viestinnän 500. maisterintutkinnon on suorittanut Essi Salminen. Essi teki maisterintutkintonsa hiukan alle tavoiteajan, vajaassa viidessä vuodessa. Valmistumisensa jälkeen Essi on hakenut töitä rauhallisin mielin lähettämällä hakemuksia vain sellaisiin paikkoihin, jotka häntä aidosti kiinnostavat. Vaikka avoimien työpaikkojen vaatimukset laajasta työkokemuksesta tuntuvat välillä haastavilta, suhtautuu Essi työnhakuun kuitenkin myönteisesti:

Rohkaisuna jokaiselle kerrottakoon se, että olen päässyt haastateltavaksi sellaisiinkin rooleihin, joihin edellytetään viiden vuoden kokemusta alalta. Kannustan siis jokaista hakemaan itseään kiinnostavia tehtäviä, koska kokemuksen puutetta voi paikata omalla osaamisellaan ja sen sanoittamisella. Meidän oppiaineessamme pääsee onneksi harjoittelemaan useammallakin opintojaksolla oman osaamisen sanoittamista ja siitä taidosta olenkin muuten erityisen kiitollinen viestinnän opetushenkilöstölle.

Essi kertoo, että Jyväskylän yliopiston viestinnän oppiaineella on ollut hänen elämässään henkilökohtainen ja tärkeä rooli.

Viestintä-oppiaine merkitsee minulle yhteisöllisyyttä, laadukasta, välittävää ja henkilökohtaista opetusta sekä tärkeän alan tulevaisuuden asiantuntijoiden koulutusta. Viestinnän ja vuorovaikutuksen tärkeys ymmärretään yhä useammalla toimialalla ja se on mielestäni hieno ja ehdottoman tärkeä asia. Viestinnän asiantuntijoiden osaamiselle riittää tarvetta miltei alalla kuin alalla.

Parasta opiskeluajassa Essin mukaan oli oppiaineen yhteisöllisyys sekä oman ajattelun ja osaamisen kehittyminen. Essi kuvaa, miten hänellä oli lukion jälkeen käsitys, jonka mukaan yliopistossa opiskelee vain ”joitain superihmisiä", jotka ovat heti opintoja aloittaessaan valmiita ja osaavia oman alansa asiantuntijoita.

Onneksi äitini oli tuolloin minua viisaampi ja rohkaisi minua epävarmuuden hetkellä sanomalla, että ihmisiä hekin vain kaikki siellä yliopistossa ovat - ja niinhän se olikin. Rohkaisua on tullut aina myös oppiaineemme puolelta.

Essi kuvaa saaneensa viestinnän opinnoista erinomaiset valmiudet työelämään. Essin mukaan viestinnän oppiaine tarjoaa ainutlaatuista opetusta viestintään ja vuorovaikutukseen liittyen, mutta myös haastaa jokaista uudistamaan omia aiempia käsityksiään.

Tulen esimerkiksi muistamaan ikuisesti ensimmäisiltä opiskeluvuosilta sen, kun meitä kehotettiin heittämään romukoppaan kaikki ajatukset niistä surullisen kuuluisista henkilökemioista. Se onkin muuten ollut yksi valttikortti työhaastatteluissa, kun kykenee haastamaan myös rekrytoivien tahojen käsityksiä vuorovaikutuksesta ja viestinnästä ja siten luomaan keskustelua.

Myös korona-ajasta johtunut etäopiskelu auttoi Essin mukaan omien työskentelytapojen kehittämisessä, mutta haastoi välillä myös jaksamista.

Yksin puurtaminen oli ajoittain vaikeaa, mutta mielestäni meidän oppiaineessamme oli muita oppiaineita paremmat edellytykset siirtyä kokoaikaiseen etäopiskeluun, koska meillä on onneksemme tietoa ja ymmärrystä tehokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta teknologiavälitteisestä vuorovaikutuksesta.

Essi opiskeli valinnaisina aineinaan ranskaa, kestävää kehitystä, liiketoimintaosaamista, johtamista, digitaalista elämää sekä kasvatustieteitä. Hän teki maisterintutkielmansa rekrytoijien vuorovaikutusosaamisesta ja siihen liittyvistä haasteista työhaastattelutilanteessa. Essin mukaan gradun tekeminen oli monitahoinen ja -vaiheinen prosessi, joka kehitti itseä ja opetti sietämään myös keskeneräisyyttä ja epävarmuutta.

Gradun kirjoittaminen paitsi kehitti teoreettista ja täsmällistä ymmärrystäni työhaastatteluvuorovaikutuksesta ja rekrytoijien vuorovaikutusosaamisesta, se myös pitkäaikaisena projektina kehitti projektinhallintataitojani, itseni johtamisen taitoja sekä kasvatti entisestään tiedonhakutaitojani ja tieteellisen tekstin tuottamisen taitojani. Näistä kaikista on varmasti hyötyä työelämän puolella, joten tavallaan gradu yksittäisenä opintosuorituksenakin paransi myös edellytyksiäni siirtyä työelämään.

Essi haluaisi tulevaisuudessa tehdä töitä viestinnän asiantuntijana tai henkilöstöhallinnon ja -hankinnan tehtävien parissa. Hän työskenteli henkilöstöhallinnon puolella hr-koordinaattorina vuonna 2019, jolloin kiinnostus rekrytointien parissa työskentelyyn heräsi. Työssä oppimisen jaksolla Koulutuksen tutkimuskeskuksessa viestintäkoordinaattorin töitä tehdessään Essi alkoi kuitenkin kiinnostua yhä enemmän puhtaasti viestinnän asiantuntijan tehtävistä.

Tein työharjoitteluni Koulutuksen tutkimuslaitoksen koordinoimassa Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa (TYÖPEDA) -hankkeessa, joka toteutettiin yhteistyössä kymmenen yliopiston ja kuuden ammattikorkeakoulun kesken. Työni oli hyvin itsenäistä ja vaati oma-aloitteisuutta, ja olinkin hankkeen ainoa viestinnän asiantuntija ja viestinnästä vastaava henkilö. Pääsääntöisesti tehtäviini kuului TYÖPEDA-hankkeen ulkoisen ja sisäisen viestinnän suunnittelu ja toteuttaminen.

Tällä hetkellä Essi on hakenut ensisijaisesti viestinnän asiantuntijoiden työtehtäviä, koska koki työssäoppimisen jaksollaan kaikki viestinnän asiantuntijatehtävät itselleen mielekkäinä. Hän kokee myös, että hänellä on enemmän annettavaa viestinnän asiantuntijana kuin hr-puolen asiantuntijana.

Vaihtoehtoja on kuitenkin useampia, ja koen sen olevan sekä onni että haaste. Luotan silti siihen, että lähdenpä suuntaamaan osaamistani ja asiantuntijuuttani mihin suuntaan tahansa, voin aina tarvittaessa vaihtaa suuntaa ja kokeilla jotain uutta. Uskon myös, että minulla viestinnän asiantuntijana on paljon annettavaa myös muille asiantuntijoille.

Essin tulevaisuuden suunnitelmat näyttävät siis valoisilta. Työnhaun ohella hän valmistelee elokuussa vietettäviä häitään. Hän haluaa kehittää itseään myös jatkossa.

Innostun uuden oppimisesta ja haluan ehdottomasti kehittää itseäni tietoisesti. Uskonkin, että oppiminen on elämän mittainen matka. Maailma ympärillämme muuttuu ja sen myötä myös työelämä on jatkuvan myllerryksen keskellä. Siksi myös työntekijöiden ja erityisesti eri alojen asiantuntijoiden on kyettävä kehittymään ja elämään muutoksessa mukana.

Haastattelu: Anu Sivunen
Kuva: Tuomas Heikkinen