Nuorille kulttuuri ei merkitse vain taiteita
Vapaa-ajan harrastuksilla on nuorille monia merkityksiä. Ne herättävät positiivisia tunteita, tarjoavat mielekästä tekemistä, tuovat sosiaalisia kontakteja ja antavat tilaa nuoren luovuudelle ja itsensä kehittämiselle ohjauksen ja kannustuksen kautta.
Jyväskyläläisten nuorten harrastuksia tutkittiin kulttuuripolitiikan tutkimuksessa, joka julkaistiin keväällä 2023.
Kaikki nuoret nostavat esiin sen, että harrastukset tukevat henkistä ja fyysistä hyvinvointia: kulttuurin ja liikunnan harrastaminen tuottaa useimmille nuorille onnistumisen tunteita ja hyvää oloa sekä mahdollisuuksia rauhoittua ja keskittyä vastapainona kiireiselle, suorituskeskeiselle ja sirpaleiselle kouluarjelle.
Lisäksi vastauksissa nousi esiin se, että aktiivisesti harrastavat nuoret käyttävät muita vähemmän aikaa someen sekä käyttävät sosiaalista mediaa harkitummin esimerkiksi tukemaan harrastustaan. Yhteisöllinen harrastaminen näyttäytyy monille nuorille vaihtoehtona somemaailman ego- ja yksilökeskeisyydelle.
Tutkimuksessa haastateltiin 26 nuorta syksyllä 2022. Haastatellut nuoret olivat 15–20-vuotiaita ja edustivat eri koulutusasteita ja asuinalueita. Heidän vanhempiensa sosioekonomiset taustat ja koulutus poikkesivat toisistaan.
Tutkimuksissa ei havaittu merkittäviä eroja nuorten harrastuksissa tai harrastamisaktiivisuudessa näiden taustamuuttujien valossa. Suomessa vahvasti julkisesti tuettu nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoiminta näyttääkin tutkimuksen valossa tasoittavan sosioekonomisten erojen epätasa-arvoistavia vaikutuksia halutulla tavalla.
Kulttuurinen pääoma periytyy
Jyväskyläläisnuorilla on monipuolisesti vapaa-ajan harrastuksia. Suosituimpia ovat eri liikuntamuodot, mutta taiteita ja kulttuuria harrastetaan lähes yhtä paljon kuin liikuntaa ja urheilua.
Yksin tai omatoimisesti harrastetaan lukemista, piirtämistä sekä musiikinkuuntelua ja -soittamista.
Yhteisöllisistä kulttuuriharrastuksista suosituimpia ovat keikoilla käynti, tanssi ja teatteri. Kulttuuripalveluista käytetään eniten museoita, teatteria ja taiteenopetusta.
Tutkimuksesta kävi selväksi, että vanhempien kannustuksella ja tuella on merkittävä vaikutus nuorten vapaa-ajan harrastamiseen. Mitä enemmän vanhemmat jaksavat kannustaa nuorta harrastuksessaan tai vaikkapa kuljettaa tätä sen pariin, sitä vakaammalla pohjalla nuoren harrastaminen on.
Lisäksi vanha kulttuuripääomateorian kulmakivi, jonka mukaan kulttuurinen pääoma periytyy lapsilta vanhemmille, näyttää tutkimuksen mukaan pitävän jyväskyläläisnuortenkin keskuudessa paikkaansa. Kulttuurista kiinnostuneiden tai sen parissa aktiivisesti toimineiden vanhempien lapset harrastivat myös itse aktiivisesti ja monipuolisesti taiteita ja kulttuuria.
Nämä vanhemmat ovat yleensä korkeakoulutettuja, mutta heidän tulotasonsa on melko alhainen eli kulttuurinen pääoma ei tässä tapauksessa korreloi taloudellisen pääoman kanssa.
Nuoret pohtivat, mitä kulttuuri merkitsee
Nuorten kulttuurinen pääoma ei muutenkaan kiinnity luokka-asemiin samalla tavoin kuin kulttuurisen pääoman teoriassa on perinteisesti annettu ymmärtää.
Nuoret harrastavat sekaisin korkea- ja populaarikulttuuria sekä yhdistelevät taiteen ja kulttuurin eri muotojen harrastamista omien ja kavereidensa mieltymysten mukaisesti. Myös sosiaalisesta mediasta tulevat syötteet vaikuttavat makuun, mieltymyksiin ja harrastuksiin.
Kulttuurin harrastamiselle onkin luokkaan tai koulutukseen perustuvan valikoivan maun sijaan tyypillistä kaikkiruokaisuus.
Haastattelujen perusteella nuorille on tärkeämpää, että harrastetaan kulttuuria niin sanotusti isolla kauhalla kuin että harrastettaisiin jotain tiettyä kulttuurin muotoa.
Kulttuuria enemmän ja vähemmänkin harrastaville nuorille näyttää olevan varsin tyypillistä se, että kulttuurin käsitteelliset ja käytännölliset rajat ovat häilyviä.
Kulttuurin sisäisten kategorioiden lisäksi nuoret rikkovat kulttuurin ja muun vapaa-ajan tekemisen välisiä rajoja.
Moni haastatelluista pohdiskeli kysymystä siitä, mitä kulttuuri ylipäätään merkitsee.
Ennen kaikkea nuoret vieroksuvat ajatusta, että kulttuuri tarkoittaa pelkästään taiteita – varsinkaan korkeakulttuurisia taiteita.
Monet nuorista yhdistävät liikunnan ja taiteellisen ilmaisun toisiinsa. Näin on erityisesti tanssista tai voimistelusta puhuttaessa. Nuoret myös pohtivat ovatko heidän varsin paljon harrastamansa retkeily, prometheus- tai isostoiminta ja partio kulttuuria, koska ne ovat yhteisöllistä toimintaa, joihin liittyy totuttua ja periytyvää toimintakulttuuria.
Kirjoittaja Miikka Pyykkönen on kulttuuripolitiikan professori Jyväskylän yliopistossa. Pyykkösen ajatuksista kulttuurisen nuorisotyön tarpeista ja tulevaisuudesta Keski-Suomessa voi kuulla kulttuurisen nuorisotyön seminaarissa Jyväskylässä 27.11. 2023.
