Parityöskentely saattaa olla avain tehokkaampaan vieraan kielen oppimiseen
fēn lán (芬兰, Suomi)
xuě (雪, lumi)
chūntiān (春天, kevät)
Kun kuuntelemme vierasta kieltä, aivoissa alkaa tapahtua merkittäviä, millisekunneissa mitattavia sähköisiä ilmiöitä. Oppimisen kannalta ne ovat olennaisia: aivoissa aktivoituvat esimerkiksi kuuloaivokuori, kielelliset alueet, muistijärjestelmän eri alueet ja tarkkaavaisuuden suuntaamisesta vastaavat otsalohkot.
Myös keho reagoi: syke ja hengitysrytmi muuttuvat ja kämmeniä hikoiluttaa. Ne ovat merkkejä tahdosta riippumattoman hermoston aktivoitumisesta, kun vieras kieli herättää uteliaisuutemme.
Näitä muutoksia mitataan parhaillaan Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella alkaneessa uudessa tutkimuksessa.
Tutkijoille mittarien värähdykset kertovat, kuinka paljon vieraan kielen kuuleminen tai puhuminen aktivoi kuulijaansa ja herättää tunteita.
Tavoitteena on selvittää,oppivatko aikuiset uutta kieltä – mandariinikiinaa – tehokkaammin parityönä kuin itsekseen opettelemalla.
Koeasetelma sai pontta tutkimusta johtavan apulaisprofessori Piia Astikaisen arkikokemuksista. Monta kertaa vuosien varrella hän sanoo pohtineensa, miksi moni aikuinen arkailee vieraan kielen puhumista.
Voisiko sillä olla yhteys siihen, miten kieltä on opittu?
Ovatko aivot virittyneet käyttämään kieltä?
Vaikka lapset oppivat äidinkielensä vuorovaikutuksessa, aikuisilla vieraan kielen oppiminen on usein toisenlaista. Uutta kieltä saatetaan opetella itsekseen sanoja ja kielioppia päntäten, verkossa tai oppikirjoista oppien.
”Olen vähän huolissani siitä, että kieltä ei ehkä osata käyttää vuorovaikutustilanteissa. Jos kieli on opittu itsekseen opettelemalla, eikö sitä ehkä osata käyttää sosiaalisissa tilanteissa”, Astikainen pohtii.
Kyse voi olla siitä, että aivot eivät ole virittyneet käyttämään kieltä.
”Kyse voi olla rohkeuden puutteesta vuorovaikutustilanteissa, mitä virheiden osoittaminen oppimistilanteissa saattaa lisätä. Voi myös olla, että aivoissamme eivät aktivoidu luontevasti sosiaalista vuorovaikutusta tukevat toiminnot, jos olemme oppineet kieltä pääosin itsekseen opettelemalla”, Astikainen tarkentaa.
Toisen ymmärtävä nyökkäys voi edistää oppimista
Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että uuden kielen oppimisessa – kuten oppimisessa yleensäkin – tärkeää on riittävä määrä toistoja. Samoin unen merkitys muistijälkien kiinnittymiselle on tärkeää. Havaitsemisen taidot, kuten yksilön kyky tunnistaa äänteitä ja äänen taajuuksia, vaikuttavat vieraan kielen sanojen oppimiseen ja lausumiseen.
Piia Astikaisen johtama tutkimusryhmä tutkii aivotutkimuksen menetelmin oppimista ja tiedonkäsittelyn mekanismeja. Vuorovaikutus on ryhmän tutkimuksissa keskeisessä osassa.
Kun oppimistilanteeseen lisätään vuorovaikutus, mukaan tulevat tunteet ja sanaton vuorovaikutus – ja niillä pitäisi olla oppimista tehostava vaikutus.
Positiivinen kokemus tilanteesta ja oppimisympäristöstä vahvistavat oppimista.
Miksi?
”Asiat, jotka herättävät tunteita, opitaan parhaiten. Tämä pätee myös negatiivisiin tunteisiin. Pelkoa herättävät tilanteet muistamme tietysti hyvin, mutta myös myönteiset asiat.”
”Jo siksikin olisi hyvä, jos saisimme oppimistilanteisiin positiivista vuorovaikutusta; toisen ymmärtävä nyökkäys, hymy tai yhdessä virheille nauraminen voi olla oppimista edistävää.”
Oletuksena on siis, että parityössä oppija todennäköisesti keskittyy paremmin ja oppii paremmin myös sosiaalisen tuen ja yhdessä viriävien tunteiden ansiosta.
Oppimistuloksia mitataan tarkasti
Tutkimuksessa mitataan tarkasti kiinan kielen äännepiirteiden havaitsemista ja sanojen lausumista ennen harjoittelun aloittamista ja sen jälkeen. Tutkimuskohteena on nimenomaan vieraan kielen äänteiden oppiminen ja myös sen vaikutus lausumisen oppimiseen.
Osa koehenkilöistä harjoittelee kieltä yksin, osa parin kanssa.
Koehenkilöt aloittavat kiinan kielen opettelun nollasta: tutkimukseen osallistuvilla ei saa olla aiempaa osaamista kiinan kielen suhteen.
Kun koehenkilöt toistavat ääneen sanoja ja äänteitä, äänenkorkeudet mitataan tarkasti kaulalle asetettavan kiihtyvyysanturin avulla. Myöhemmin lausumisen oikeellisuutta arvioivat myös kieltä äidinkielenään puhuvat tutkimusavustajat.
Tuloksista selviää, oppivatko parin kanssa kieltä opetelleet kieltä paremmin ja jos oppivat, millaisiin mekanismeihin tehostunut oppiminen perustuu.
Moniulotteinen aineisto sisältää tuloksia havaintotarkkuudesta, lausumisen tarkkuudesta, aivoaktiivisuudesta ja kehollisesta viriämisestä oppimisen aikana. Ne kertovat tutkijoille, ovatko esimerkiksi tunteiden viriäminen tai tehostunut tarkkaavaisuus oppimisen tehokkuutta selittäviä tekijöitä.
Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on myös mitata, virittyvätkö koehenkilön ja kieltä opettavan henkilön aivot samalle taajuudelle. Sekin kertoisi vuorovaikutuksen myönteisistä vaikutuksista.
Kahden henkilön aivotoiminnon synkronoitumista on tutkittu aiemmin vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen ja yhteistyön rakentumisen näkökulmasta.
"On ehdotettu, että aivojen alueet, jotka liittyvät kykyyn ymmärtää toisten ihmisten mieltä sekä aivojen palkitsemisjärjestelmään liittyvät alueet aktivoituisivat vuorovaikutuksessa samanaikaisesti kahdella ihmisellä", Piia Astikainen kertoo.
Aiemmin ei ole tutkittu, tapahtuuko aivotoimintojen synkronoitumista vieraan kielen oppimisessa.
”Vuorovaikutuksessa nämä hermoverkot voisivat aktivoitua kahden henkilön aivoissa samanaikaisesti mahdollistaen empaattisen ja joustavan vuorovaikutuksen. Tutkimuksessamme tutkittava lausuu vieraan kielen sanoja tutorin perässä. On mielenkiintoista nähdä, aktivoituvatko esimerkiksi kielelliset alueet ja sosiaalisen vuorovaikutuksen hermoverkot tutorin ja oppijan aivoissa yhtäaikaisesti”, Astikainen pohtii.
Tutkittavat saavat palautteen osaamisen kehittymisestä
Tutkimukseen haetaan nyt lisää osallistujia. Mukaan otetaan 18-40 -vuotiaita, suomea äidinkielenään puhuvia henkilöitä, jotka eivät ole aiemmin opiskelleet toonikieliä kuten kiinaa tai thaita.
Toiveissa on saada 60 osallistujaa, kertoo tutkimusryhmässä työskentelevä tutkijatohtori Xueqiao Li.
”Tutkimukseen kuuluu neljä tai viisi käyntiä tutkimuslaboratoriossa. Tutkimukset tehdään pääsääntöisesti yhden viikon aikana. Ensimmäisellä ja viimeisellä käynnillä mitataan myös oppimistuloksia eli lähtötasoa ja kehittymistä. Tutkimuksen aikana harjoitellaan noin sadan eri sanan lausumista”, Xueqiao Li kertoo.
Tutkittavien löytäminen ei ole ollut kovin helppoa, sillä tutkimus on monivaiheinen ja kaikki ihmiset eivät sovellu tutkimuksen osallistujiksi.
Mukaan tutkimukseen otetaan esimerkiksi vain oikeakätisiä, miksi?
”Kielelliset toiminnot ovat järjestäytyneet oikeakätisillä lähinnä vasemmalle aivopuoliskolle, kun taas vasenkätisillä tämä järjestäytyminen on usein toisenlaista. Näin ollen aivoaktiivisuuden analyysin kannalta on tärkeää, että emme sekoita keskenään oikea- ja vasenkätisten tutkittavien aineistoa", kertoo Xueqiao Li.
"Tietysti olisi mahdollista tutkia erikseen vasenkätisiä, mutta olisi todella hankalaa saada riittävä määrä vasenkätisiä osallistujia tutkimukseen kohtuullisessa ajassa.”
Tutkimusviikon jälkeen tutkittavat saavat tietoa esimerkiksi siitä, miten he onnistuivat kehittämään äänteiden erottelutarkkuutta harjoittelun aikana. Näkeepä tutkittava EEG-laboratoriossa hieman omaa aivoaktiivisuuttaankin aivosähkökäyrän muodossa.
”Toivomme, että ihmiset kiinnostuisivat osallistumaan myös sen vuoksi, että saisimme tätä kielen oppimisen kannalta tärkeää asiaa selvitettyä. Mikäli sosiaalinen kielen oppiminen voidaan todeta tehokkaammaksi kuin yksin oppiminen, uskon että sillä on vaikutusta jopa kielen opettamisen menetelmiin”, sanoo Piia Astikainen.
Psykologian tutkimuksilla huippulaitteisto Jyväskylässä
Tutkimukset tehdään psykologian laitoksen tutkimuslaboratoriossa Mattilanniemessä. Mittauksia tehdään aivokuoren sähköisiä ilmiöitä mittaavalla EEG-laitteistolla, kaulalle asetettavilla kiihtyvyysantureilla sekä kämmeniin kiinnitettävillä antureilla, joilla koehenkilön fysiologiset muutokset saadaan mitattua.
Juuri EEG-laitteiston käyttäminen on sosiaalisen vieraan kielen tutkimuksessa ainutlaatuista. Samanlaista tutkimusta ei muualle maailmassa ole vielä tehty, arvioi Piia Astikainen. Tärkeä yhteistyökumppani on professori Hyeonjeong Jeongin tutkimusryhmä Tohokun yliopistossa Japanissa.
”Siellä tutkitaan parhaillaan sosiaalista vieraan kielen oppimista hyödyntämällä toiminnallista magneettikuvausta eli fMRI-laitteistoa, jolla päästään mittaamaan myös syvempien aivoalueiden tapahtumia. He tutkivat sanojen merkitysten ymmärtämistä, Jyväskylässä puolestaan tutkimme tällä hetkellä äännepiirteiden tunnistamista.
Jyväskylässäkin alkaa myöhemmin tänä keväänä EEG-tutkimus sosiaalisesta vieraan kielen sanojen oppimisesta.
”Teemme tiivistä yhteistyötä Tohokun yliopiston kanssa ja saamme inspiraatiota toistemme tutkimuksista. Sosiaalisen vieraan kielen oppimisen suhteen he ovat tehneet pioneerityötä”, Astikainen kertoo.
Jyväskylän yliopistossa aivotutkimuksella on käytössään laadukas tutkimuslaitteisto. Käytössä on myös Jyväskylän monitieteisen aivotutkimuskeskuksen tutkimusinfrastuktuuri.
”Sähköfysiologiset aivotutkimuksen laboratoriomme eli EEG- ja MEG-laboratoriomme ovat Euroopan parhaiden joukossa, uskallan sanoa”, kehuu Astikainen.
