Vierailujaksot koulujen arkeen synnyttivät uusia oivalluksia
Tiivis vuoropuhelu oppilaitosten, eri oppimisympäristöjen sekä yliopiston opettajankoulutuksen välillä on elinehto sille, että opettajankouluttajat tuntevat todellisuuden, jossa tulevat opettajat valmistuttuaan työskentelevät.
Usein tutkijoiden ja opettajankouluttajien vierailut oppilaitoksiin liittyvät kuitenkin esimerkiksi tutkimusaineiston keräämiseen. Tällöin arjen havainnoinnille ei aina jää aikaa tai resursseja.
Jyväskylän yliopistossa opettajankouluttajilla on käytössään erityinen mahdollisuus tutustua käytännössä päiväkodin, koulun tai muun oppilaitoksen arkeen.
Opettajien koulutuksen kehittämisen ja tutkimuksen yhteisö JYU.Edu järjestää Ope-TET-jaksoja, jonka aikana opettajankouluttajat pääsevät syventämään ymmärrystään koulujen toimintaympäristöistä. Tavoitteena on kehittää opettajankoulutusta entistä paremmin työelämän tarpeita vastaavaksi.
Syksyn 2025 ja kevään 2026 Ope-TET -jaksoille on osallistunut yhteensä yli neljäkymmentä opettajankouluttajaa. Mukana ovat olleet yliopistonlehtori Piia Valto kemian laitokselta, yliopistonlehtori Raisa Harju-Autti Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta sekä vanhempi yliopistonlehtori Merja Kauppinen opettajankoulutuslaitokselta.
Mitä he vierailullaan näkivät ja kokivat?
Mitä he aikovat viedä mukanaan omaan työhönsä?
1. Miksi halusit lähteä TET-jaksolle?
Vierailin Ope-TET-jaksollani Porin lukiossa. Tavoitteena oli muodostaa ajantasainen kuva lukion luonnontieteellisestä opetuksesta, erityisesti kemian osalta. Keskiössä olivat kemian lukio-opetuksen sisällöt ja työskentelytavat, opiskelijoiden motivaatiotekijät, ja opiskelutaidot sekä lukion arjen kuormitustekijät.
Lisäksi halusin syventää ymmärrystäni lukion aineenopettajan työstä. Toivoin saavani konkreettisia oivalluksia siitä, miten voisimme edelleen kehittää aloittavien kemian yliopisto-opiskelijoiden orientaatiota, ohjausta ja tukea.
2. Mitä näit ja mistä yllätyit?
Yllätyin siitä, kuinka vahvasti opetus perustui opetussuunnitelmaan, sähköisiin oppimateriaaleihin ja opettajajohtoisuuteen. Samalla kokeellisuus jäi vähäiseksi. Toisaalta vierailu myös vahvisti käsitystäni lukiolaisten arjesta – arki on tiukasti aikataulutettua ja vaatimukset ovat jatkuvia. Kurssit, kokeet, palautukset ja yo-kirjoituksiin liittyvä paine kuormittavat opiskelijoita monella tasolla.
Tämän seuraukset olemmekin nähneet aloittavissa yliopisto-opiskelijoissa: monet saattavat tulla korkeakouluun jo valmiiksi kuormittuneina.
Tilanne korostaa alkuvaiheen ohjauksen ja opiskelutaitoihin liittyvän tuen merkitystä myös yliopisto-opintojen alussa.
Huomasin vierailuni aikana myös sen, kuinka laaja opettajan rooli onkaan: opetuksen lisäksi ohjaus ja opiskelijoiden tukeminen korostuvat. Myös aineenopettajat toimivat usein opiskelijan ensimmäisenä tukipisteenä jaksamiseen ja opiskelun sujumiseen liittyvissä kysymyksissä.
3. Mitä viet mukanasi omaan työhösi?
Lukiovierailu vahvisti käsitystäni siitä, että siirtymä lukion ja yliopiston välillä on myös toiminnallinen ja ajattelutapaan liittyvä muutos. Vierailu vahvisti käsitystäni aloittavien opiskelijoiden tuen tarpeesta ja korosti orientaation ja esimerkiksi hops-ohjaustuen merkitystä opintojen ensimmäisenä vuotena.
Valmistuvien opettajien arki tulee olemaan entistä moninaisempaa liittyen opiskelijoiden haasteisiin ja opintojen kuormittavuuteen.
Meidän tulee ottaa tämä huomioon opetuksessamme.
Kaiken kaikkiaan OpeTET-jakso syvensi ymmärrystäni lukion opettajan arjesta ja tarjosi arvokasta pohjaa toimia “kokemusasiantuntijana” tuleville luonnontieteiden opettajille."
1. Miksi halusit lähteä TET-jaksolle?
TET-jaksolle halusin siksi, että tunsin tarvitsevani tuoreen ja päivitetyn kokemuksen perusopetuksen intensiivisestä arjesta. Elokuussa 2026 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun siirryin perusopetuksen opettajan työstä yliopistoon opettajankouluttajan työtehtäviin.
Perusopetuksen toiminta- ja oppimisympäristöt ovat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Opettajankouluttajana ja tutkijana olen seurannut näitä muutoksia uutisten, tutkimusten, selvitysten ja keskustelujen avulla. Yhteyden koulun arkeen olen säilyttänyt yhteistyössä ohjaavien opettajien kanssa, tutkimusaineistoja keräämällä ja huoltajan näkökulmasta.
2. Mitä näit ja mistä yllätyit?
Työskentelin kolme päivää kielellisesti tuetun (kietu) opetuksen opettajan, erityisopettaja Sirkku Suojasen kanssa yhtenäiskoulussa Tampereella. Kietu-opetus, joka oli väitöstutkimukseni aihe, tarkoittaa perusopetukseen valmistavasta opetuksesta perusopetukseen siirtyville oppilaille suunnattua (kieli)pedagogista tukea.
Sen tavoitteena on tukea koulun opetuskielen ja oppiainesisältöjen oppimista samanaikaisesti sekä tukea vastasaapuneita oppilaita sosiaalisten suhteiden muodostamisessa ja kouluyhteisöön kiinnittymisessä.
Oli hienoa päästä tekemään töitä kietu-opettajan parina eri oppiaineissa.
Yhtäältä oli hienoa nähdä, että kaikkien opettajien kielitietoinen pedagogiikka oli käytössä eri oppitunneilla, eli vastuu kielen huomioimisesta ei jäänyt yksinomaan kietu-opettajan tehtäväksi.
Toisaalta taas kietu-opettajan merkitys valmistavasta opetuksesta siirtyneiden oppilaiden tukena näkyi selvästi myös oppilaiden itsensä sanoittamana.
3. Mitä viet mukanasi omaan työhösi?
Koin TET-jaksolla merkitykselliseksi yhteistyön sekä oppilaiden että opettajien kanssa. Haluan omassa työssäni opettajankouluttajana ja tutkijana vahvistaa sekä omaa että luokanopettajaopiskelijoiden ymmärrystä kielitietoisen pedagogiikan ja tarkoituksenmukaisen kielellisen tuen merkityksestä moninaisissa oppimisympäristöissä.
Jatkossa aion keskustella opiskelijoideni kanssa vielä useammin sivistyksen roolista merkityksellisten elämänpolkujen löytämisessä.
Eritoten yläkouluikäiset oppilaat elävät murrosiän pyörteissä, jolloin asettuminen osaksi jotakin suurempaa kokonaisuutta, kuten perusopetusta, voi joskus tuntua työläältä, haastavaltakin.
Koulutuksen tärkeyden ymmärtäminen ja into kouluttautumiseen syntyy monenlaisten kohtaamisten kautta. Koulussa aikuisten tehtävänä on tukea oppilaita kohti vastuullista ja aktiivista kansalaisuutta yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi yhteistyössä kotien kanssa – kieli- ja kulttuuritaustoista riippumatta.
1. Miksi halusit lähteä TET-jaksolle?
Vierailuni kohdistui Hangon kaupunginkirjaston elämyshuoneeseen, joka on lukemaan innostamisen paikka kirjaston ja koulun yhteistyössä. Ainutlaatuinen ja palkittu konsepti on tarjonnut lukemaan innostamisen tukea kaikille hankolaisille perusopetusikäisille jo usean vuosikymmenen ajan.
Halusin TET-jaksolla seurata pitkän linjan kirjastoammattilaisen lukutaitotyötä konkreettisesti: hioutuneen menetelmän etuja, vuorovaikutusta eri-ikäisten oppijoiden kanssa kaksikielisessä kunnassa ja opettajan mahdollisuutta vertaisoppimiseen, kun tämä osallistuu seuraajan roolissa toisen ammattilaisen työskentelyyn.
Halusin myös perehtyä lähemmin kirjastolähtöiseen lukutaitotyön malliin ja havainnoida yhteisöllisen shared reading -menetelmän toteutusta käytännössä sekä samalla tutustua erityisryhmien monikieliseen lukutaitotyöhön kirjastossa.
2. Mitä näit ja mistä yllätyit?
Havainnoin vierailullani sitä, miten elämyshuonemalli skaalautuu eri-ikäisille ja -tasoisille lukijoille kirjavalintojen ja yhteisöllisten tehtävien kautta. Tarkkailin myös vakiintuneen mallin niin sanottujen pakollisten osuuksien ja tehtävien roolia ja vapaavalintaisten osuuksien käyttöä eri ryhmien tarpeiden ja toteutusajankohtien mukaisesti.
Hanko on vahvasti kaksikielinen kaupunki, ja sekä suomi että ruotsi olivat joustavasti läsnä lukutuokioissa.
Huomasin, miten luontevasti useaa kieltä saa ujutettua toiminnallisten harjoitusten lomaan.
Näin saa toteutettua varovaisesti kielikylpyä ja tilanteista monikielisyyttä lukemisen yhteydessä. Erityisesti kuvakirjojen kekseliäs käyttö tukee sanaston ja rakenteiden oppimista hienosti.
Aikuisten shared reading -ryhmässä ohjaajan avaukset antoivat ryhmälle uutta mietittävää ja veivät keskustelua uusille urille. Shared reading -toiminnassa näkyi taas kerran vakiintuneen lukupiirin merkitys ja jäsenten tuntemisen mukanaan tuoma arvo ohjatulle lukutapahtumalle.
3. Mitä viet mukanasi omaan työhösi?
Elämyshuoneen pedagogisista ratkaisuista monet ovat sovellettavissa eri-ikäisten kirjallisuuskasvatukseen. Erityisesti taidelähtöisten harjoitusten merkitys tekstiin eläytymisessä on asia, joka on myös opettajankoulutuksessa työstettävissä.
Elämyshuoneen pedagogiset ratkaisut antoivat eväitä myös opettajan oman lukijuuden tukemiseen ja yhteisöllisen lukukokemuksen rakentamiseen.
’Shared reading’ on konseptina vakiintunut, mutta muut ohjatun lukemisen menetelmät, esimerkiksi lukupiirien kehittely tarvelähtöisesti vaikkapa lukustrategioiden oppimiseksi, odottavat Suomessa vielä toimivia malleja.
Kaikentyyppiset lukemiseen sitouttamisen menetelmät ovat meillä käyttökelpoisia aina esi- ja alkuopetuksesta lähtien. Niillä voidaan tukea lukutaidon vakiinnuttamista ja ymmärtävän lukemisen harjoittelua.
Yksi vierailuni tavoite oli laatia havaintojen ja keskustelujen pohjalta mallinnus elämyshuoneen toiminnasta sovellettavaksi tuloksellisen lukutaitotyön jatkamiseksi myös muissa kunnissa. Pilotoimmekin ensi lukuvuonna Jyväskylän kaupunginkirjaston kanssa elämyshuonepedagogiikkaa opettajankoulutuksen ja kirjaston yhteistyönä.
