Kun sanat eivät riitä - Oppilaiden kokemusten kartoittaminen piirustusten avulla
Piirtäminen on lapsille usein luontaista toimintaa ja he ovat tottuneet esittämään ajatuksiaan visuaalisesti. Visuaalisuus on korostunut viime vuosina myös nuorten ja aikuisten viestinnässä, sillä monet nykyajan viestintäkanavat, kuten Instagram, Snapchat, YouTube, Tiktok tai Facebook nojaavat vahvasti visuaalisuuteen.
Visuaaliset tutkimusmenetelmät, mukaan lukien piirtäminen, ovat yleistyneet viime vuosina oppimisen tutkimuksessa. Niillä ajatellaan oleva lukuisia etuja, kun tutkitaan ihmisten käsityksiä ja mielentiloja. Visuaalisten menetelmien ajatellaan tarjoavan osallistujille vaihtoehtoisen, ja joillekin luonnollisemman, tavan ilmaista itseään kuin vain kirjallisesti tai suullisesti.
Visuaaliset menetelmät voivat tarjota erilaisia näkökulmia ja paljastaa tiettyjä ihmisten käsitysten erityispiirteitä, joita ei välttämättä saada esiin esimerkiksi pelkillä haastatteluilla.
Visuaaliset menetelmät voivat olla erityisen tehokkaita, kun tutkitaan abstrakteja käsitteitä, kuten monikielisyytä. Lisäksi herkkiä tai emotionaalisesti raskaita aiheita voi olla helpompi kuvata ja ilmaista visuaalisesti. Visuaaliset menetelmät voivat sopia hyvin myös tutkittaessa ihmisiä, jotka puhuvat eri kieliä tai joilla on viestintävaikeuksia, esimerkiksi valikoiva puhumattomuus tai kehityksellinen kielihäiriö.
Visuaalisia menetelmiä, erityisesti piirtämistä, on käytetty paljon lasten kanssa. Usein lasten tehtävänä on ollut piirtää kuva, kirjoittaa siitä sanoja ja kertoa kuvasta suullisesti (ns. draw, write, and tell -menetelmä). Piirtämisen on ehdotettu auttavan erityisesti lapsia rakentamaan monimutkaisia ajatuksia ja muistamaan tapahtumia ja tuottavan enemmän ideoita kuin vain kirjoittaminen. Toki on kuitenkin huomattava, että kaikki lapset eivät pidä piirtämisestä, joten heidän kanssaan kannattaa harkita vaihtoehtoisia menetelmiä.
Tutkittu menetelmä
Aikaisemmissa tutkimuksissamme olemme käyttäneet piirroksia pienten lasten kanssa. Ensimmäisessä tutkimuksessa tarkastelimme kahden erityistä tukea saavan oppilaan varhaista englannin opiskelua. Oppilaiden tehtävänä oli piirtää kuva englannin tunnilta ja kuvata, miltä englannin opiskelu näyttää ja tuntuu.
Tässä tutkimuksessa oppilaita myös haastateltiin piirtämisen jälkeen ja he saivat kertoa vapaasti kuvastaan. Kuvan, ja siihen liittyvän haastattelun perusteella, tuli hyvin esiin se, miten tärkeä rooli opettajalla on opetuksessa ja myönteisen kieliasenteen luomisessa. Tutkimuksen tuloksista voi lukea lisää täältä: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2021/oppilaiden-yksilollisyyden-huomioiminen-varhennetussa-kieltenopetuksessa
Toisessa tutkimuksessa pyysimme 41 kaksikielisessä opetuksessa opiskelevaa 2.-luokan oppilasta piirtämään tilanne, jossa käytetään tai tarvitaan vierasta kieltä. Tämän lisäksi oppilaat vastasivat kirjallisesti muutamaan kysymykseen kuvasta (mitä kieliä kuvassa puhutaan, keitä kuvassa on ja mitä kuvassa tapahtuu?)
Kokonaisuutena kuvissa ja niiden kirjallisissa kuvauksissa korostuivat arkitilanteet ja suullinen vuorovaikutus. Kuvissa meidät tutkijat yllätti kouluun sekä tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvien kuvien vähäisyys. Kouluun liittyviä kuvia oli vain kaksi ja ainoastaan yhdessä kuvassa oli teknologiaa (älypuhelin, josta etsitään sanoja). Tutkimukseen voi perehtyä tarkemmin täältä: https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_84870
IDEAL-hankkeessa piirretään kieltä – lasten kuvat kertovat englannin oppimisesta
IDEAL hankkeessa hyödynnämme myös visuaalisia menetelmiä. Perehdymme hankkeessa sellaisten oppilaiden varhaiseen englannin oppimiseen ja siihen liittyviin tunteisiin, joilla on kielellisiä vaikeuksia tai jotka ovat monikielisiä. Oppilaiden tehtävänä on piirtää, miltä englannin oppiminen näyttää ja tuntuu. Tämän lisäksi lapset saavat kertoa kuvastaan ja kuvaa käytetään yksilöhaastattelun pohjana.
Lähteet ja lue lisää
Angell, C., Alexander, J., & Hunt, J. (2015). ‘Draw, write and tell’: A literature review and methodological development on the ‘draw and write’ research method. Journal of Early Childhood Research, 13(1), 17–28. https://doi.org/10.1177/1476718X14538592
Dufva, H., Aro, M., Alanen, R., & Kalaja, P. (2011). Voices of literacy, images of books: Sociocognitive approach to multimodality in learner beliefs. ForumSprache, 6, 58–74
Kalaja. P., & Pitkänen-Huhta, A. (2020). Raising awareness of multilingualism as lived – in the context of teaching English as a foreign language. Language and Intercultural Communication, 20(4), 340–355. https://doi.org/10.1080/14708477.2020.1786918
Roiha, A., & Mäntylä, K. (2021). Oppilaiden yksilöllisyyden huomioiminen varhennetussa kieltenopetuksessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 12(4). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2021/oppilaiden-yksilollisyyden-huomioiminen-varhennetussa-kieltenopetuksessa
Roiha, A., Mäntylä, K., & Dufva, H. (2022). Varhaisessa CLIL-opetuksessa olevien oppilaiden käsityksiä kielitaidosta ja kielen käytöstä. Teoksessa R. Kantelinen, M. Kautonen & Z. Elgundi (toim.), Linguapeda 2021, Conference Proceedings. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja, 12–38.
