Lasten leikki elää ajassa – miten on käynyt mielikuvituksen?
Tänä vuonna alkanut poikkeuksellisen aikainen kevät on saanut monet perheet orientoitumaan edessä häämöttävään leikkipuistokauteen. Lapset ovat jo vallanneet hiekkalaatikot ja lätäköt, ja vanhemmat odottavat jo malttamattomina hetkeä, jolloin kurahaalarit voidaan jättää eteisen nurkkaan.
Jyväskylän yliopistossa tehty tuore tutkimus osoitti, että leikkipuistot ovat suomalaisperheille tärkeä osa arkea ympäri vuoden. Lapset ulkoilevat säässä kuin säässä, ja ulkoleikki nähdään edelleen hyvinvoinnin, liikkumisen ja yhdessäolon kannalta keskeisenä.
Ulkoleikin arvostus on niin vahva, että suomalainen lapsuus mielletään kansainvälisestikin vapaaksi ja toiminnalliseksi.
Suomessa kunnioitetaan lasten leikkirauhaa
Törmäsin hiljattain sosiaalisessa mediassa tarinaan Yhdysvalloissa asuvasta suomalaisäidistä, joka pyrki kasvattamaan lapsensa “suomalaiseen malliin”. Hän halusi tarjota lapsilleen mahdollisuuden ulkoilla säätilasta riippumatta, pukea heidät käytännöllisesti ja painottaa arjessa vapaata, omaehtoista leikkiä ilman varhaisia akateemisia odotuksia.
Suomalaisessa kasvatuksessa ymmärretään jotain olennaista: leikki ja mielikuvitus ovat lapselle luontaisia tapoja hahmottaa maailmaa. Ne ovat osa lapsuuden ydintä, ja leikkirauha on tärkeä arvo, jota tulisi kunnioittaa.
Vaikka suomalaisessa vanhemmuudessa on omat paineensa, ehkä leikillisyyden arvostamisella on jokin osuus siihen, että Suomea on toistuvasti pidetty maailman onnellisimpana maana.
Lapsuus pidentyi toisen maailmansodan jälkeen
Leikki ja mielikuvitus ovat aina olleet läsnä ihmiskunnan historiassa – filosofisimmat ajattelevat, että koko ihmiskunta ja kulttuuri on pohjimmiltaan mielikuvituksen aikaansaannosta.
Etenkin lapset ovat aina löytäneet tilaa leikkiin – jo kivikauden asumuksista ja haudoista on löydetty leluiksi tulkittuja esineitä. Myös aikuiset ovat aina leikkineet, tavalla tai toisella: urheilukilpailut, kisailu, pelit ja rikas tarinankerrontaperinne ovat kaikki leikin muotoja.
Sen sijaan leikin sisällöt ja mahdollisuudet ovat vaihdelleet aikakausien välillä.
Esimerkiksi vielä sata vuotta sitten maatalousvaltaisessa Suomessa lapsuus oli lyhyt, ja leikki kietoutui osaksi arjen työaskareita. Leikki on ollut läsnä myös vaikeina aikoina – sodissa, nälänhädissä ja kriiseissä. Se on toiminut keinona paeta hetkeksi ympäröivän maailman uhkia ja hallita niitä mielikuvituksen avulla.
Toisen maailmansodan jälkeen lapsuuden ja leikin asemaa yhteiskunnassa muuttui merkittävästi. Elintason nousu, vapaa-ajan lisääntyminen ja koulutuksen yleistyminen pidensivät lapsuutta ja loivat sille uusia merkityksiä ja sisältöjä.
Kulutusyhteiskunnan kasvu toi koteihin uusia leikkivälineitä, ja yleistyvä teknologia, kuten radio ja televisio, muokkasi vähitellen myös lasten arkea ja mielikuvituksen varantoja.
Onko leikki kriisissä?
Viime vuosina on keskusteltu yhä näkyvämmin siitä, että lasten vapaa leikki on vähentynyt ja niukentunut – jopa siinä määrin, että voidaan kysyä, onko meneillään jonkinlainen leikin kriisi. Pelastakaa Lapset ry raportoi vuonna 2022, että Britanniassa vain kolmannes lapsista leikkii säännöllisesti ulkona – muutos oli erityisen selkeä heidän isovanhempiensa lapsuuteen. Samansuuntaisia uutisia kantautuu myös muista länsimaista.
Eräässä yhdysvaltalaistutkimuksessa tarkasteltiin nykyvanhempien ja heidän lastensa leikkikulttuurien välisiä eroja, ja todettiin, kuinka leikki on hiljalleen siirtynyt perinteisistä ulkoleikeistä kohti yhä teknologisempaa ja passiivisempaa toimintaa. Muutosta selittivät laajat yhteiskunnalliset kehityskulut sekä vanhempien lisääntyneet turvahuolenaiheet ja muuttuneet kasvatusihanteet.
Kotimaiset tuoreet tutkimukset viittaavat siihen, että ainakin Suomessa varhaiskasvatusikäiset lapset liikkuvat edelleen monipuolisesti ja ulkoilevat päivittäin.
Huolikeskustelu lasten ruutuajan kasvusta ja sen yhteyksistä lasten mielenterveyteen ja vähentyneeseen liikkumiseen on kuitenkin tuttua myös meillä.
Näiden puheenvuorojen äärellä onkin helppo ajatella, että juuri digitaaliset laitteet passivoivat lapsia, köyhdyttävät mielikuvitusta ja vievät tilaa vapaalta leikiltä.
Lasten leikin rakennuspalikat muuttuvat yhteiskunnan mukana
Lapsuuden historian näkökulmasta keskustelua seuraa kuitenkin hieman kummeksuen. Tutkimusalan ytimessä on ajatus siitä, että lapsuus on ajassa muuttuva ja sosiaalisesti ja kulttuurisesti muovautuva rakennelma. Tässä mielessä havainnot leikin muutoksesta eivät yllätä lainkaan.
Lasten leikkitavat muuttuvat aina, koska leikin rakennuspalikat muuttuvat ympäröivän yhteiskunnan mukaan.
Älypuhelin kädessään istuva lapsi ei ehkä täytä meidän aikuisten mielikuvia leikkivästä lapsesta, mutta hän voi rakentaa mielessään hyvin monimutkaisia maailmoja, tarinoita ja rooleja, jotka ovat aivan yhtä todellisia ja tärkeitä kuin menneiden aikojen pihaleikit.
Lapsuuden maantieteilijä Owain Jonesia lainaten, lapsuus on aikuiselta piilossa pysyvä tapa olla maailmassa, eikä aikuisten tehtävä ole arvottaa sen sisältöjä hyväksi tai pahaksi.
Monet asiantuntijat ovatkin viime aikoina peräänkuuluttaneet monipuolisempaa keskustelua lasten ruutuajan vaikutuksista ja sisällöistä.
Leikki muuttuu – mielikuvitus säilyy
Mutta vaikka leikki muuttuu, mielikuvitus ei katoa. Se on sisäänrakennettu osa ihmisyyttä, ja leikki on edelleen se väline, jonka kautta lapset harjoittelevat sosiaalisia taitojaan ja oppivat ottamaan paikkansa maailmassa.
Tässä olemme lapsuuden historian ytimessä: Nykylapset ammentavat leikissä aineksia aikamme kulttuurisesta ja visuaalisesta kuvastosta – elokuvista, peleistä, digitaalisista ympäristöistä – mutta tekevät sen omilla, luovilla tavoillaan. Siksi leikki ei voi pysyä muuttumattomana. Eikä sen pidäkään.
Leikki kuuluu ennen kaikkea lapsille, ja pysykööt se niin!
Kirjoittaja Essi Jouhki työskentelee akatemiatutkijana historian ja etnologian laitoksella Jyväskylän yliopistossa. Hän tutkii lapsuuden, leikin ja mielikuvituksen historiaa. Hän johtaa parhaillaan tutkimushanketta Kuviteltu lapsuus. Mielikuvitus ja leikki monitieteisenä näkökulmana elettyyn ja koettuun lapsuuden historiaan (REIMAG).
