Musiikki on osa arkeamme – ja ehdottomasti osa juhlaa

Yhteislaulun juju piilee osallistumisessa

Musiikin ammattilaisena ja alan tutkija-opettajana pohdin, mitä olisi tällainen juhla ilman musiikkia: kun pitkä jono maisteri- ja tohtoripromovendejä saa seppeleensä ja hattunsa.

Entä jos emme olisi laulaneet yhdessä Maamme-laulua juhlan päätteeksi? Perinteikäs Gaudeamus Igitur laulaa luikautettiin illallisen lomassa. 

Ilahduin siitä, että miekanhiojaisissa oli otettu yhteislauluksi Keski-Suomen kotiseutulaulu, vaikka tämäkin lie ollut valtaosalle osallistujista kovin vieras. 

Maakuntalauluthan kuuluivat vielä muutamia vuosikymmeniä sitten käytännössä lähes mihin tahansa juhlallisuuksiin aina syntymäpäivistä ammattiyhdistysten tilaisuuksiin.

Yhteislaulussahan ei ole kyse siitä, lauletaanko oikein, vaan siitä, että osallistutaan yhteiseen juttuun. Suomalainen juhlakulttuuri onkin yhdeltä osaltaan rakentunut juuri yhteislaulun varaan. Ilolla ryhdyin lennosta esilaulamaan kotiseutulaulun miekanhiojaisissa, kun sen osaan etu- ja takaperin ulkoa – sitä niin paljon väitöstutkimuksessanikin senioreille laulatettuani.

Yliairut kiitti jälkikäteen, että hyvä, kun oli niin sanotusti esilaulaja; muut pääsivät hyvin mukaan.

Yhteislaulu näet ei ole enää niin yleinen traditio, mitä moni saattaa kuvitella. Nuorempien sukupolvien ei voi olettaa osaavan perinteikkäitä lauluja, sillä niitä ei välttämättä enää kouluissa tai muissa tilaisuuksissa lauleta. Lisäksi akateeminen yhteisö on nykyään monikulttuurinen ja -kielinen. Tulevissa juhlamenoissa suosittelen järjestäjiä tutustuttamaan osallistujat jo etukäteen laulettaviin kappaleisiin. 

Ammattitaitoiset opettajat vahvistavat koulujen juhlien musiikkiperinteitä

Yhteislaulun ohella suomalaiseen juhlaperinteeseen myös ehdottomasti kuuluvat musiikkiesitykset.

Jo opettajaseminaarimme aikainen juhlaperinne on koulujen kevätjuhlat, joka mallintaa promootion kaltaista juhlavuutta: on todistusten jaon aika ja monella koulutaipaleensa päättävällä käsillä on ison uurastuksen tulos – tietämättä ehkä tarkalleen, mitä on edessä.

Koulujen juhlissa on edelleen suuri rooli musiikilla, ja tästä takeena ovat ammattitaitoiset musiikin- ja luokanopettajat, jotka tarjoavat mahdollisuuden oppilaille harjoitella ja esiintyä. 

Juhlissa musiikki elävöittää ja tuo vielä pienen ripauksen lisää juhlatunnelmaa. 

Jos oppilailla on musiikin harrastustaustaa, esimerkiksi itse opiskeltua tai vapaan sivistystyön tahi musiikkiopiston oppia, voi juhlissa kuulla myös koulusoittimiston ulkopuolisiakin instrumentteja, kuten viuluja tai huiluja.

Jyväskylässä koulutetaan musiikin opettajia ja muusikkoja

Jyväskylän yliopisto onkin yksi Suomen kolmesta korkeakoulusta, jossa voi opiskella musiikin aineenopettajaksi. Lisäksi meillä voi opiskella musiikin- ja luokanopettajan yhteistutkinnon (LuoMus), joka on Suomessa ainutlaatuinen tutkintopolku.  Meillä koulutetaan seuraavien sukupolvien koulujen kevätjuhlien järjestäjiä ja niiden tilaisuuksien mahdollistajia, joissa ylisukupolviset perinteet nivoutuvat osaksi muuttuvaa yhteiskuntaamme ja kulttuuria.

Yhteistyö Suomalaisen musiikkikampuksen kanssa tarjoaa lisäksi mahdollisuuden opiskella Jyväskylässä esimerkiksi toisen asteen muusikon tutkinnon sekä ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogin ja instrumenttiopettajan pätevyyden. Siellä voi myös harrastaa musiikkia taiteen perusopetuksessa.

Musiikkikampus kouluttaa esimerkiksi heitä, joita kuulemme puhallin- ja sinfoniaorkestereissa: harrastaja- ja ammattimuusikkoja. 

Orkesteri-instrumenttinsa hallitseminen vaatii tuhansia, ellei jopa kymmeniä tuhansia tunteja yksilöllistä harjoittelua. 

Tämän lisäksi tarvitaan yhteistä harjoittelua muiden kanssa, että pystyy osallistumaan yhteiseen, taitavaan musisointiin ja tarjoilemaan niinkin upeita musiikkiesityksiä kuin mitä promootiojuhlassa kuulimme. 

Musiikki on yhteydessä oppimiseen

Mikäli haluamme tulevaisuudessakin nauttia elävästä musiikista niin arjessa kuin juhlissa, on taattava mahdollisuuksia harrastaa ja opiskella musiikkia. On myös tärkeää kouluttaa osaavia instrumentin ja musiikin oppiaineen opettajia, orkesterin ja kuoron johtajia, sekä musiikkia riittävästi hallitsevia luokanopettajia, puhumattakaan muista musiikin alan ammattilaisista.

Instrumentin opettaminen nimittäin on yksi harvoista asioista, jota on äärimmäisen hankalaa ulkoistaa ei-ihmiselle, ainakaan vielä (onneksi).

Musiikin soittaminen, laulaminen ja kuuntelu ovat tutkitusti yhteydessä oppimiseen, terveyteen ja hyvinvointiin: tunteiden säätelyyn, kielen oppimiseen ja jopa aivojen hermoverkkojen korjautumiseen.

Musiikki on huomaamattamme usein osa päivittäistä arkeamme, mutta se on ehdottomasti myös osa juhlaa.

Elävä musiikki tuo elämyksen

Kuulimme promootiopuheissa useita viittauksia tekoälyyn ja sen tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. On esitetty, että tekoälypohjaiset musiikit ja esiintyjät jopa voisivat tulevaisuudessa paikoin korvata livemusiikin.

Itselleni nimenomaan aito soittaja on se, joka tekee juhlasta juhlan: inhimillisyys, musiikin hengittävyys ja soittajien ilo. En missään tapauksessa haluaisi riistää tätä kokemusta kuulijoilta tai soittajilta korvaamalla musiikkiesitykset ei-inhimillisillä mallinnuksilla.

Uskon vahvasti, että tilaisuudessa soittaneille ja laulaneille muusikoille, joista moni on samalla yliopistomme opiskelija, promootio oli myös hieno, unohtumaton elämys. 

Siksi olen kiitollinen, että oli valittu elävä musiikki, eikä vaikkapa helposti saatavilla olevaa tallenteen kuuntelua kaiuttimista.

Lämmin kiitos siis jokaiselle, joka jakoi arvokasta osaamistaan meille juhlassa musiikin kautta, ja jokaiselle, joka yhtyi yhteislauluihin. 

Ilman musiikkia juhla ei olisi ollut juuri näin hieno.

Kirjoittaja on yliopistonopettaja ja musiikintutkija Jyväskylän yliopiston musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella sekä Musiikin, mielen, kehon ja aivojen tutkimuksen huippuyksikössä