Nuoruuden rakkaus, hyvä työkaveri vai Aira Samulin?

Alumnius on jatkumo opiskeluaikana muodostuneelle suhteelle yliopistoon ja yliopistoyhteisöön. Monelle opiskeluaika on ollut ”elämän parasta aikaa” - elämänvaihe, jonka aikana syntynyt suhde yliopistoon ja/tai tiedekuntaan kantaa läpi elämän.
Heli Mäki Seminaarinmäellä
Julkaistu
16.6.2023

Alumnikoordinaattori Heli Mäki

JYUnifiers-keskustelualustalla pyysimme alumneja kertomaan yliopistosta syntyneitä mielikuvia. Alumnimme kuvailivat yliopistoa kotipesäksi, joka mahdollisti opiskelijoiden ja opettajien tapaamisen myös epämuodollisesti. Minä rakastin opiskeluaikaa! Olin niin ylpeä, että sain opiskella Jyväskylän yliopistossa ja silloisella historian laitoksella. Minut otettiin mukaan yhteisöön, jonka myötä koko opiskeluajan sain hyvää opetusta sekä tukea. Tunsin itseni tärkeäksi ja etuoikeutetuksi. Kun näin ensimmäistä kertaa JYU:n nykyisen brändi-ilmeen, jossa luki isolla sana JYUnity, ostin sen täysin.

Jos Jyväskylän yliopisto olisi ihminen, hän olisi nuoruuden rakkaus, josta on jäänyt vaaleanpunaiset pilvenhattara muistot. Monet kurjat kokemukset ovat jääneet taka-alalle ja mielelläni muistelen hyviä ja onnellisia kokemuksia.[1]

Yliopistosta valmistuttuani olen säännöllisesti päivittänyt osaamistani. Täydennyskoulutuksen olen hankkinut aina Jyväskylästä, vaikka olen asunut pitkään muualla. Olen myös tehnyt pitkän työuran toisen yliopiston palveluksessa, silti olen palannut opiskelemaan tänne. Se on ollut helppoa, sillä kaikki järjestelmät ja käytännöt ovat olleet tuttuja ja turvallisia. Yliopistomme on ollut minulle kuin pitkäaikainen ystävä, jonka luo on aina mukavaa palata; muistella vanhoja ja suunnitella tulevaa yhdessä.

Huomaan seuraavani Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuksia ja mieluusti aina matkaan Jyväskylään, jotta pääsen fiilistelemään paikkoja. Toki siellä edelleen on itselleni tuttuja ihmisiä töissä tai opiskelemassa, joten heitä on myös kiva nähdä. [2]

Moni alumni näkee Jyväskylän yliopiston hyvänä työkaverina, jonka kanssa on vietetty tärkeitä vuosia yhdessä oppien ja oivaltaen uusia asioita elämästä. Suhde on hyvä mutta jäänyt vähän kaukaiseksi. Yliopisto on kuin uuden työpaikan vanhempi kollega, joka ottaa hoiviinsa, tutustuttaa omiin tuttuihinsa ja verkostoihinsa. - Yliopisto ja minä olisimme vanhoja tuttuja, mutta ennemmin entisiä työkavereita kuin ystäviä. Hän olisi ihminen, jolla olisi selvästi minun elämästäni erillinen elämä, mutta kadulla törmätessämme olisi mukava jäädä vaihtamaan kuulumisia, kuvaili eräs alumni suhdettaan yliopistoon.

Jatkuvan oppimisen näkökulmasta yhteyden säilyminen yliopistoon on alumneille tärkeää. Yhteydenpito alumneihin ja sen pohjalta syntyvä yhteistyö on tärkeä osa yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikusta. Näin ollen läheinen, opiskelujen aikana syntynyt, suhde on molemmille osapuolille merkityksellinen.

Yliopisto oli minulle tavallaan kuin äiti, joka kehitti päiviini ohjelmaa ja ruokki minua tiedolla. Opintojen loppuvaiheessa, kun tein sivutoimisena assistentin hommia, suhde siirtyi enemmän työtoverin suuntaan.[3]

Viime vuosina olemme oppineet, että maailmassa voi tapahtua mitä tahansa. Työelämässä tapahtuvat muutokset koskettavat aivan kaikkia. Tässä näkisin yliopistolle mahdollisuuden kasvattaa rooliaan alumniensa osaamisen kehittämisessä ja lisätä alumnien tietoisuutta heidän tarpeitaan vastaavasta koulutuksista. Näin yliopisto ei olisi alumniemme mielissä osa menneisyyttä, vaan aktiivinen rinnalla kulkijana myös valmistumisen jälkeen. Moni alumni näkee yliopiston opiskeluajassa erittäin merkittävänä, mutta joka vuosien mennessä eteenpäin hiljalleen jää taakse. - Jyväskylän yliopisto olisi ehkä minulle pitkäaikainen ystävä, jonka kanssa ei aina ole enää niin paljoa tekemisissä, mutta ystävyys lämpiää helposti uudelleen, kirjoitti eräs alumni summaten monen alumnin näkemykset.

Alumnikoordinaattorina toimiessani olen huomannut, että alumneja kiinnostavat yhä enemmän asiantuntijana kehittyminen, kollegat, verkostot sekä nostalgia. On hienoa olla osa historiallista instituutiota, joka täyttää tänä vuonna 160 vuotta. Olimme edelläkävijä suomenkielisen koulutuksen kehittämisessä ja olemme edelleen. Jyväskylän yliopisto on  vaikuttava sivistysyliopisto, joka ajattelee tuoreesti toisia innostaen ja rohkaisten. - Jos JYU olisi ihminen, se olisi AIRA SAMULIN! Nuorekas ja raikas, jopa räväkkäkin - ja paljon kokemusta ja osaamista taustalla. Jyväskylään liittyi paljon naurua, tanssia ja iloisia hetkiä, maalaili osuvasti eräs JYUnifierseihin osallistunut alumnimme.

Olen samaa mieltä. Jyväskylän yliopistossa yhdistyvät minun mielikuvissani pitkä historiallinen perinne ja nuorekkuus. Tämä näyttäytyy erityisesti hyvänä huumorina ja ilona, joka värittää usein tapahtumiamme ja toimintaamme. Mukavia ihmisiä, joiden kanssa on helppo olla. Yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä.

Koen Jyväskylän yliopiston nuorekkaana, jostain syystä enemmän naispuolisena henkilönä. Hän on reipas, oma-aloitteinen, liikunnallinen, fiksu ja kansainvälinen. Suhteeni häneen on erittäin hyvä ja kaverillinen. Aivan kuin hän olisi jokin vanha tuttu, jonka olen tuntenut jo hyvin kauan. Arvostan ja kunnioitan häntä.[4]

 

 

1] JYUnifiers, keskustelupalsta

[2] JYUnifiers, keskustelupalsta

[3] JYUnifiers, keskustelupalsta

[4] JYUnifieres, keskustelupalsta