Omena opettajalle ei enää riitä – vanha symboli haastaa kysymään, mitä koulun arjessa nyt tarvitaan
Omena yhdistyy kulttuurissamme moniin asioihin. Vaikka emme tarkkaan tiedä mitä Raamatun pahan tiedon puun hedelmät ovat, ne kuvataan muun muassa taiteessa usein omenoina. Omena on symbolina mukana monessa kaupallisessa menestystuotteessa. Omena on myös varsin tunnettu, kouluun yhdistetty hedelmä, jonka oppilas vie opettajan pöydälle.
Suomessa tuskin monikaan oppilas on vienyt opettajalle oikeasti omenan viime vuosina.
Omenan yhdistäminen opettajaan ja koulunkäyntiin on vuosisatoja vanha perinne. Tarkkaan ei tiedetä, milloin ja miksi opettajat ovat alkaneet saada omenoita. Perinne tunnetaan muun muassa Ruotsista ja Yhdysvalloista, josta se on tullut kansainvälisesti tunnetuksi ilmiöksi satujen, sarjakuvien ja erilaisten muiden populaarien kulttuurituotteiden myötä.
Alkujaan omena toi opettajalle elantoa
Opettajalle annettavan lahjaomenan syntytarina on todennäköisesti hyvinkin arkinen. Opettajan palkka oli pieni, ja yhteisö halusi auttaa opettajan elannon hankintaa syksyisestä omenasadosta koulun alkaessa. Omenalla oppilas pystyi myös osoittamaan huomiota opettajalle ja pyrkiä saamaan itselleen hyvää mainetta.
Alkujaan omenalla oli siis konkreettisesti elämänlaatua ja turvallisuutta parantava tehtävä. Nyttemmin se on enää symboli.
Voisiko sen korvata jollain, joka toteuttaisi omenan alkuperäistä tehtävää opettajalle annettavana lahjana? Mikä olisi elämänlaatua ja turvaa antava asia 2020-luvun suomalaisessa koulussa?
Opettajat toivovat työrauhaa, työssä jaksamista ja oppimisen tukea
Opettajien ammattijärjestö tekee jäsenilleen säännöllisesti erilaisia kyselyjä, joissa ovat toistuneet viime vuosina samat toiveet paremmasta työssä jaksamisesta, työrauhasta ja oppisen tuesta. Samat teemat näkyvät myös useissa opettajien työtä ja työoloja koskevissa tutkimuksissa.
Omenan sijaan opettajat voisivat toivoa vaikkapa kaukosäätimen, jonka avulla he voisivat säädellä luokkahuoneen äänenvoimakkuutta tai pysäyttää ajan, kun kiire uhkaa kampittaa kesken työpäivän.
Työrauhaa kaipaavat myös oppilaat, mutta ennen muuta he toivovat ystävällistä, oikeudenmukaista ja rentoa opettajaa.
Toiveiden opettaja kohtaa lapset ja nuoret aidosti, kannustavasti ja kiireettömästi, mutta osaa tarvittaessa olla tiukka.
Jos oppilaat leipoisivat opettajille omenapiirakan, siihen lisättäisiin ripaus ihmepulveria, joka vahvistaisi näitä piirteitä.
Vanhempien toiveena puolestaan on, että kasvatus olisi nykyistä enemmän kodin ja koulun yhteistyöhön pohjaavaa, eli toisin sanoen vanhempien rooli koulussa olisi aktiivisempi, ainakin Vanhempainliiton mukaan. Vanhemmat toivoisivat kouluun myös riittävästi resursseja oppilaiden tukemiseksi.
Vanhempien omenankorvike opettajille voisikin olla taikurinhattu, josta voidaan tarpeen mukaan loihtia muutakin kuin pupuja.
Omenalla näitä toiveita ei siis kuitata, vaikka yhteinen herkuttelu omenan äärellä tuskin heikentäisikään tilannetta. Mitä siis tilalle?
Lisää luovia hetkiä, sillä ne tukevat oppimista
Tutkijoina ja opettajankouluttajina olemme havainneet, että luovuus ja leikkisyys voivat tuoda paljon hyvää kasvatuksen kentälle.
Kouluarjen kiireiden keskellä moni opettaja kokee, että aikaa luovalle toiminnalle ei ole riittävästi.
Kun opetettavia sisältöjä yritetään paahtaa läpi, saattavat aidot kohtaamiset ja luovat hetket jäädä vähiin, vaikka niiden tiedetään tukevan oppimista ja hyvinvointia.
Meidän omenamme opettajille voisikin olla luovaa ja leikkisää energiaa –ja riittävästi tilaa ja aikaa sen valjastamiselle kouluyhteisön hyväksi!
Anne Martin ja Matti Rautiainen
PS. Maanantaina 5. lokakuuta vietetään maailman opettajien päivää. Kenelle sinä antaisit omenan kiitoksena hyvästä työstä?
PPS. Kirjoituksessa mainitut omenan korvikelahjat ovat kirjoittajien muunnelmia, jotka perustuvat tutkimusaineistoihin.
Kirjoittajista Anne Martin toimii yliopistonlehtorina ja Matti Rautiainen vanhempana yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.
