Adrienn Károly

Kieli ja kuuluminen – vastuu kielellisesti yhdenvertaisesta työpaikasta kuuluu kaikille

Yliopistojen kansainvälistyessä työyhteisön kielikäytänteisiin on tärkeä kiinnittää huomiota. Erilaiset kielet, näkökulmat ja maailmankatsomukset rikastuttavat yliopistoja, mutta kielellisesti yhdenvertaista työyhteisöä rakennettaessa on ymmärrettävä, että kieli muovaa arjen kokemuksiamme ja mahdollisuuksiamme osallisuuteen, kirjoittaa Adrienn Károly Jyväskylän yliopistosta.
Julkaistu
17.11.2026

Teksti: Adrienn Károly | Kuva: Petteri Kivimäki

Mietitkö, miten henkilöstökokousten kielivalinnat vaikuttavat ihmisten osallistumiseen? Oletko joskus pelännyt, ettet kielen vuoksi ymmärrä jotain tärkeää tai jäät ulkopuoliseksi työkavereiden nauraessa jollekin? Oletko koskaan vaihtanut kieltä kesken keskustelun, koska toinen kieli tuntui helpommalta, turvallisemmalta tai tilanteeseen sopivammalta? 

Ehkä olet auttanut kollegaa pysymään kärryillä keskustelussa. 

Tällaisista kokemuksista osallistujat kertoivat tuoreessa tutkimuksessamme, joka tarkasteli henkilöstökokousten kielikäytänteitä akateemisessa työyhteisössä.

Yliopiston henkilöstökokouksissa keskustellaan opetuksen, tutkimuksen ja hallinnon ajankohtaisista asioista. Niissä kuitenkin myös eletään todeksi yliopiston kielipolitiikkaa, identiteettikysymyksiä, valtasuhteita ja kuulumista – usein huomaamattamme. 

Näkemyksemme kielestä vaikuttaa siihen, miten kommunikoimme

Kun yliopistot Suomessa ja maailmalla kansainvälistyvät, luo lisääntynyt kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus ainutkertaisia mahdollisuuksia oppimiselle. Samalla se herättää kysymyksiä työpaikkojen kielikäytänteistä.

Kieltä ei käytetä vain kommunikointiin, vaan se kytkeytyy tiiviisti tunteisiin ja identiteettiin. 

Kieliin liittyy uskomuksia, asenteita, arvoja ja odotuksia, jotka kohdistuvat kieliin itseensä, niiden puhujiin, kielenkäyttöön ja laajempiin ilmiöihin, kuten monikielisyyteen. 

Kieli-ideologiat eli näkemyksemme kielestä ja kielistä vaikuttavat paitsi erilaisiin linjauksiin, myös siihen, miten kommunikoimme toistemme kanssa. Ne vaikuttavat siis konkreettisesti ihmisten elämään.

Monissa suomalaisissa yliopistoissa, myös Jyväskylän yliopistossa, kielipolitiikka herättää vilkasta ja kiivastakin keskustelua. Tämä ei ole kovin yllättävää, sillä kieli on tiiviisti kytköksissä identiteettiin. 

Kielikäytänteet vaikuttavat yhteenkuuluvuuden kokemukseen

Aiempi tutkimus yliopistojen monikielisyydestä on keskittynyt lähinnä opetukseen, tutkimukseen ja julkaisemiseen. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että työpaikan kielikäytänteet voivat vaikuttaa osallisuuteen ja kuulumisen tunteisiin niin myönteisesti kuin kielteisestikin. 

Kielitaidon kysymykset koskettavat erityisesti kansainvälistä henkilöstöä, jolla on työpaikalla usein sekä asiantuntijan että kielenoppijan rooli. 

Lisäksi on osoitettu, ettei kuulumisen tunne ole vain yksilöön liittyvä ilmiö, vaan sitä eletään todeksi ja neuvotellaan yhdessä työpaikan arjessa. Miten kuulumiseen vaikuttaa se, että arjen vuorovaikutus tapahtuu monikielisessä ympäristössä? 

Erilaisia näkemyksiä siitä, miten monikielisyyden tulisi työpaikalla toteutua 

Kipinä tutkimukseemme syntyi omista kokemuksistamme yliopiston monikielisissä ympäristöissä. Tutkimme akateemisen henkilöstön kokemuksia ja ajatuksia kielikäytänteistä keräämällä laadullista kyselyaineistoa erään suomalaisen yliopiston yhdellä laitoksella. Kyselyyn vastasi 35 työntekijää, joiden vastauksista analysoimme kokousten kielikäytänteiden vaikutuksia kuulumisen kokemuksiin.

Vastauksissa nousi esiin kielikäytänteisiin liittyviä jännitteitä, jotka usein konkretisoituivat suomen ja englannin välisenä kilpailuna. 

Osallistujilla oli myös erilaisia näkemyksiä siitä, miten monikielisyyden tulisi työpaikalla toteutua. 

Osa toivoi joustavuutta ja tilannekohtaisia mahdollisuuksia vaihdella kieliä, kun taas toiset kannattivat toimintatapojen yhdenmukaistamista. Mieltymyksiin vaikuttivat vastaajien uskomukset, arvot ja kielenkäyttöön liittyvät odotukset. Kielikäytänteet nostattivat pintaan voimakkaitakin tunteita, ja osallistujat kuvasivat sekä kuulumisen että ulkopuolisuuden kokemuksia.

Pelkkä monikielisyyteen kannustaminen yliopistoyhteisössä riitä

Löydöksemme osoittavat, ettei pelkkä monikielisyyteen kannustaminen yliopistoyhteisössä riitä. Kielikeskustelussa täytyy nostaa esiin oikeudenmukaisuuden ja kuulumisen näkökulmia. Vastakkaisasettelun ja problematisoinnin sijaan monikielisyys voitaisiin nähdä resurssina. 

Oikeudenmukaisempien monikielisten työyhteisöjen rakentamiseen liittyy paljon työtä, kuten kääntämistä, selittämistä ja viestinnän mukauttamista. 

Usein tämä työ on näkymätöntä ja jää yksittäisten työntekijöiden harteille. 

Tutkimuksessamme esittelemme jaetun kielityön (engl. shared language work) käsitteen. Mielestämme koko työyhteisön tulee jakaa vastuu inklusiivisista kielikäytänteistä, ja yliopiston organisaationa tulisi tukea tätä työtä. 

Dialogisuus, välittäminen ja toistemme tukeminen tuovat tärkeää tasapainoa nykyiseen tuottavuutta ja saavutuksia korostavaan akateemiseen kulttuuriin.

Perimmiltään on kyse siitä, millaisia yliopistoyhteisöjä haluamme rakentaa. Erilaiset kielet, näkökulmat ja maailmankatsomukset rikastuttavat yliopistoja, mutta inklusiivista työyhteisöä rakennettaessa on ymmärrettävä, että kieli muovaa arjen kokemuksiamme ja mahdollisuuksiamme osallisuuteen.

Siksi kielityön tulisin olla koko yliopistoyhteisön vastuulla. Kansainvälisen yliopiston voimavara on sen yhteisön moninaisuus – mutta vain, jos sen jokainen jäsen kokee kuuluvansa siihen.

Teksti: Adrienn Károly, suomentanut Minttu Vänttinen

Kirjoittaja työskentelee yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksessa. Hän tutkii monikielisyyttä ja monikielistä viestintää sekä tutkimus- ja tiedeviestinnän pedagogiikkaa ja akateemisen henkilöstön pedagogisen osaamisen kehittämistä monikielisissä yliopistoissa.