Opiskelijablogi: Esseen kirjoittaminen on taito, jonka oppii kirjoittamalla
Alussa tuntui, että opintojen suoritustavoissa piti monesti valita kahdesta pahasta. Esseetehtävät eivät olleet minulle mieluisin kurssin suoritustapa, mutta kuitenkin tenttiä sopivampi. Tenteissä täytyy pystyä tietyssä ajassa parhaimpaansa, ja usein parhaat ajatukset vievät hetken aikaa. Esseessä saa rauhassa kehitellä ajatuksia ja korjata sisältöä. Kirjoittaessa ei liioin tarvitse yhdellä istumalla kirjoittaa valmista tekstiä. On aikaa ajatella ja etsiä tietoa.
Itse asiassa kirjoittaminen on tosi hyvä tapa oppia. Kirjoittamisen myötä kykenee ymmärtämään laajempia kokonaisuuksia, kun esseen tekstistä haluaa rakentaa loogisen. Pidemmässä kirjoitustehtävässä ei tule listattua vain tärkeimpiä kohtia tai tärppejä. Nyt, opiskeltuani vuoden avoimessa, valitsenkin jo ihan mieluisan suoritustavan.
Tulin avoimeen yliopistoon lukion jälkeen, ja vuoden aikana olen oppinut paljon myös yliopistossa opiskelusta – erityisesti akateemisesta kirjoittamisesta. Se näkyy muun muassa kurssien arvosanojen kehityksessä. Tiesin, että osaan oppia ja opiskella, mutta yliopisto-opiskelu on otettava haltuun vielä erikseen.
Puuuh... parikymmentä sivua tekstiä viitteineen
Lukiossa esseet olivat yhden tai kahden sivun tekstejä, joiden tehtävänannossa ei ollut valmiina yhtäkään apukysymystä ja sisältö piti itse keksiä tiettyyn aiheeseen liittyen. Pääpaino lukion puolella oli omassa äänessä ja ajatuksissa, jolloin jokainen saattoi kirjoittaa omista kokemuksistaan tai keksiä tarinan. Lähteitä ei juurikaan tarvinnut käyttää oman äänen tukena, vaan niillä lähinnä lisättiin moniäänisyyttä, tai tuotiin esille jokin toinen näkökulma. Yliopistossa tieteelliset julkaisut ja niihin viittaaminen on lähtökohta.
Yliopisto-opinnoissa oppimistehtävän kokonaislaajuus voi olla jopa yli 20 sivua. Aluksi tuntui miltei mahdottomalta kirjoittaa näin paljon aiheesta, jota ei entuudestaan tunne. En ole vielä kuitenkaan törmännyt oppimistehtävään, jossa ei olisi apukysymyksiä tai vinkkiä siitä mitä vastaukselta odotetaan. Hyvä ohjeistus on auttanut ymmärtämään, mitä oppimistehtävän sisällöltä toivotaan ja mikä on oleellista. Yleensä pidemmistä kirjoitustehtävistä saa myös opettajalta palautetta JYU avoimessa yliopistossa. Se kannattaa lukea ajatuksella. Palaute auttaa kehittymään ja nopeuttaa opiskelutaitojen oppimista.
Pitkiinkin esseisiin tottuu. Nykyään yllättyisin enemmän, jos opintojakson tehtävä olisi kokonaisuudessaan vain muutaman sivun pituinen. Kun akateemisen tekstin tuottaminen on alkanut sujua, usein tuntuu, että lopulta vaikeampaa on pysyä annetun sivumäärän puitteissa. Aineistoista löytyy paljon kiinnostavaa, ja kiteyttäminen on myös olennainen taito.
Esseiden kirjoittaminen on auttanut myös muussa kirjoittamisessa; kävin esimerkiksi korottamassa äidinkielen yo-arvosanaani keväällä 2025. Huomasin avoimen opintojen myötä, ettei tuntunut enää lainkaan vaikealta käyttää aineistoja oman tekstin tukena tai kirjoittaa pidempää tekstiä.
Lähdeviittaukset – hidaste vai sittenkin olennainen juttu?
Lähteiden merkitseminen on tärkeää, sillä se lisää tekstin uskottavuutta ja luotettavuutta - tiedon voi myös tarkistaa alkuperäisestä lähteestä. Viittaamalla kerrot, kenen ajatuksia lainaat, etkä syyllisty plagiointiin.
Oikeaoppinen lähdeviittaaminen kannattaa opetella heti, koska se helpottaa jatkossa tieteellisen tekstin kirjoittamista.
Lähteiden merkitseminen voi tuntua aluksi vaivalloiselta, sillä lähteitä käytetään hyvin eri tavalla korkeakouluissa kuin vaikkapa lukiossa. Merkitsemisen sisältö ei juurikaan näissä kuitenkaan muutu: lähde kertoo mistä tieto on saatu ja mahdollistaa sen arvioinnin. Viittausten ja lähdeluetteloon merkitseminen vaatii aikaa ja tarkkuutta, joten kauhean mielellään siitä luistaisi. Mutta laiskottelu lähteissä kostautuu varmasti.
Nyt tulee vinkki – laita talteen: Merkitse aina lähteet paikoilleen heti, kun löydät hyvän kohdan tai ajatuksen lukemastasi aineistosta. Näin, vaikka et välttämättä sitä tulisikaan käyttämään. Laita tekstikatkelman mukaan edes sivunumerot ja teoksen tekijä – voit siistiä tekstiä sitten myöhemmin viittausohjeen mukaiseksi. Näin säästät varmasti aikaa ja vaivaa. Viittauskohdan etsiminen teoksesta jälkeenpäin on tuplasti työläämpää.
Tsempit opintoihin!
