Työn merkityksellisyys – uudelleenajateltuna

Miksi hyvinvointi työssä kaipaa uudenlaista ajattelua? Tutkimustiedon valossa on selvää, että nykyinen, yksilökeskeinen tapa käsittää hyvinvointia on riittämätön.

Suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu ajatukselle siitä, että työ luo hyvinvointia. Ja hyvinvointi taas luo talouskasvua, joka tuottaa taas lisää hyvinvointia.

Mutta jos ajatellaan suomalaista työelämää ja julkista keskustelua siitä, kokonaiskuva näyttää aika pahalta ja pahoinvoivalta. On burnoutteja, quiet quittingiä, johtamisongelmia, turhauttavia it-järjestelmiä.

Keppijumppaa vai rakenteiden purkamista?

Jos mietitään nykyisiä keinoja parantaa ihmisten työhyvinvointia, kuinka tehokkaita ne isossa kuvassa ovat?

Taukojumppasovellukset ja työterveyden mielenterveys-chatit sälyttävät vastuun hyvinvoinnista aina lopulta yksilölle – eivätkä korjaa syviä rakenteellisia ongelmia.

Niiden ratkaiseminen ei ole mikään helppo tehtävä, joka onnistuu yksittäiseltä tutkijalta. Kuitenkin väitän, että työn merkityksellisyyden uudelleenajatteleminen voi auttaa meitä kohti parempaa ja inhimillisesti kestävämpää työelämää. Seuraavaksi esittelen kaksi tapaa ajatella uudella tavalla työtä ja sen merkityksellisyyttä.

Yksi avain inhimillisesti kestävämpään työelämään on ymmärtää merkityksellisyys luonnonvoimana, jonka varalle täytyy rakentaa tulvaportteja ja hälytysjärjestelmiä, jotta se ei vie meitä liian pitkälle.

Voiko merkityksellisyyttä olla liikaa?

Kun työ on merkityksellistä, se ei ole pelkästään positiivinen hyvinvointia tukeva voima, vaan sillä on myös tuhoava voima.

Työn merkityksellisyys käsitetään yleensä positiivisen psykologian näkökulmasta pelkästään positiiviseksi ilmiöksi, jolla on positiivisia seurauksia. Kuitenkin jokainen varmasti tunnistaa omasta kokemuksesta, että merkityksellisyydellä on myös kääntöpuoli. Kun työ on tosi tärkeää, se saa meidät ponnistelemaan ja antamaan kaikkemme, tekemään ylipitkää päivää ja vastaamaan sähköposteihin viikonloppuisin.

Tiettyyn rajaan asti tämä on hyödyllistä, etenkin yritysten tuottavuuden näkökulmasta. Tutkimuksissa on kuitenkin lukuisia esimerkkejä siitä, miten liika merkityksellisyys alkaa haitata sekä yksilöiden hyvinvointia että organisaatioiden toimintaa.

Siksi yksi avain inhimillisesti kestävämpään työelämään on ymmärtää merkityksellisyys luonnonvoimana, jonka varalle täytyy rakentaa tulvaportteja ja hälytysjärjestelmiä, jotta se ei vie meitä liian pitkälle.

Automaattisesti merkityksellinen työ on harvojen etuoikeus, mutta kaikessa työssä voidaan tukea merkityksellisyyden kokemusta.

Mistä merkityksellisyyden kokemus rakentuu?

Automaattisesti merkityksellinen työ on harvojen etuoikeus, mutta kaikessa työssä voidaan tukea merkityksellisyyden kokemusta.

Elämme ajassa ja yhteiskunnassa, jossa vallitsee vahva kulttuurinen normi, jonka mukaan työn tulisi olla tekijälleen merkityksellistä – viehän se leijonanosan elämästä. Mutta samalla fakta on se, että kaikille ei riitä työtä, joka olisi automaattisesti erityisen merkityksellistä. Iso osa suomalaisista, niin duunareista kuin tietotyöläisistä joutuu etsimällä etsimään työstään merkitystä.

Yksilökeskeinen kulttuuri ohjaa meitä etsimään merkitystä itsemme ja työn väliltä. Mutta tällöin sivuutetaan kaksi merkityksellisyyden kokemuksen kulmakiveä: tunne yhteenkuuluvuudesta ja työn positiivisesta kontribuutiosta.

Väitän, että missä tahansa työssä merkityksellisyyden kokemusta voidaan vahvistaa kiinnittämällä huomiota siihen, miten työ liittää meidät muihin. Käytännössä siis pitää huolta siitä, että kaikki tuntevat olevansa arvostettu osa työyhteisöään, ja että omalla työllä jotain väliä myös muille.

Samalla voitaisiin tunnustaa yhdessä, että työn ei tarvitse olla elämän keskeisin asia.