Jokainen lukija kohtaa yhä useammin toisia tekstejä kierrättäviä ja hallitsemattomasti laajenevia kirjallisia ilmiöitä – paitsi painetussa kirjallisuudessa, myös esimerkiksi internetin kirjoitusalustoilla. Tutkimukseni tarjoaa välineitä tällaisten tekstien käsittelyyn ja auttaa ymmärtämään tapoja, joilla kirjalliset kokeilut sekä kapinoivat vallitsevia kulttuurisia arvotuksia ja puhetapoja vastaan että muokkaavat niitä.
Tutkimusintresseihini kuuluvat proosan kokeellisuus, proosan poetiikka, poetiikan politiikat, suomenkielinen nykyproosa, elektroninen kirjallisuus, toisto, kierrätys, eksessi, kirjallisuuden materiaalisuus, kirjallisuusfilosofia ja aikalaishulluus.
Artikkelimuotoinen väitöskirjani "Operatiivinen vainoharha normaalitieteen aikakaudella: Jaakko Yli-Juonikkaan Neuromaanin (2012) kokeellinen poetiikka" käsittelee nimensä mukaisesti Neuromaani-romaanin kokeellista poetiikkaa. Tutkin millaisista aineksista ja miten romaani rakentuu ja millaisia vaikutuksia se saa aikaan. Kyseiselle teokselle on tyypillistä erilaisten fakta– ja fiktiotekstien uudelleenkäyttö, toisin toistaminen ja jäljittely. Tämä tuottaa teoksen kaunokirjallisen kokonaisuuden ohella aikalaisdiagnoosia sen kirjallisesta syntykontekstista. Hyödynnän tutkimuksessani narratologiaa, vastaanoton analyysia ja kirjallisuusfilosofista tutkimusotetta. Poetiikan tarkastelun ohella suhteutan teosta kotimaiseen nykykirjallisuuteen ja kansainväliseen traditioon ja tutkin Neuromaanin lukijassa aikaansaamia vaikutuksia.