Tutkin työsuojelun lähihistoriaa, koska haluan taustoittaa 2020-luvun työelämässä ja työelämätutkimuksessa paljon huomiota saavaa ylikuormittumisilmiötä. Suomalaiset uupuvat ja sairastuvat työssä, vaikka nykyinen työturvallisuuslaki on turvannut sekä henkisen että fyysisen terveyden yli kahdenkymmenen vuoden ajan, ja aiempi laki 1980-luvun lopulta saakka.
Tutkimuskysymykseni voi yksinkertaistaa muotoon: Minne katosi henkinen työsuojelu?
Henkinen työsuojelu oli työsuojeluviranomaisen huolenaiheena 1970–1980-luvuilla. Viranomainen oli myös aloittamassa henkisen työsuojelun valvontaa työpaikoilla 1980–1990-lukujen taitteessa. Sitten tulivat lama ja hallintouudistukset: työsuojeluun perinteisesti kuulunut heikomman suojelu vaihtui talouden ja kilpailukyvyn tukemiseksi.
Väitöskirjani on jatkoa pitkälle työuralleni työhyvinvoinnin ja työsuojelun parissa. Olen myös kirjoittanut tutkimusaihettani sivuavan tietokirjan Jaksamisen rajat - Psykososiaalinen kuormitus, työuupumus ja työsuojelu (Basam Books 2020, päivitetty e-kirja 2022).
Vuoden 2023 tutkimusrahoitukseni sain Suomalaisen Tiedeakatemian alaisesta Eino Jutikkalan rahastosta.
Vuoden 2024 tutkimusrahoitukseni koostui Emil Aaltosen Säätiön ja Etelä-Savon Kulttuurirahaston alaisen August Mehtälän rahaston apurahoista.
Vuona 2025 tutkimusrahoituksestani vastasi Emil Aaltosen Säätiö.
Vuonna 2026 tutkimustani on rahoittanut Emil Aaltosen Säätiö ja Etelä-Savon Kulttuurirahaston alainen Ahti Karjalaisen rahasto.
Tutkin työsuojeluhallinnon tulkintoja henkisestä työsuojelusta 1970-luvulta 1990-luvulle. Työturvallisuuslaki on vuodesta 1987 turvannut työntekijän henkisen terveyden, fyysisen ohella. Miten työsuojeluviranomainen on linjannut, toimeenpannut ja valvonut työturvallisuuslakia erityisesti henkisen työsuojelun osalta?
