Ohjeita kirjallisiin tehtäviin

Ohjeita mittaussuunnitelman kirjoittamiseen

Suunnittele, miten annetut tehtävät aiotaan ratkaista!

Ohjeita mittauspöytäkirjan kirjoittamiseen

Tee aina mittauspöytäkirja, niin muistat mitä ja miten tuli mitattua!

Mittauspöytäkirjan tarkoitus on auttaa muistamaan, mitä mittauksessa tuli tehtyä. Siksi kaikkien mittaukseen vaikuttavien asioiden tarkka ja huolellinen kirjaaminen on välttämätöntä. Muistiinpanot on syytä tehdä sitä mukaa kun mittaus etenee. Kukaan ei muista kahdeksan minuuttia kytkennän purkamisen jälkeen, kumpaa kahdesta mittarista käytettiin virran (I) ja kumpaa jännitteen (U) mittaamiseen, saati seuraavana päivänä. Mittauspöytäkirjassa ei ikinä ole liikaa merkintöjä. Mitatut arvot tulee merkitä mittauspöytäkirjaan sellaisenaan niin kuin ne kustakin mittarista luettiin, ts. tekemättä niille mitään laskutoimituksia.

Mittauspöytäkirjan sisältö

Mittauspöytäkirjaan on merkittävä ainakin seuraavat asiat:

• Tekijän nimi (tai tekijöiden nimet), työn tunnus ja nimi, päivämäärä sekä ohjaavan assistentin koko nimi (ei pelkästään nimikirjaimia). Päivämäärän merkitseminen kaikkiin muihinkin muistiinpanoihin on tapa, joka on monen monta kertaa hyödylliseksi havaittu.
• Käytettyjen mittauslaitteiden nimet tyyppeineen ja käyttöasetuksineen. Mittarin merkin ja mallin lisäksi sarjanumero tai muu mittarin yksilöivä merkintä on paikallaan. Työosastolla tehtävien laboratoriotöiden mittaukset on suhteellisen helppo tehdä uudelleen, mutta kuvittele tilanne, jossa viikon tai pari kestäneiden mittausten jälkeen osoittautuu, että yksi käytetyistä kahdeksasta samanlaisesta mittarista näyttää 5% liian pientä lukemaa, eikä mittauspöytäkirjassa ole merkintää siitä, mikä mittari kulloinkin oli käytössä. Mittauksissa käytetyt kytkennät on syytä piirtää mittauspöytäkirjaan, ellei niitä ole suoraan annettu työohjeessa. Mittauspöytäkirjaan on merkittävä myös mittauslaitteiden sisäiset virheet. Näitä on koottu työn ohjaajalta saatavaan monisteeseen, samat tiedot löytyvät tästä linkistä. Mittareiden manuaalit on saatavissa työpaikalla. Mittalaitteiden virhettä on myös käytettävä virheanalyysissa.
• Luonnollisesti mittauspöytäkirjassa selitetään työssä tehdyt mittaukset ja annetaan mittaustulokset virhearvioineen. Työpaikalla tehtävä virhearvio on tarpeen mittauksien etenemisen kannalta, koska se paljastaa jo työn aikana, mikä eniten rajoittaa tulosten tarkkuutta. Jos yhden mitattavan suureen epätarkkuus aiheuttaa lopputulokseen prosentin virheen ja toisesta aiheutuu kymmenen prosentin virhe, turha sitä prosentin epätarkkuutta on parantaa. Sen sijaan kannattaa lukea Taylorista [1] lisää työpaikalla tehtävän virhearvion merkityksestä. Myös kellonaika kuuluu oikeaoppiseen mittauspöytäkirjaan kaikissa työn vaiheissa.

Tietokonetta käytetään usein mittauksen apuna. Suurin hyöty koneesta liittyy yleensä siihen, että se kärsivällisesti merkitsee mittaukseen liittyvät tapahtumat aikajärjestyksessä ohjelman lokitiedostoon. Paraskaan ohjelmisto ei silti voi korvata mittaajan pitämää mittauspöytäkirjaa. Luonnollisesti tietokoneavusteisessa mittauksessa mittauspöytäkirja voi sijaita yhtä hyvin koneella kuin paperillakin.

Yksi esimerkki mittauspöytäkirjasta löytyytästä.

Liitteet



[1]   John R. Taylor, An Introduction to Error Analysis, 2^nd Edition, University Science Books, Sausalito, CA, USA, 1997.

Ohjeita raportin laatimiseen

Raportoi työsi tuloksista vertaisryhmälle noudattaen tieteellisen raportoinnin yleisiä käytänteitä

Raportointi on olennainen osa jokaisen fyysikon työtä toimiipa hän sitten opettajana koulussa, tutkijana yliopistossa tai teollisuuden palveluksessa. Fysiikan laboratoriotyöt tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden harjoitella tieteellisen tekstin tuottamista ja raporttien kirjoittamista. Perus-ja aineopinnoissa raportit (työselostukset) kirjoitetaan suomeksi. Edellytys onnistuneen työselostuksen tuottamiselle on se, että kirjoittaja hallitsee äidinkielensä riittävässä määrin. Jos saat työselostusten tarkastajilta kriittistä palautetta selostuksesi kieliasusta tai muutoin tiedät äidinkielen taidoissasi olevan parantamisen varaa, osallistu Kielikeskuksen järjestämille äidinkielen kursseille. Nämä kurssit tarjoavat hyvän tavan oman kielitaidon parantamiseen, ja näitä kursseja voi sisällyttää valinnaisaineisiin tutkinnossa. Tukea kirjoittamiseen löytyy myös seuraavista paikoista:

Kirjoittajan ABC-kortti, http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/

Opi Oppimaan (Jyväskylän yliopiston kielikeskus), https://kielikompassi.jyu.fi/opioppimaan/index.html

Kielijelppi - jelppiä akateemiseen kirjoittamiseen (Helsingin yliopiston), http://www.kielijelppi.fi/

Nykyajan kielenopas (Jukka K. Korpela), http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/index.html

Fysiikan laboratoriotöissä työselostus on oleellinen osa työn suoritusta. Selostuksen laatiminen alkaa oikeastaan jo työhön valmistauduttaessa.  Hyvin laadittu mittauspöytäkirja helpottaa merkittävästi työselostuksen laatimista. Selostusten tulee noudattaa tieteellisen raportoinnin yleistä käytäntöä. Mm. raporttien tai niiden osien suora kopiointi ilman viitettä lähteeseen on ehdottomasti kielletty. Vanhan selostuksen kopioiminen on tuomittavaa, vaikka tuohon selostukseen olisi viitattukin. Työselostuksen laadinnassa saa käytää työohjetta apuna, mutta asiat tulee kuitenkin esittää omin sanoin. Työselostus tulee aina kirjoittaa niin kuin työn tekijä itse asian ymmärtää.

I. Työselostuksen olemuksesta

Työselostus on oleellinen osa laboratoriotöiden suoritusta. Oikea selostuksen muoto vaaditaan kaikissa fysiikan töissä, ellei toisin mainita. Annettua mallia ei tarvitse orjallisesti seurata kaikissa yksityiskohdissa, mutta sen rakennetta tulee noudattaa. Kappalenimistä "Johdanto", "Kirjallisuus" tai "Lähdeluettelo" (ei numeroa) ja "Liitteet" on syytä pitää tässä muodossa. Välikappaleita voi kirjoittaa harkintansa mukaan.

Syynä työselostuksen hyväksyttävän muodon rajaamiseen ja siten taiteellisen ilmaisuvapauden rajoittamiseen on pyrkimys omaksua kansainvälinen tutkimusraporttien esitystapa. Jatkossa annetut ohjeet perustuvat lähinnä European Physics Journalin ja Physical Review'n käytänteisiin. Työosaston assistenttihuoneen seinään kiinnitettyyn ilmoitustauluun on kerätty Jyväskylän yliopiston Fysiikan laitoksen (JYFL) tutkimusryhmien kansainvälisissä sarjoissa julkaisemia raportteja. Niitä silmäilemällä saa varsin hyvän käsityksen siitä, mikä on työselostuksen esikuvana oleva formaatti. Työselostuksen kirjoitusta helpottamaan on laadittu malliselostus, joka löytyy selostuksenkirjoitusoppaasta.

Tutkimusraportit

Kansainvälisissä lehdissä julkaistuja tutkimusraportteja luetaan neljällä tasolla. Ensimmäinen ja tärkein lukijakuntaa valitseva osa on otsikko. Sen tulisi siis riittävän tarkasti kuvata tutkimusaihe. Useimmat otsikosta kiinnostuneet lukijat lukevat ainoastaan tiivistelmän (abstraktin), jossa hyvin tiiviissä muodossa esitetään tutkimuksen tekotapa ja tulokset. Suuri osa niistäkin lukijoista, jotka tiivistelmän perusteella päättävät raportin olevan lähemmän tutustumisen arvoinen, ainoastaan silmäilee kuvat ja taulukot sekä mahdollisesti lukee johtopäätökset (conclusions). Lopulta vain hyvin harvat lukevat artikkelit kokonaisuudessaan.

Tästä lukemistavasta seuraa, että hyvän raportin kirjoittaja keskittää mahdollisimman paljon tietoa mahdollisimman selkeässä muodossa juuri näihin avainkohtiin. Esimerkiksi kuva- ja taulukkoteksteihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta ne määrittäisivät esitetyn asian selkeästi myös varsinaisen tekstin yli hyppääville lukijoille. Lisäksi otsikolla ja yhteenvedolla luonnollisesti houkutellaan lukijaa jatkamaan. Tutkijahan on itse suunnattoman innostunut tutkimusaiheestaan ja haluaisi muidenkin siitä kiinnostuvan.

Mitä työselostus ei ole

Laboratoriotyöselostuksen mallina voisi tieteellisen raportin sijasta olla myös raportti standardin (linkki?) mukaisesta mittauksesta tai laboratorion sisäiseen käyttöön tarkoitettu mittausraportti. Näiden muoto on tieteellistä raporttia oleellisesti tarkemmin standardilla tai laboratorion laatujärjestelmällä määrätty. Niiden kuvaamat mittaukset ovat luonnollisesti tieteellistä raporttia rutiininomaisempia, ja niiden laatijana onkin tyypillisesti laborantti tai teknikko.

Kenelle työselostus kirjoitetaan

Työselostus, samoin kuin tieteellinen artikkeli, kirjoitetaan vertaisryhmälle. Tieteellisen raportin kirjoittajan vertaisryhmä on muut tutkijat. Opiskelijan vertaisryhmä puolestaan on toiset samaa kurssia käyvät opiskelijat. Tieteellisen raportin tekijä voi turvallisesti olettaa lukijan omaavan vaadittavat perustiedot tai kykenevän yksityiskohtien osalta hankkimaan, eli aivan kaikkea ei tarvitse kädestä pitäen selittää. Vaikka työselostuksessa harjoitellaan tieteellisen raportin kirjoittamista, se tulisi pitää ymmärrettävämmällä tasolla. Se edellyttää usein myös sellaisten asioiden selittämistä, jotka tieteellistä raporttia kirjoitettaessa ilman muuta oletettaisiin tunnetuiksi.

II. Työselostuksen muoto

Työselostuksessa sopiva palstan leveys on noin 15 cm, riviväli 1.5 ja fonttikoko 12. Tällöin sivun marginaaleihin ja rivien väleihin jää tilaa työn tarkastajan kommenteille.

Työselostuksessa tulee olla:

Kansilehti

• • Määrämuotoinen kansilehti, jolta löytyy työn nimi, tekijöiden yhteystiedot ja tiivistelmä työstä. Sisällysluettelo ei ole työraporteissa tarpeen.

1. Johdanto

• • Johdannossa tutkittu ilmiö kuvataan lyhyesti. Johdannon tarkoitus on johdattaa lukija käsiteltävään aiheeseen. Siinä esitetään keskeisin taustatieto tutkimusongelmasta, aiheen historiasta tai nykytilasta ja kuvataan työn motiivi. Johdannon lopussa kerrotaan lyhyesti työn tavoitteet.

2. Teoreettiset lähtökohdat

• • Tässä kappaleessa esitetään työn teoreettinen perusta. Teoriaosuus on joskus niin suppea, että kappale soveltuu osaksi johdantoa. Tämä on tyypillistä myös kokeellista tutkimusta edustaville tieteellisille raporteille. Esityksen pohjana voi käyttää työohjetta, mutta suositeltavampi lähde on jokin muu teos, esim. oppikirja. Asia esitetään omin sanoin kopioimatta lähteen tekstiä.

3. Mittauslaitteisto ja kokeelliset menetelmät

• • Tässä esitellään käytetty koelaitteisto ja kuvataan suoritetut mittaukset.

4. Havainnot ja laskut

• • Vaikka tämän kappaleen otsake vastaa tieteellisten artikkeleiden standardiotsikkoa 'Results', kannattaa usein käyttää havainnollisempia otsikoita. Tässä kappaleessa esitetään paitsi tulokset virheineen ja laskutoimituksineen kaikkineen myös yksityiskohtainen kuvaus siitä, kuinka näihin tuloksiin oikein päästään. Viimeistään tätä osiota valmisteltaessa paljastuu, olivatko mittaukset onnistuneita. Jos ilmenee, että jokin mittaus on epäonnistunut, se kannattaa käydä uusimassa. Lopputulokset ilmoitetaan aina 15-yksikön sääntöä noudattaen.

5. Johtopäätökset

• • Kappaleessa arvioidaan saatuja tuloksia, niiden oikeellisuutta, verrataan niitä teoreettisiin arvoihin ja mahdollisiin kokeellisiin arvoihin (esimerkiksi taulukkoarvoihin). Kappaleessa esitetään myös muita huomioita työstä.

Lähdeluettelo

• • Lähdeluetteloon merkitään käytetyt kirjalliset lähteet. Raportin tekstissä viitataan lähdeluetteloon merkittyhin lähteisiin ja lähteet numeroidaan ([1], [2], jne.) viittausjärjestykseen. Työohjeeseen ei viitata lainkaan.

Liitteet

• • Työn liitteeksi liitetään aina mittauspöytäkirja. Suurikokoiset kuvat ja taulukot, joita on hankala upottaa tekstiin, voidaan laittaa työn liitteeksi. Luontevin paikka kuville ja taulukoille on normaalisti osana selostustekstiä. Raportin tekstissä viitataan liitteisiin ja liitteet numeroidaan (liite 1, liite 2, jne.) viittausjärjestykseen sekä otsikoidaan. Liitteet -otsikon alle laaditaan luettelo raportissa olevista liitteistä.

Huom! Lyijykynällä tehtyjä selostuksia ei hyväksytä.

Linkkialoittelevan selostuksenkirjoittajan oppaaseen.