Alumniesittelyssä Jaana Oikari ja Mikko Oikari

Museossa työskentely on mielenkiintoista ja laaja-alaisesti sivistävää. Melkein joka päivä oppii jotain uutta työn ohessa.

Milloin valmistuit? Mitä muuta opiskelit?

Jaana: Valmistuin Jyväskylän yliopiston etnologian laitokselta filosofian maisteriksi keväällä 1994. Opiskelin pääaineenani etnologiaa (joka vielä aloittaessani oli nimeltään suomalainen ja vertaileva kansatiede), sivuaineina opiskelin folkloristiikkaa (eli suomalainen ja vertaileva kansanrunous) sekä taidehistoriaa ja museologiaa.

Mikko: Yllättävästi minulla samat oppiaineet ja aikataulu kuin Jaanalla.

Jaana: Näihin samanaikaisiin opintoihin syynä oli tapaamisemme taidehistorian opintojen ohessa syksyllä 1984. Rakastuimme ensi silmäyksellä ja sen jälkeen olemme yhdessä jakaneet niin opinnot kuin yhteisen elämänkin; teimme yhteisen gradun, saimme kaksi lasta, nykyisin työskentelemme molemmat Jyväskylän kaupungin museopalveluissa.

Mitä teet työksesi? Miten olet päätynyt tähän tehtävään?

Jaana: Vastaan Jyväskylän taidemuseossa taidekokoelmista, arkistoista ja kirjastosta sekä niihin liittyvästä kokoelmahallintajärjestelmästä. Museologian harjoittelun ansiosta päädyin Keski-Suomen museolle erinäisiin määräaikaisiin työtehtäviin. Jyväskylän taidemuseon perustamisen yhteydessä 1998 sain vakituisen työpaikan ensin asiakaspalvelutehtävissä ja myöhemmin kokoelmien parissa.

Mikko: Minä puolestani teen Suomen käsityön museossa näyttelyitä ja työnkuvaan liittyy hallinnollisiakin juttuja. Minäkin olen ollut opiskeluaikana Keski-Suomen museossa useissa eri tehtävissä, esim. kopistina, valokuvaajana, rakennustutkijana, dokumentoijana ja kuva-arkistotehtävissä. Valmistumisen aikaan oli lamakausi ja päädyin aiemman kaupallisen koulutuksen avustamana Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen ulkomaankauppaan liittyvään koulutukseen. Sitä kautta työllistyin metallialalle laser- ja vesisuihkuleikkausta alihankintana tarjoaviin yrityksiin, ensin myyntiin ja lopulta päädyin tuotantopäälliköksi. Käytännössä larppasin insinööriä viitisen vuotta ja siinä sivussa opin käyttämään CAD-ohjelmia sekä lukemaan muun muassa paperikoneen ja valtameriristeilijän piirustuksia. Kun oman alan museopaikka avautui Suomen käsityön museossa Jaana kehotti hakemaan ja tulin valituksi. Vaimoa kannattaa aina uskoa.

Mikä on parasta työssäsi? Entä ikävintä?

Jaana: Parasta työssäni on sen vaihtelevuus, laaja-alaisuus ja taiteen kanssa työskentely.  Vastatessani kaupungin ja hyvinvointialueiden yksiköihin sijoitettavista taidekokoelmien teoksista saan tutustua eri yksiköiden toimintaan ja sisustaa taiteella heidän tilojaan. Ikävintä on resurssien jatkuva väheneminen, jonka takia asioita ei voi tai kannata suunnitella etukäteen eikä työtään voi tehdä niin hyvin kuin pitäisi ja haluaisi.

Mikko: Työni on todella monipuolista ja on hienoa, kun voi itse hyvin pitkälti vaikuttaa työn sisältöön. Työhön liittyy laajoja yhteistyöverkostoja, joiden kautta tutustuu ja saa työskennellä eri alojen kotimaisten sekä kansainvälistenkin taitajien ja ammattilaisten kanssa. Hauskaa on myös ideointi ja improvisointi, kun näyttelyiden sisältöjä visualisoidaan museokävijöille omaksuttaviksi. Ikävintä työssä on hankkeiden työstäminen ja raportointi sekä erinäiset hallinnolliset tehtävät.    

Millaisia taitoja työsi vaatii? Miten opinnot valmistivat sinua tähän työhön?

Jaana: Tietoteknistä osaamista, kuten esimerkiksi erilaisten sovellusten käytön hallintaa ja niiden osaamisen päivittämistä, kuvataiteen materiaalien ja tekniikan tuntemista, luovuutta, esteettistä näkemystä ja tilan hahmotuskykyä, ohjaamiseen ja opettamiseen liittyviä taitoja.

Yliopisto-opinnot valmensivat laajaan tiedonhakuun sekä tieteellisen tekstin tuottamiseen. Lisäksi opiskelin tietotekniikan ammattitutkinnon sekä kuvataiteen aineopinnot, joista molemmista on ollut tosi paljon hyötyä.

Mikko: Tänä päivänä tuntuu, että mikään museotyö ei onnistu ilman tietotekniikan vahvaa osaamista. Työssäni joudun tuottamaan ja muokkaamaan tekstejä, kuvia, videoita, äänitiedostoja sekä graafisia aineistoja. Tämän lisäksi tarvitaan projektinhallintataitoja, mihin kuuluu aikataulutusten ohella budjetoinnit ja sopimukset esimerkiksi tekijänoikeuksista. Työssä on hyötyä hyvästä kielitaidosta, visuaalisesta silmästä sekä materiaali- ja rakennetuntemuksesta. Jaanan kanssa olen samaa mieltä, että yliopisto valmisti tiedon etsimiseen, vaikkakin opintojen jälkeen se on muuttunut melkoisesti.  

Millaisia neuvoja haluaisit antaa tulevaisuuttaan suunnitteleville opiskelijoille?

Jaana: Museossa työskentely on mielenkiintoista ja laaja-alaisesti sivistävää. Melkein joka päivä oppii jotain uutta työn ohessa. Museotyössä voi erikoistua monelle eri alalle, kuten esimerkiksi kokoelmatyöhön, näyttelyiden- ja tapahtumien tuottamiseen, museokasvatukseen tai valokuvaukseen… Ja on muistettava, että taidehistoriaa pääaineenaan lukevan ei tarvitse välttämättä työskennellä taidemuseossa. Museossa voi myös olla iso etu omasta harrastuksesta tai aikaisemmasta työurasta.

Mikko: Muinainen historianopettajani mainitsi useasti, että ”On ihan sama minkä tutkinnon unohtaa. Tieto katoaa, mutta sivistys jää.” Tähän ikään tullessa ja tällä muistilla varustettuna täytyy todeta, että sanoissa on totuuden siemen. Ei ole niin suurta väliä, minkä tutkinnon suorittaa, elämä kuitenkin yllättää ja usein vielä positiivisesti. Jos leikkii pienenä legoilla ja valmistuu humanistiksi, voi silti hyvin tehdä insinöörin töitä.