Alumniesittelyssä Jonne Kähkönen
Laukaassa syntynyt ja Mikkelissä kasvanut Jonne Kähkönen varttui urheilullisessa perheessä. Äiti oli liikunnanopettaja ja erilaiset pihapelit sekä kisailut olivat puolestaan pojan ja perheen arkea lapsuudessa.
”Olen vielä sitä sukupolvea, joka hiihti kouluun”, Kähkönen naurahtaa.
Nuorempana hänen oma lajivalikoimansa oli laaja, mutta ylitse muiden nousivat jalkapallo, yleisurheilu ja maastohiihto. Lumella Kähkönen viihtyy kuitenkin parhaiten. Ansioluettelosta löytyvät työt Kanadassa maastohiihtovalmentajana sekä ampumahiihdon päävalmentajan pestit Suomessa, USA:ssa ja nyt siis Italiassa.
Jonne Kähkönen valmistui vuonna 2002 liikuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan liikuntafysiologia. Mahdollisuus tutustua valmennustyöhön vei kuitenkin hänet jo vuonna 1999 Kanadaan taskussaan tuore kandidaatin tutkinto. Vuoden mittaiseksi ajateltu reissu venähti kolmeksi, jonka aikana lopulta hän suoritti maisterivaiheen loppuun.
Parhaiten opiskeluajoista on jäänyt mieleen yhteisöllisyys.
”Opiskeluaika oli kaikin puolin hienoa aikaa. Tuntuu, että liikunnalla aina se, oma kurssi on todella tiivis yhteisö. Hyvien tyyppien porukka hitsautui yhteen voimakkaasti juuri liikunnallisuuden ja urheilullisuuden ansiosta. Olin onnellisessa asemassa myös siksi, että meillä oli aivan loistavia opettajia ja professoreita. Sain myös tehdä opinnäytetyöt yliopiston laajemmissa tutkimusprojekteissa, joista jäi kyllä äärimmäisen hyvät muistot.”
Kysyttäessä yliopistoajan merkityksellisimmistä opeista nousee keskiöön liikunnan legendaarisessa kahvilassa käydyt palaverit ja keskustelut.
”Meille kerrottiin jo tutor -vaiheessa, että liikunnan kahvilassa tullaan käymään tärkeimmät palaverit ja keskustelut. Ja niinhän se meni. Oli äärimmäisen kehittävää, että vaihdoimme ajatuksia opiskelukavereiden kanssa, emmekä pelkästään hakeneet valmista tietoa tai käyneet luennolla. Tätä teen myös valmennustyössäni; pyrin aidosti kuuntelemaan urheilijoita ja keskustelen paljon valmentajakollegoideni kanssa.”
Eri maat ja kulttuurit ovat tulleet tutuiksi huippuluotsin työuran aikana ja sen hän kokeekin yhtenä vahvuutenaan. Ehkäpä italialaisessa kulttuurissa, jossa usein puhutaan enemmän kuin kuunnellaan, Kähkösen kaltainen rauhallinen suomalainen on mies paikallaan. Italian päävalmentajaksi Kähkönen siirtyi vuonna 2022 päätettyään ettei jatka kotimaan ampumahiihtäjien päävalmentajana, missä hän oli toiminut edelliset neljä vuotta. Talvilajien kestomenestyjämaan Italian värien pukeminen ylle tarkoitti myös tietynlaisia menestyspaineita. Saapasmaassa urheilijat harjoittelevat päävalmentajan opeilla, eikä heillä ole henkilökohtaisia valmentajia kuten esimerkiksi Suomessa.
Kähkösen kuunteleva ja keskusteleva valmennustapa on jo kantanut hedelmää. Koko lajin tämän hetken yksi kirkkaimmista tähdistä Lisa Vittozzi voitti kaudella 2023-24 ampumahiihdon maailmancupin sekä ensimmäisen henkilökohtaisen maailmanmestaruuden. Vittozzi on itse kertonut useaan otteeseen, kuinka hän oli vaikeassa tilanteessa urheilu-uransa kannalta Kähkösen saapuessa maajoukkueen peräsimeen; ammunta ja menestys takkusivat. Suomalainen onnistui rauhoittamaan Vittozzin suorittamista, ja tulokset viime kaudelta kertovat, että yhteinen sävel löytyi urheilijan ja valmentajan välille nopeasti. Kähkösen sopimus on mallia 2+2 vuotta, joten niin valmentajan kuin urheilijoiden tähtäimessä ovat vuoden 2026 Milano-Cortinan talviolympialaiset kotimaisemissa.
”On todella tärkeä ymmärtää erilaisia toimintakulttuureja. Urheilijat eri maissa ovat erityyppisiä. Se että löytää juuri sen oikean tavan tehdä työtä juuri siinä maassa missä ollaan, on kaiken a ja o. Se vaatii kuuntelemisen lisäksi alituista havainnointia ympäröivistä asioista. Hyvä, että on tarjolla dataa ja numeroita, mutta ihmisiä me valmennamme. Olen rauhallinen. Osaan mielestäni kuunnella ja lukea urheilijaa, jonka perusteella osaamme tehdä oikeita ratkaisuja sekä tukea urheilijaa oikealla tavalla”, suomalaisluotsi avaa valmennusfilosofiaansa.
Kähkösen työura koostuu käytännössä valmennustyöstä, mutta ennen vuoden 2006 Torinon olympialaisia hän hyppäsi hetkeksi pois huippu-urheilun oravanpyörästä ja kävi hetken kaupallisella alalla Dexalin urheiluravinteiden tuotepäällikkönä. Ja mahtuupa hänen matkalleen pieni erikoisuus tekemässä lapsuuden haaveammattiaan liikunnanopettajan työtä yhden opettajankokouksen ajan vuonna 2010, kunnes puhelin jälleen soi. Soitto tuli USA:sta, minne hän siirtyi päävalmentajaksi toimittuaan edellisen olympiadin Suomen ampumahiihtomaajoukkueen peräsimessä.
Kähkönen kehottaa huippuvalmentajan urasta unelmoivia nuoria olemaan avoimia mahdollisuuksille eripuolilla maailmaa.
”Jos paikka tarjoutuu ulkomailla, niin kannattaa ennakkoluulottomasti lähteä ja kokeilla siipiä. Valmentajan paikkoja on kuitenkin aika rajallisesti tarjolla etenkin pelkästään kotimaassa.”
Samaan hengenvetoon hän haluaa muistuttaa, että valmentajaksi tullaan kokemuksen myötä, mutta opintojen tarjoama tietopääoma on hänenkin työnsä perusta.
”Yliopistosta saadun tietopääoman hyödyntäminen on olennainen osa konkreettista valmennustyötäni. Minulle sopi myös aikanaan se, että tein alan töitä opintojen ohella. Uskon, että sain erityisesti loppuvaiheen opinnoista paljon enemmän irti nähtyäni käytäntöä.”
Reissaamisella on myös kääntöpuolensa. Kolmen lapsen isälle kertyy vuodessa vähintään 200 matkavuorokautta.
”Perheelle iso hatunnosto, että ovat jaksaneet tätä tahtia. Toisaalta yritämme nauttia niistä hetkistä, mitä saadaan viettää yhdessä, eikä voivotella niitä mitä ei pystytä”, Kähkönen kertoo uuden kilpailukauden kynnyksellä.
Pientä helpotusta välimatkaan tuo se, että ampumahiihdon maailmancup-kausi 2024-2025 alkaa 30.11.-8.12. Kontiolahdella. Sinne Jonne Kähkönen itse taitaa kuitenkin saapua Italiasta.
