Varavaihtoehdoista kohti unelma-alaa
Unelmoin psykologin työstä jo yläasteella. Olin hyvin kiinnostunut ihmismielestä ja siitä, mikä selittää toimintaamme.
Lukiossa yritin väkisin keksiä uusia uravaihtoehtoja, sillä olin kuullut psykologian opintoihin pääsemisen olevan vaikeaa. Tiesin, että haluaisin tehdä jotain ihmisläheistä työtä, jossa pääsisin auttamaan muita. Mikään muu ala ei kuitenkaan herättänyt yhtä suurta innostusta kuin psykologia.
Onneksi uskalsin lopulta hakea unelma-alalleni yhteishaun alkaessa.
Nopea siirtymä uuteen kaupunkiin, yliopistoelämään ja psykologian saloihin
Yllättäen ovet psykologian opintoihin avautuivat suoraan lukiosta todistusvalinnan kautta. Tässä kohtaa tuntui jopa hieman hölmöltä, että olin stressannut, riittäisikö osaamiseni koskaan psykologialle pääsemiseen.
Olin ylpeä saavutuksestani, mutta jouduin kuitenkin kuumeisesti odottelemaan, pääsisinkö varasijoilta ylempään hakukohteeseeni, eli Jyväskylän yliopistoon. Vaikka Jyväskylä oli minulle kaupunkina uusi, olin kuullut sen olevan opiskelijoiden suosiossa, ja ajattelin, että se olisi minulle sopivan kokoinen.
Lopulta piinaava opintopolun päivittäminen tuli päätökseen ja minut hyväksyttiin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan psykologiaa. Olin yhtä aikaa erittäin innostunut ja helpottunut. Tiesin, että jotain täysin uutta olisi edessäni.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ollut kerennyt luomaan erityisemmin mitään oletuksia opintojen aloittamisesta.
Minua yllätti se, kuinka vapaata yliopisto-opintojen suorittaminen oli lukioon verrattuna. Tuntui mahtavalta päästä opiskelemaan omista mielenkiinnon kohteista ja omalla tyylillä.
En ollut edes tiennyt ennen opintoja, miten paljon eri psykologian osa-alueita ja mahdollisia urasuuntauksia olisi olemassa.
Tärkeintä oli, että annoin oman kiinnostukseni kuljettaa ja asioiden järjestyä omalla painollaan. Lopulta kaikki sujuikin nopeasti ja paremmin kuin olisin osannut odottaakaan.
Jaa tämä artikkeli
