Ajatus fysiikan opiskelusta oli minulla haaveena jo nuoresta asti. Ajattelin kuitenkin, että enhän minä sitä voisi koskaan opiskella, koska eiväthän tavalliset ihmiset voi ymmärtää fysiikkaa. Lukiossa minun ei ollut edes alun perin tarkoitus lukea fysiikkaa pakollisia kursseja enempää. Kävin lukion liikuntalinjalla, ja tähtäimessäni oli liikuntabiologian opinnot.
Jokin kuitenkin loksahti kohdalleen, ja fysiikka alkoikin tuntua ihan ymmärrettävältä. Päädyin käymään kaikki fysiikan kurssit ja myös kirjoittamaan fysiikan ylioppilaskirjoituksissa, aluksi ihan vain huvin vuoksi ilman sen suurempia jatkosuunnitelmia. Kurssi kurssilta fysiikka alkoikin tuntua yhä enemmän omalta jutulta, ja yhteishaun koittaessa tuntui ihan selvältä, että haen opiskelemaan sitä lukion suoritettuani.
Oma kiinnostus fysiikkaa kohtaan kantaa pitkälle
Opintojeni aikana olen ilokseni saanut huomata, että fysiikkaa opiskellakseen ja ymmärtääkseen ei tarvitse olla yli-ihminen, vaan joukkoon sopii ihan kuka vain aiheesta innostunut. Toki teoreettista ymmärrystä ja matemaattista ongelmanratkaisukykyä vaativat opinnot ovat välillä vaikeita, mutta juuri se itsensä haastaminen on yksi monista piirteistä, jotka fysiikan opiskelussa minua kiehtovat.
Etukäteen jännitin hieman, riittävätkö kykyni monimutkaisten ongelmien ratkaisuun. Se oli kuitenkin ihan turhaa, sillä eihän kukaan ole seppä syntyessään – opintojen tarkoitus on harjoitella taitoja, joita tulevat fyysikot tarvitsevat.
Opintoni koostuvat fysiikan lisäksi suurimmaksi osaksi matematiikasta ja sivuaineeksi valikoituneesta tietotekniikasta. Opinnoissani pääsen harjoittamaan jatkuvasti ongelmaratkaisutaitojani, ja ahkeralla harjoittelulla taidot myös kehittyvät nopeasti. Ylipäätään fysiikan opinnoissa pärjää hyvin, kunhan vain jaksaa nähdä vaivaa oman oppimisensa eteen.
Opiskelussa parasta on uuden oppiminen ja itsensä haastaminen
Fysiikassa ehdottomasti parasta on se, että koko ajan oppii uutta ja pikku hiljaa voi ymmärtää vähän enemmän tätä ympäröivää maailmankaikkeutta. Uuden asian ymmärtämisestä tai haastavan ongelman ratkaisusta tulevat onnistumisen tunteet tekevät fysiikan opiskelusta hyvin motivoivaa. Opiskelu on myös mukavan monipuolista: luennoilla opiskellaan teoriaa, jota pääsee soveltamaan sekä laskuharjoituksissa että kokeellisessa työskentelyssä laboratoriossa. Lisäksi tuleville fyysikoille on tärkeää osata hyödyntää teknologiaa ja esimerkiksi ohjelmoida, joten opintoihin kuuluu myös näiden taitojen harjoittelua.
Fysiikalta valmistuu raudanlujia ongelmanratkaisun ammattilaisia, joiden työllisyysmahdollisuudet ovat laajat. Fyysikkona voi esimerkiksi työllistyä tutkijaksi yliopistoon, johtajaksi yritysmaailmaan tai vaikkapa ohjelmistokehittäjäksi, jolloin työ ei välttämättä suoraan liity fysiikkaan. Fysiikan tutkinto ei sulje mitään ovia, vaan päinvastoin avaa lukemattoman monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia – erittäin vapauttavaa!
Fysiikan opiskelu on hyvin yhteisöllistä
Vieläkin aika yleinen stereotypia fysiikan opiskeluun liittyen on, että opiskelu on vain yksinäistä puurtamista. Todellisuudessa oikeastaan kaikki fysiikan tutkimus tapahtuu ryhmissä. Ryhmässä työskentelyä harjoitellaan esimerkiksi pienryhmässä tehtävien laskuharjoitusten ja kokeellisten töiden myötä. Yhdessä opiskeluun kannustetaan paljon, sillä ryhmässä tehdessä oppii ihan eri tavalla kuin yksin, koska pääsee keskustelemaan ja perustelemaan omia näkökulmiaan. Mielestäni on ihan parasta kokoontua porukalla yliopistolle pohtimaan yhdessä kurssien harjoitustehtäviä.
Meillä on täällä fysiikalla loistava yhteishenki ja pienikokoisen yliopiston etuna onkin se, että oppii tuntemaan hyvin niin oman vuosikurssin kuin myös muidenkin vuosikurssien opiskelijat sekä henkilökunnan. Kuka tahansa käytävällä tuleekaan vastaan, voi hänen kanssaan aina pysähtyä juttelemaan. Myöskään esimerkiksi vaikeiden harjoitustehtävien kanssa ei todellakaan tarvitse jäädä yksin, koska apua on helppoa kysyä.
Jaa tämä artikkeli
