Psykologia on ala, jonka opintoja en malttaisi lopettaa
Psykologian opintojen aikana minulle on muodostunut kattava käsitys siitä, mitä psykologi voi tehdä, ja millaisissa työtehtävissä tarvitaan psykologia.
Vastaus on ollut läpi opintojen selkeä: psykologeja tarvitaan kaikkialla!
Kun hain opiskelemaan psykologiaa, mielessäni pyörivät haaveet neuropsykologin työstä, jossa pääsisin tekemään neuropsykologisia arvioita ja esimerkiksi kuntouttamaan aivovamman saaneita ihmisiä.
Opintojen edetessä huomasin kuitenkin kiinnostuvani enemmän kliinisestä terapiatyöskentelystä ja kehityspsykologiasta. Opiskelinkin opintojeni alkuvaiheessa perheopintojen ja nuoruusopintojen perusopinnot, sillä halusin laajentaa psykologista osaamistani niin perhe- kuin nuoruuskontekstissa.
Psykologi ei tee pelkkää vastaanottotyötä
Käytännössä haluaisin tulevana psykologina työskennellä lasten, nuorten ja perheiden parissa esimerkiksi perheneuvolassa tai opiskeluhuollossa.
Perheneuvolapsykologin työssä minua kiinnostaa erityisesti perheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäminen. Opiskeluhuollossa sen sijaan eli esimerkiksi koulupsykologina kokisin innostuvani yhteisöllisestä työstä ja hyvinvoinnin edistämisestä kouluympäristössä.
Minua kiinnostaa myös lastensuojelussa työskentely, minkä vuoksi teen Jyväskylän yliopiston sosiaalityön perusopinnot.
Psykologian alaa voi yhdistää moneen erilaiseen alaan ja muodostaa kokonaisuuksia, jotka hyödyttävät työelämässä. Monet ystäväni tekevät esimerkiksi henkilöjohtamisen sivuaineen, sillä haluavat työelämässä sijoittua työ- ja organisaatiopsykologian kentälle.
Psykologin työ ei ole vain vastaanottotyötä, jossa hoidetaan pulmia, vaan itse tulevana psykologina haluan olla edistämässä hyvinvointia, ennaltaehkäisemässä mielenterveyden vaikeuksia ja muuttamassa yhteiskunnallisia rakenteita, jotka vaikuttavat yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointiin.
Opiskeluni yliopistossa ei jää tähän
Jyväskylän yliopiston psykologian opetuksessa annetaan vankka pohja kliiniseen psykologin työhön. Meille opetetaan kohtaamisen, haastattelun ja interventioiden toteuttamisen taitoja koko opintojemme ajan.
Lisäksi yliopistossamme tutkimus on laajaa, mikä näkyy monipuolisina kandi- ja pro gradu -tutkielmien aiheina. Itse olen päässyt tekemään pro gradu -tutkielmaa lasten akateemisista taidoista ja niiden yhteydestä äidin masennukseen huippututkimuksen parissa. Tutkimuksen avulla olen kerryttänyt arvokasta tietoa lasten oppimiseen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.
En ajatellut jättäväni opiskelua psykologian maisterin tutkintoon, sillä haluan kouluttautua vielä joko erikoispsykologiksi tai psykoterapeutiksi.
Moni yliopistomme opettajista on lisäkouluttautunut psykologian tutkinnon jälkeen, mikä inspiroi minuakin jatkamaan opiskelua. Ehkä teen vielä tohtorin tutkinnon – onhan psykologia tieteenalana loputtoman mielenkiintoinen!