Uskalsin seurata intohimoani ja hain opiskelemaan liikuntapedagogiikkaa epävarmuuksistani huolimatta
Vaikka olin kiinnostunut liikunnanopettajan ammatista jo nuorena, epäröin pitkään, olisiko minulla mahdollisuutta päästä opiskelemaan unelma-alaani. Välivuosi ulkomailla, kokemukset eri työympäristöissä ja vuosien kypsyttely johdattivat minut lopulta kuitenkin rohkeaan päätökseen hakea opiskelemaan liikuntapedagogiikkaa Jyväskylän yliopistoon. Ajattelin, että jos en koskaan edes yrittäisi hakea, se voisi kaduttaa myöhemmin elämässä. Päätös, jota jännitin aikanaan, osoittautui lopulta elämän suunnan muuttavaksi valinnaksi.
En uskaltanut aluksi toivoa, että voisin päästä opiskelemaan liikuntapedagogiikkaa, mutta päätös hakea muutti elämäni suunnan radikaalisti. Olen Salla, 27-vuotias neljännen vuoden liikuntapedagogiikan opiskelija Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Liikunta kiehtoi minua, mutta opiskelupaikan hakeminen tuntui ensin haastavalta
Liikunnanopettajan ammatti alkoi kiinnostaa jo yläkoulussa, mutta päädyin pitämään lukion jälkeen välivuoden ulkomailla, missä työskentelin liikunta- ja aktiviteettiohjaajana. Tämä vahvisti kiinnostustani liikunta-alaan, mutta toisaalta myös matkailuala alkoi houkuttaa. Tiesin, että jos haluaisin liikunnanopettajaksi, tulisi minun hakeutua Jyväskylän yliopistoon, sillä se on ainoa paikka, josta Suomessa valmistuu liikunnanopettajia.
Ajattelin kuitenkin, että liikunnalle on niin vaikea päästä, ettei minun ylioppilastodistuksellani kannattaisi edes yrittää. Niinpä päädyin opiskelemaan ensin matkailun restonomiksi ammattikorkeakoulussa ja työskentelin sen jälkeen alalla muutaman vuoden tapahtumatuotannon parissa.
Ajatus liikunnanopettajan urasta kuitenkin pysyi mielessäni, ja lopulta päätin hakea. Ajattelin, että jos en koskaan edes yrittäisi hakea, tämä voisi kaduttaa minua myöhemmin elämässä.
Omia unelmia pitää uskaltaa tavoitella rohkeasti, vaikka tie niiden saavuttamiseen ei olisi suorin mahdollinen!
Lapsuuden unelmani toteutui Jyväskylän yliopistossa
Harjoittelin pääsykokeisiin, ja vaikka en ylioppilastodistuksellani päässyt toiselle kierrokselle enkä kuulunut enää edes ensikertalaiskiintiöön, pääsin kirjallisen kokeen perusteella jatkoon. Toisen vaiheen soveltavuustestien jälkeen sain ilouutisen – olin päässyt yliopistoon! Valinta tuntui jopa hieman epätodelliselta alkuun, sillä hakijoita oli paljon, mutta totta se oli. Olin äärimmäisen ylpeä tästä saavutuksesta ja kyseinen kokemus on opettanut minulle, että omia unelmia pitää uskaltaa tavoitella rohkeasti, vaikka tie niiden saavuttamiseen ei olisi suorin mahdollinen!
Jaa tämä artikkeli
