Aikuisiän psykologinen kehitys yllättää – hyvinvointi säilyy korkeana
Muutos ja pysyvyys aikuisiän kehityksessä
Keski- ja myöhäisaikuisuuden psykologisesta kehityksestä tiedetään vielä verrattain vähän. Usein näihin elämänvaiheisiin liitetään negatiivisia mielikuvia, kuten keski-iän kriisi tai menetyksiin valmistautuminen. Reinilän väitöskirjatutkimus ei kuitenkaan tukenut näitä käsityksiä.
"Mielen hyvinvointi säilyi ikävuosien 42 ja 61 välillä varsin korkeana. Lisäksi siinä havaittiin vahvaa pysyvyyttä, eli tutkittavien keskinäinen järjestys hyvinvoinnin suhteen pysyi melko samanlaisena ikävaiheesta toiseen," kertoo väitöskirjatutkija Emmi Reinilä.
Tutkimuksessa seurattiin myös generatiivisuuden, eli halun ja kyvyn huolehtia, tukea ja ohjata seuraavaa sukupolvea, kehitystä keskiaikuisuudesta myöhäisaikuisuuden alkuun. Perinteisten teorioiden mukaan tällainen huolenpidon halu lisääntyy keskiaikuisuudessa. Vastoin oletuksia generatiivisuuden havaittiin vähenevän ikävuosien 42 ja 61 välillä, mutta sen kehityksessä havaittiin yksilöllisiä eroja.
”Vaikka generatiivisuus keskimäärin väheni, oli joukossa myös heitä, joilla se vahvistui iän myötä. Generatiivisuuden kehitystä selittivät sen aiempi kehityskulku sekä sosiaalinen hyvinvointi. Parempi sosiaalinen hyvinvointi oli yhteydessä vahvempaan haluun tukea seuraavaa sukupolvea kahdeksan vuotta myöhemmin”, toteaa Reinilä.
Emotionaalinen hyvinvointi ja terveys kulkevat käsi kädessä
Väitöskirjatutkimus osoitti, että emotionaalinen hyvinvointi, jota mitattiin elämäntyytyväisyyden sekä positiivisen ja negatiivisen mielialan avulla, oli kytköksissä ihmisen kokemuksiin omasta terveydestään. Sekä emotionaalinen hyvinvointi että parempi terveys ennustivat toisiaan jopa 11 vuotta myöhemmin.
”Emotionaalisen hyvinvoinnin ja koetun terveyden välinen yhteys näyttäisi olevan kaksisuuntainen. Kun ihminen voi fyysisesti paremmin, hän voi kokea tyytyväisyyttä elämää kohtaan. Vastaavasti myönteinen mieliala voi osaltaan vähentää oireiden kokemista”, pohtii Reinilä.
Generatiivisuus ja mielen hyvinvointi työssä jatkamisen tukena
Generatiivisuus ja mielen hyvinvointi voivat olla merkittäviä myös työssä jatkamisen näkökulmasta eläkeiän lähestyessä. Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin, että henkilöt, jotka raportoivat parempaa mielen hyvinvointia ja vahvempaa halua tukea seuraavaa sukupolvea, halusivat todennäköisemmin jäädä eläkkeelle vasta alimmassa eläkeiässä tai sen jälkeen ja jatkaa työskentelyä eläkkeen jälkeenkin.
"Työntekijöille tarjottu mahdollisuus toteuttaa generatiivisuutta – esimerkiksi mentoroinnin kautta – sekä hyvinvoinnista huolehtiminen työuran aikana voivat tuottaa hyötyjä sekä yksilölle että työelämälle," Reinilä toteaa.
Väitöskirjatutkimus on osa Elämänkaaren aikana muotoutuvat yksilölliset kehityspolut elämänsiirtymiin 60-vuotiaana (TRAILS) -tutkimushanketta, joka on uusin vaihe Lapsesta aikuiseksi (LAKU)-tutkimuksessa. TRAILS-tutkimusta (v. 2019–2023) rahoitti Suomen Akatemia. Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa (GEREC), joka on Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen yhteinen ikääntymisen tutkimuksen keskittymä. Väitöskirjatutkimusta rahoitti myös Suomen Kulttuurirahasto.
TtM Emmi Reinilän terveystieteiden väitöskirja ”Psychological development from middle adulthood to the beginning of late adulthood: Generativity and mental well-being and their associations with health and retirement preferences” tarkastetaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 14.11.2025 klo 12. Tilaisuutta voi seurata verkkovälitteisesti tästä linkistä. Vastaväittäjänä toimii dosentti Laura Pulkki-Råback (Helsingin yliopisto) ja kustoksena tutkimusjohtaja Katja Kokko (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.
Väitöskirja on luettavissa verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations.
Emmi Reinilä kirjoitti ylioppilaaksi Seinäjoen lukiosta vuonna 2011. Hän valmistui optometristiksi Oulun ammattikorkeakoulusta vuonna 2014 ja terveystieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2020, pääaineenaan terveyden edistäminen. Reinilä aloitti väitöskirjatutkijana liikuntatieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2021, toimittuaan sitä ennen tutkimusavustajana. Tällä hetkellä hän työskentelee yliopistonopettajana liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.
