Alueelliset erot hyvinvointialueiden tutkimus- ja kehitystoiminnassa haastavat palveluiden saatavuuden ja laadun – raportti listaa suosituksia toiminnan kehittämiseksi

Jyväskylän yliopiston Informaatioteknologian tiedekunnan ja Helsingin yliopiston tutkijoiden julkaisema raportti kartoittaa kattavasti hyvinvointialueiden sekä HUS-yhtymän tutkimus-, kehitys-, koulutus- ja innovaatiotoiminnan tilaa. Raportti kokoaa yhteen hyvinvointialueiden alueelliset painotukset, sekä nostaa esiin vahvuudet ja tunnistaa kehittämistarpeet.

Tutkijoiden mukaan TKKI-toimintaa tehdään hyvinvointialueilla laajasti, mutta painotuksissa on isoja eroja. Raportin mukaan myös sosiaalialan tutkimus- ja kehitystoiminta on aliresursoitua verrattuna terveydenhuoltoon.

Vuoden 2023 sote-uudistuksessa palveluiden vastuu siirrettiin hyvinvointialueilla. Samalla tutkimus- ja kehittämistoiminta nostettiin strategiseen keskiöön. Kansallisen tavoitteen mukaan noin 1,2 % hyvinvointialueiden rahoituksesta tulisi kohdentaa TKKI-toimintaan.

Merkittävät alueelliset erot aiheuttavat haasteita palveluiden laatuun ja saatavuuteen

Raportista selviää, että eri alueilla keskitytään eri asioihin sen mukaan mitä osaamista ja resursseja niillä on käytössään sekä toisaalta minkälaisia yhteistyökumppaneita hyvinvointialueilla on.

”Esimerkiksi Etelä-Suomessa hyvinvointialueiden TKKI-toiminnassa korostuvat täsmälääketiede, terveysteknologia ja tekoälydiagnostiikka, kun taas Pohjois-Suomessa painopiste on etäpalveluiden kehittämisessä pitkien välimatkojen takia”, raportin laatineet tutkijat kuvailevat.

Alueiden väliset erot heijastavat alueiden väestörakennetta, resursseja sekä koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden läsnäoloa alueilla. Rakenteeseen vaikuttaa suuresti esimerkiksi se, onko alueella yliopistollista sairaalaa.

Esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Oulussa on laajat verkostot, jotka mahdollistavat systemaattisen ja laaja-alaisen TKKI-toiminnan. Toisaalta tutkijat nostavat raportissa Keski-Suomen hyvinvointialueen esimerkiksi siitä, miten hyvinvointialue voi kehittää monipuolista TKKI-toimintaa ja tehdä läheistä yliopistoyhteistyötä ilman, että alueella ei ole yliopistollista sairaalaa.

”Alueelliset erot aiheuttavat haasteita palveluiden saatavuuden, laadun ja vaikuttavuuden yhdenvertaisuuteen. Myös moninaiset rakenteet ja erilaiset datainfrastruktuurit vaikeuttavat yhteistyön tekemistä ja vertailua kansallisella tasolla”, tutkijat kertovat.

Tutkijoiden nostavat esille myös, että monilla alueilla terveydenhuollon TKKIO-toiminta varjostaa sosiaalialan toimintaa, mikä voi heikentää palveluiden kehittämistä erityisesti haavoittuvissa asiakasryhmissä.

Toisaalta tekoälyn käyttöönoton epätasaisuus eri alueilla voi lisätä eroja palveluiden tehokkuudessa.

Tutkijoiden laatiman Hyvinvointialueiden TKKI-toiminta -raportin kansi.

Tutkijat kertovat kuusi toimenpidettä toiminnan kehittämiksi

Raportissa tutkijat tuovat esille suosituksia, joiden avulla hyvinvointialueiden välisiä eroja pystyttäisiin tasaamaan ja rakentamaan yhtenäistä, vaikuttavaa ja yhteistyöhön perustuvaa valtakunnan laajuista TKKI-ekosysteemiä.

Ensimmäinen suositus ovat koko maata koskevat kehittämishankkeet tai niin sanotut sote-hankekokonaisuudet, joissa pystyttäisiin yhdistämään hyvinvointialueiden osaamista ja resursseja. Tarkoituksena on myös vähentää päällekkäistä kehittämistyötä.

Toinen suositus liittyy Duodecimin roolin vahvistamiseen siten, että sen tuottamat hoitosuositukset ja koulutussisällöt integroitaisiin tiiviimmin osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon tekoälyjärjestelmiä. Tällöin ne pystyisivät paremmin tukemaan päätöksentekoa esimerkiksi diagnooseissa, ja samalla Duodecimin rooli laajenisi tiedon tuottajasta aktiivisemmaksi toimijaksi.

Kolmas suositus on Kelan Kanta-palvelun roolin vahvistaminen SOTE-datan hallinnan ytimessä. Kantajärjestelmää pitäisi tutkijoiden mukaan aktiivisesti kehittää niin, että sen tietoja pystyttäisiin paremmin hyödyntämään TKKI-toiminnassa, palveluiden kehittämisessä ja toiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa.

Neljäntenä suosituksena yliopistollisten ja keskussairaaloiden TKKI-infrastruktuurin rahoitus pitäisi turvata pitkäjänteisenä ja ennakoitavana.

Viidentenä suosituksena on erillisen sosiaalialan TKI-ohjelman luominen, joka varmistaisi sen, että sosiaalialan kehittäminen ei jäisi ainoastaan yksittäisten hankkeiden tai alueiden vastuulla.

Viimeisenä suosituksena on kansallisen SOTE-AI-ohjelman luominen palvelutarpeen arviointiin, resurssien optimointiin ja eettiseen valvontaan. Tarkoituksena olisi käyttää tekoälyä tunnistamaan millaista apua ihmiset tarvitset sekä kohdentamaan henkilöstöä, tiloja ja hoitoa tehokkaammin.

“Hyvinvointialueiden TKKI-toiminta on välttämätön osa sote-palveluiden kehittämistä ja johtamista. Tekoäly ja uudet innovaatiot avaavat Suomelle mahdollisuuden rakentaa maailmanluokan palvelujärjestelmä, mutta tämä edellyttää kansallista koordinaatiota ja pitkäjänteistä rahoitusta,” kertoo raporttia laatimassa ollut emeritusprofessori Pekka Neittaanmäki.

Lisätietoja

Jyväskylän yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijat julkaisivat aiemmin myös Hyvinvointialueiden väestöprofiilit ja sote-talous -raportin, jossa tarkasteltiin demografisten ja sosioekonomisten tekijöiden vaikutusta SOTE-palveluiden tarpeeseen ja kustannuksiin eri hyvinvointialueilla.

Linkki tämän tekstin käsittelemään Hyvinvointialueiden TKKI-toiminta -raporttiin löytyy alta.