Hajanaisesta kentästä kohti vaikuttavaa yhteistyötä – jatkuva oppiminen haastaa koulutusjohtamista

KASVU – Kasvatus- ja koulutusalan johtajuuden jatkuvan oppimisen valtakunnallinen kehittäminen – hankkeen (ESR+) tavoitteena on kehittää johtajuuskoulutusten järjestäjien, tutkijoiden, työelämäjärjestöjen ja muiden koulutusjohtamisen toimijoiden yhteisiä verkostoja. Samalla rakennetaan valtakunnallisesti yhteistä näkemystä alan johtajuuskoulutusten nykytilasta sekä alan toimijoiden tulevaisuuden osaamistarpeista.

Hankkeen päätoteuttajana toimii Jyväskylän yliopiston Koulutusjohtamisen instituutti yhteistyössä Lapin yliopiston, Tampereen yliopiston sekä Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen kanssa.

Viime syksynä toteutettiin hankkeen alkukartoituskysely kasvatus- ja koulutusalan toimijoille koskien etenkin nykyisiä verkostoja ja yhteistyötä, osaamistarpeita sekä organisaatioiden koulutustarjontaa. Kyselystä saatuja tuloksia syvennettiin kevään 2026 aikana fokusryhmähaastatteluissa, joihin kutsuttiin koulutuksen järjestäjiä, kasvatus- ja koulutusalan johtajia, työelämäjärjestöjä, yrittäjiä, rahoittajia ja tutkijoita. Tuoreet tulokset haastatteluista piirtävät kuvan kentästä, jossa osaamista, yhteistyötä ja kehittämishalua löytyy runsaasti – mutta yhteinen suunta, rakenteet ja rahoitusratkaisut ovat vielä osin hakusessa. Erityisesti jatkuva oppiminen nostaa esiin kysymyksiä, joihin tarvittaisiin sekä rohkeita avauksia että pitkäjänteisiä ratkaisuja.

Uuden verkoston tarve jakaa mielipiteitä

Yksi keskeinen havainto liittyy koulutusjohtamisen verkostoihin. Osa haastatelluista pitää uuden, kansallisen ja kansainvälisen verkoston perustamista välttämättömänä. Tällaisen verkoston odotetaan kokoavan eri toimijat yhteen, vahvistavan tiedonvaihtoa sekä tuovan näkyvyyttä ja vaikuttavuutta koko alalle.

"Ei oo sellaista verkostoa, josta vois löytää eri toimijoita." (Rahoittajien edustajat)

Toisaalta näkemykset jakautuvat. Kaikki eivät koe uuden verkoston olevan tarpeen, sillä yhteistyötä tehdään jo monin paikoin esimerkiksi korkeakoulujen välillä. Silti laajempi kuva on selvä: kenttä näyttäytyy hajanaisena. Toimijat työskentelevät usein omissa siiloissaan, eikä yhteistä foorumia tai rakennetta ole juurikaan tunnistettavissa.

Tarve on kuitenkin tunnistettu. Verkostolta odotetaan ennen kaikkea:

• yhteistä keskustelualustaa
• tutkimuksen ja käytännön yhdistämistä
• uusia yhteistyöavauksia
• tiedon kokoamista ja jakamista

Yhteistyössä myös jännitteitä

Verkoston rakentaminen ei ole yksinkertainen tehtävä. Haastatteluissa esiin nousivat selkeät haasteet: koulutusasteiden väliset erot, resurssikilpailu ja hallinnolliset rakenteet voivat vaikeuttaa yhteistyötä. Eri toimijat puhuvat helposti toistensa ohi, ja toimintaympäristöt poikkeavat toisistaan merkittävästi.

Silti mahdollisuudet ovat merkittävät. Onnistunut verkosto voisi ylittää koulutusasteiden rajat ja tarjota alustan monipuoliselle yhteistyölle. Myös kansainvälisen verkoston kehittäminen nähdään tärkeänä, vaikka sen mahdollisuuksia ei vielä tunneta riittävästi.

Jatkuva oppiminen – velvollisuus ja mahdollisuus

Jatkuva oppiminen on noussut keskeiseksi teemaksi koulutusjohtamisessa. Haastatteluissa korostuu ajatus oppimisesta koko työuran mittaisena prosessina – jopa velvollisuutena.

Erityisesti esille nousevat:

• pitkäkestoiset täydennyskoulutukset
• joustavat, työn ohessa toteutettavat koulutusratkaisut
• tutkimusperustaisuus
• yliopistotasoinen koulutus

Samalla nähdään, että koulutuksen tulee vastata organisaatioiden ja arjen työn tarpeisiin. Lyhyemmille koulutusmuodoille on myös tilausta, erityisesti nopeiden muutosten keskellä.
Jatkuva oppiminen ei ole pelkästään yksilön vastuulla. Se linkittyy vahvasti organisaatioiden kehittämiseen ja koko koulutusjärjestelmän kykyyn uudistua.

Rahoitus – toistaiseksi ratkaisematon kysymys

Yksi suurimmista haasteista on rahoitus. Haastattelujen perusteella jatkuvan oppimisen rahoitus on edelleen epäselvää, ja vastuut jakautuvat epätasaisesti työnantajien, yksilöiden ja julkisen sektorin välillä. Kelpoisuuskoulutuksen päivittämisen tarve ja maksuttomuus tulivat esiin haastatteluissa kautta linjan.

Selkeä viesti on, että:
•    tarvitaan pitkäkestoinen ja ennakoitava rahoitusjärjestelmä
•    pelkkä hankerahoitus ei riitä
•    jatkuva oppiminen vaatii vahvempaa kansallista sitoutumista

“Rahoituksen väheneminen näkyy suoraan kehittämisessä.” (Tutkijat)

Rahoitus ei ole vain tekninen kysymys – se määrittelee suoraan, millaisia mahdollisuuksia koulutusjohtamisessa on kehittää osaamista ja rakentaa tulevaisuutta.

Kohti yhteistä suuntaa

KASVU-hankkeen haastattelut osoittavat, että koulutusjohtamisen kentällä on runsaasti potentiaalia, mutta myös selkeitä kehittämistarpeita. Yhteenvetona voidaan todeta, että tarve kokoavalle verkostolle on olemassa, vaikka sen toteutustavoista ollaan osittain eri mieltä. Lisäksi tutkimuksen ja käytännön välinen yhteys kaipaisi vahvistamista. Jatkuva oppiminen tulisi nähdä pitkäkestoisena ja työhön kiinnittyvänä prosessina. Haasteeksi koetaan tällä hetkellä etenkin rahoituksen ja rakenteiden epäselvyys, mikä jarruttaa toivottua kehitystä.

Seuraavat askeleet hankkeessa vievät kohti entistä systemaattisempaa kehittämistä: pedagogisten mallien rakentamista, koulutuspolkujen selkeyttämistä sekä kansainvälistä vertailua ja yhteistyötä erityisesti Pohjoismaissa ja Euroopassa.