Lähes puolet yli 70-vuotiaista hyötyi liikuntaharjoittelusta usealla toimintakyvyn osa-alueella

Vuoden mittainen liikuntaharjoittelu paransi yli 70-vuotiaiden fyysistä toimintakykyä, mutta hyödyt näkyivät eri ihmisillä eri tavoin. Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan liikuntaharjoittelun onnistumista ei tulisi arvioida vain yhden mittarin perusteella, sillä myönteiset muutokset voivat ilmetä eri toimintakyvyn osa-alueilla.
Vanhemmat henkilöt pelaamassa palloa salissa
Harjoittelun hyödyt näkyvät ikääntyneillä eri tavoin ja siksi yksi mittarit ei välttämättä kerro harjoittelun onnistumisesta.
Julkaistu
16.11.2026

Tutkimukseen osallistui 314 yli 70-vuotiasta henkilöä, jotka osallistuivat vuoden mittaiseen liikuntaharjoitteluun. Tutkimuksessa tarkasteltiin harjoittelun yksilöllisiä vasteita sekä niihin mahdollisesti yhteydessä olevia tekijöitä. 

Lähes puolet hyötyi harjoittelusta usealla mittarilla 

Ryhmätasolla liikuntaharjoittelu lisäsi lihasvoimaa, kävelynopeutta ja käveltyä matkaa. Sen sijaan lihasmassassa ei havaittu muutosta. 

Tulosten taustalla oli kuitenkin huomattavaa yksilöllistä vaihtelua.  

"Osa osallistujista hyötyi paljon, kun taas toisilla muutokset jäivät vähäisiksi tai tulokset heikkenivät. Esimerkiksi puristusvoiman ja lihasmassan osalta havaittiin sekä samansuuruista heikkenemistä että kasvamista", kertoo tutkija Onni Hämäläinen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. 

Kun eri muuttujia tarkasteltiin yhdessä, lähes puolet osallistujista saavutti hyvän harjoitusvasteen useammassa fyysistä toimintakykyä kuvaavassa muuttujassa. 

Yksi mittari ei välttämättä kerro harjoittelun onnistumisesta 

Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että harjoittelun hyödyt näkyvät ikääntyneillä eri tavoin. Siksi harjoittelun vaikutuksia tulisi arvioida useiden eri mittareiden avulla.  

"Henkilö voi hyötyä harjoittelusta esimerkiksi kävelykyvyn tai lihasvoiman osalta, vaikka muutokset toisessa toimintakyvyn osa-alueessa jäisivät vähäisiksi", Hämäläinen sanoo. 

Fyysisten mittareiden lisäksi harjoittelun vaikutuksia voidaan arvioida esimerkiksi terveyden, toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja elämänlaadun näkökulmista. 

Tulokset korostavat myös yksilöllisen harjoittelun merkitystä. Liikuntaharjoittelusta saatujen hyötyjen kannalta olennaista on, että harjoittelu toteutuu suunnitellusti.  

"Erityisesti henkilöiden sitoutumista harjoitteluun tulee edistää, esimerkiksi huomioimalla yksilöiden mieltymykset ja harjoitteluun liittyvät mahdollisuudet ja esteet." 

Lihasvoimaharjoittelulla keskeinen rooli 

Useamman hyvän vasteen saamiseen olivat yhteydessä monisairastavuus, nuorempi ikä, matalampi painoindeksi sekä parempi sitoutuminen lihasvoimaharjoitteluun. 

Tuloksista nousee esiin kaksi tärkeää viestiä.  

"Ensinnäkin krooniset sairaudet tai monisairastavuus eivät näyttäisi estävän liikuntaharjoittelusta saatavia hyötyjä", Hämäläinen sanoo. 

Tulos tukee aiempaa tutkimusnäyttöä liikunnan hyödyistä myös erilaisissa kliinisissä väestöryhmissä.  

"Toiseksi lihasvoimaharjoittelun toteutuminen harjoittelujakson aikana nousi keskeiseksi tekijäksi harjoittelun onnistumisen kannalta." 

Alkuperäinen tutkimus on julkaistu arvostetussa eurooppalaisessa fysiologian lehdessä, European Journal of Applied Physiology. 

Hämäläinen, O., Sipilä, S., Tirkkonen, A., Savikangas, T., Alén M. & Hautala, A. 2026. Individual variability and predictors of responsiveness in physical outcomes following multicomponent physical training in older adults. European Journal of Applied Physiology. https://doi.org/10.1007/s00421-026-06475-4 

https://link.springer.com/article/10.1007/s00421-026-06475-4