Liikunnallinen elämäntapa parantaa työkykyä. Vaikutus yltää kouluiästä työuran loppuun
Tutkimus hyödynsi arvokasta LISE-pitkittäistutkimuksen aineistoa, jossa samoja henkilöitä on tutkittu 45 vuoden ajan. Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta mitattiin kouluiässä (10–19-vuotiaana), keskiaikuisuudessa (35–44-vuotiaana) ja myöhäisaikuisuudessa (55–64-vuotiaana). Mittausten perusteella määritettiin elämänmittaisen vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden taso ja tutkittiin sen yhteyttä myöhäisaikuisuuden työkykyyn.
Liikunnallisen elämäntavan ja työkyvyn yhteys säilyy läpi elämänkulun
Korkeampi elämänmittaisen aktiivisuuden taso oli selkeästi yhteydessä parempaan työkykyyn. Fyysinen aktiivisuus oli merkityksellistä työkyvyn kannalta jokaisessa tutkitussa elämänvaiheessa. Lisäksi havaittiin, että myöhäisaikuisuudessa fyysisen aktiivisuuden suositusten noudattaminen oli yhteydessä parempaan työkykyyn.
Toistuvia mittauksia hyödyntävä tutkimus osoittaa kiistattomasti, että aiempi säännöllinen vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus edistää työkykyä myöhemmin elämässä. Aikaisemmin tätä ei ole pystytty aukottomasti todentamaan.
“Aiemmissa tutkimuksissa aktiivisuutta ja työkykyä on mitattu samalla tai lähes samalla ajan hetkellä, jolloin riski käänteiselle syy-seuraussuhteelle on ollut olemassa. Työkykyä alentavat sairaudet ja vammat, kun voivat vähentää fyysistä aktiivisuutta”, tutkijatohtori Perttu Laakso Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta sanoo.
Panostus lasten ja nuorten liikuntaan on kansantaloudellisesti kannattavaa
Tutkimus korostaa lapsuus- ja nuoruusiän liikunnan merkitystä, sillä aiemmat tutkimukset vahvistavat, että nuoruusiän liikuntatottumuksilla on tapana kulkea mukana aikuisuuteen.
“Kansantalouden näkökulmasta yhteiskuntien kannattaa ennen kaikkea panostaa lasten ja nuorten liikuntaan. Se tarkoittaa sijoittamista hyvinvoivaan ja tuottavaan työvoimaan tulevaisuudessa“, Laakso sanoo.
Laakso kohdentaisi resursseja koululiikunnan lisäämiseen ja kehittämiseen, koska siellä tavoitetaan kokonaisia ikäluokkia.
"Tervehdin ilolla opetussuunnitelman perusteiden uutta kirjausta liikunnallisen elämäntavan edistämisestä, mutta nyt on huolehdittava sen toteutumisesta käytännössä.”
“Lasten ja nuorten urheiluseuratoimintaa on lisäksi uudistettava ja tuettava taloudellisesti, jotta kalliit harrastusmaksut eivät muodostuisi osallistumisen esteeksi”, Laakso lisää.
Alkuperäinen julkaisu:
Laakso et al. 2026. Association of leisure-time physical activity at different phases of life with work ability at the end of working life: a Finland-representative 45-year prospective cohort study. British Journal of Sports Medicine.
Lisätietoja:
Perttu Laakso, tutkijatohtori
Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta
perttu.t.t.laakso@jyu.fi, 050 320 9797
