Perinnöksi ilmastokriisi? Tutkimus kyseenalaistaa sukupolvien välisen kuilun
Lasten ja nuorten ilmastolakkoliikkeen seurauksena ilmastonmuutoksesta on yhä enemmän alettu puhua sukupolvien kautta. Keskustelussa korostetaan sitä, että tämän vuosisadan ilmaston lämpeneminen ja sen seuraukset koskettavat ennen kaikkea 2000-luvulla syntyneiden tulevaisuutta.
Ilmastonmuutokseen viitataankin usein ”perittynä ongelmana”. Lapset, jotka ovat vähiten vastuussa ilmaston lämpenemisestä, joutuvat kohtaamaan sen vakavimmat seuraukset. Tämä asetelma on johtanut tulkintoihin, joiden mukaan ilmastonmuutos jakaa ihmisiä sukupolvittain aiheuttajiin ja kärsijöihin, mikä vääjäämättä kiristää sukupolvien välejä.
Jyväskylän yliopistossa väitöskirjaa tekevä Anton Schalin kävi tutkimuksessaan läpi 64 vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua vuosilta 2018–2023, jolloin ilmastolakkoliike oli aktiivisimmillaan. Tutkimuksissa sukupolvien välistä dynamiikkaa on tutkittu erityisesti erojen, konfliktien ja aktivismin kautta. Sen sijaan sukupolvien välistä oppimista ja solidaarisuutta oli tarkasteltu harvemmin.
Sukupolvia jäsennetään sekä yhteiskuntana että perheenä
Schalinin mukaan tutkimuksista hahmottuu karkeasti ottaen kaksi erilaista tapaa jäsentää sukupolvia. Etenkin konflikteja ja aktivismia käsittelevissä tutkimuksissa sukupolvia käsiteltiin yhteiskunnallisina tai demografisina ryhminä. Tällöin sukupolvea yhdistää nuorina yhdessä koetut historialliset tapahtumat ja merkittävät muutokset, kuten Berliinin muurin murtuminen tai Helsingin Vanhan ylioppilastalon valtaus.
Toisaalta tutkimus tuo esiin myös läheisemmän ja arkisemman näkökulman käsittää sukupolvet. Monille sukupolvi tarkoittaa ennen kaikkea omia vanhempia tai isovanhempia, sukulaissuhteita ja lapsiperheen arkea. Tällainen näkemys tuli esiin tutkimuksissa, joissa käsiteltiin esimerkiksi vanhempien ilmastohuolta tai lasten kykyä vaikuttaa aikuisten ympäristöasenteisiin.
”Kun sukupolvia tarkastellaan tästä näkökulmasta, esiin piirtyy hyvin erilainen kuva verrattuna yhteiskunnallisiin kamppailuihin tai syyttävään retoriikkaan. Sukupolvien välisiä suhteita määrittää välittäminen, huolehtiminen ja kiintymys, ja ilmastokriisi näyttäytyy asiana, joka koskettaa meidän lapsiamme”, Schalin kertoo.
Narratiivi sukupolvien välisestä konfliktista on harhaanjohtava ja haitallinen
Schalinin mukaan on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten ilmastokriisin hoitaminen kehystetään suhteessa sukupolviin. Keskustelu ajautuu helposti asetelmaan, jossa syyllisyys ja seurauksista kärsiminen jakautuvat sukupolvittain: vanhat sukupolvet nähdään välinpitämättöminä ilmastonmuutoksen seurauksista, ja nuoret taas uhreina, joiden harteille seuraukset jäävät kannettaviksi. Narratiivi on paitsi harhaanjohtava myös haitallinen, koska se hämärtää kuvan ilmastokriisin todellisista aiheuttajista.
Sekä yhteiskunnalliset että perheeseen ja läheisiin liittyvät tavat ymmärtää sukupolvia puhuvat lopulta samasta huolesta: millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville?”
”Ilmastoliikkeen kritiikin kärki ei kohdistukaan vanhoihin sukupolviin sinänsä vaan vanhoihin vallanpitäjiin, jotka toiminnallaan ylläpitävät fossiilisista polttoaineista riippuvaista järjestelmää ja kieltäytyvät riittävistä ilmastotoimista.”
”Sukupolven käsite on moniulotteinen, jossa yhteiskunnalliset kamppailut ja ihmisen elämänkaari kohtaavat ilmastokriisin planetaariset muutokset. Sekä yhteiskunnalliset että perheeseen ja läheisiin liittyvät tavat ymmärtää sukupolvia puhuvat lopulta samasta huolesta: millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville?” Schalin kommentoi.
Tutkimusartikkeli on luettavissa täällä.
Schalin, A. (2025). An inevitable conflict? A scoping review of climate change and generations. Environmental Sociology, 1–13. https://doi-org.ezproxy.jyu.fi/10.1080/23251042.2025.2577765
