Presidentti Valdas Adamkusin puhe

Liettuan tasavallan presidentti Valdas Adamkusin puhe Jyväskylässä 8.11.1999 Kylmän sodan päättymisen muistojuhlatilaisuudessa

Teidän Ylhäisyytenne, 
Kunnianarvoisa Yliopiston Rehtori, 
Herra Kaupunginjohtaja, 
Hyvät Naiset ja Herrat,

Minulle on suuri kunnia osallistua tähän tapahtumaan, jonka kaupunki ja yliopisto ovat järjestäneet yhdessä alueen ei-poliittisen turvallisuusjärjestön ja sanomalehti Keskisuomalaisen kanssa. Tällä tavoin tapahtuman järjestäjät haluavat korostaa päivän tärkeää merkitystä ei ainoastaan poliitikoille vaan myös laajalle yleisölle.

Tämä vuosi - vuosisadan viimeinen vuosi - on täynnä historiallisia päivämääriä. Kaksi niistä - tulee kuluneeksi 60 vuotta Toisen Maailmansodan syttymisestä ja vuosikymmen Kylmän Sodan päättymisestä - nousee esiin kaikkein merkittävimpinä.

On vaikea sanoa, kumpi on jättänyt vahvemman leiman Euroopan kehitykseen.

Ensimmäinen tapahtumista, joka maksoi meille miljoonia ihmishenkiä ja neuvoi luopumaan voiman käytöstä, sai meidät sanomaan "ei koskaan enää" ja 
nopeutti vanhan mantereen integraatiota.

Toinen tapahtuma, jonka ideologisen väkivallan kuolinkellojen soittoa ei vielä voida kuulla, lopetti kommunismin kyvyttömyyden ja vakiinnutti demokratian, ihmisoikeudet ja markkinatalouden maailmanjärjestyksen ainoina joustavina periaatteina.

Kylmän Sodan julmuudet kohdistuivat erityisen ankarina Baltian maihin, joihin sotien välisenä aikana kuuluivat myös Suomi ja Puola. Saatuamme kärsiä vuosikymmenien ajan väkivallasta ja sorrosta, arvioimme Kylmän Sodan aikaa helposti tunnetasolla. Sen vuoksi näkemyksemme Kylmän Sodan jälkeisestä Euroopasta eroaa muiden Euroopan valtioiden näkemyksistä.

Haluaisin kiittää tämän tapahtuman järjestäjiä siitä, että he ovat havainneet Itämeren alueen maiden erikoisaseman ja tarjonneet meille mahdollisuuden jakaa näkemyksiämme Kylmästä Sodasta ja Euroopan kehittymisestä sen jälkimainingeissa. Uskon että nyt, vuosikymmenen kuluttua Kylmän Sodan päättymisestä, voimme luoda paremman vision uuden Euroopan arkkitehtuurista.

Hyvät Naiset ja Herrat,

Kylmä Sota loi omat symbolinsa - Berliinin muurin, Prahan keveän, Helsingin prosessin. Se opetti rautaesiripun takana olevat eurooppalaiset puhumaan symbolista kieltä. Mutta nyt me voimme puhua avoimesti.

Ei ainoastaan sen vuoksi, että mielestäni on vaikeaa paeta tunteita Kylmästä Sodasta puhuttaessa, mutta myös koska uskon vilpittömästi, että vain avoimuus voi murtaa muurin, jota diktaattorit rakensivat vuosikymmeniä.

On totta, että rautaesirippua ei enää ole. Mutta sen katoaminen on paljastanut taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen välillä olevat erot Euroopan länsi- ja itäosien välillä. Liettua, joka tämän vuosisadan vaihteessa oli samassa lähtöasemassa kuin Suomi, tarvitsee monia vuosia voittaakseen sorron seuraukset.

Kylmä Sota on jättänyt vahvan leimansa ihmisten ajatusmaailmaan. Katson huolestuneena tapaa, jolla käsitettä Itä-Euroopasta tulkitaan. Tällainen tulkinta johtuu mahdollisesti siitä, että taloudellisten ja demokraattisten uudistusten päätökseen vieminen on kestänyt odotettua kauemmin. Tai ehkä siitä, että ihmisen itsensä muuttuminen ei ole yhtään sen helpompaa kuin valtion uudistaminen.

Uskon, että uusi sukupolvi tulee viemään päätökseen työn, jonka me olemme panneet alulle. Heidän intonsa ja antaumuksensa, jonka silminnäkijöinä tänä päivänä olemme, auttavat saavuttamaan lopullisen tavoitteemme luoda hyvinvoiva yhteiskunta. Aivan samalla tavalla kuin me, myös tuo uusi sukupolvi ymmärtää, että tämän tavoitteen saavuttaminen riippuu vain heidän omista ponnistuksistaan.

Hyvät Naiset ja Herrat,

Kylmä Sota on opettanut meille paljon asioita. Sen kaikkein tärkein merkitys oli kuitenkin Euroopan mobilisointi yhteistä työtä varten. Sovittelun ja yhteistyön edelläkävijöiden, Ranskan ja Saksan, esimerkki innosti Puolaa, Liettuaa ja muita valtioita. Tänään, Kylmän Sodan vanavedessä, näemme sellaisen Euroopan esiintulon, jolla on uusi identiteetti, vahvat instituutiot ja koordinoidut toimintaperiaatteet.

Tämä prosessi on vauhdittunut huomattavasti kuluneen vuosikymmenen aikana. Laajentuva Euroopan Yhteisö toi yhden ainoan rahayksikön - euron. Se on 
myös aloittanut Euroopan turvallisuus- ja puolustusidentiteetin kehittämisen. Toisaalta olemme ymmärtäneet, että Eurooppa yhteisenä kotina on vielä epätäydellinen.

Kylmän Sodan päättyminen on avannut Liettualle ja muille uudelleenrakennetuille demokratioille ovet moniin Euroopan instituutioihin. Mutta ovea avainrakenteisiin, jotka luovat kaikkein suurinta hyvinvointia, turvallisuutta ja tasapainoa, on yhä vaikea avata.

60 vuotta sitten suurvallat lähestyivät turvallisuutta ja tasapainoa omilla tavoillaan. Se merkitsi ennen kaikkea niiden omaa tasapainoa ja turvallisuutta muiden kustannuksella. Tiedämme, mitkä olivat tällaisen ajattelutavan seuraukset - Itävallan anschluss, Münchenin Sopimus, Talvisota ja Puolan ja Baltian maiden miehitys.

Mutta Kylmä Sota auttoi meitä ymmärtämään, että turvallisuus ja tasapaino ovat toisistaan erottamattomia asioita. Tämän ymmärtäminen on erityisen 
tärkeää tänään, kun monet uhat ovat muuttuneet maailmanlaajuisiksi.

Liettua näkee itsensä osana yhdistynyttä Eurooppaa sekä Euroopan Yhteisön ja NATO:n jäsenenä. Jäsenyys Euroopan ja Euro-Atlantin rakenteissa lisää 
Liettuan kykyä edistää Euroopan tasapainoa ja hyvinvointia. Jäsenyys Euro-Atlantin instituutioissa on myös merkittävä poliittinen ja psykologinen tekijä, joka vahvistaa turvallisuuden tunnettamme.

Kylmän Sodan stereotypiat ovat yhä rasitteenamme. Sotavoimat katsovat Baltian maita usein mahdottomiksi puolustaa. Ja niiden jäsenyys Euro-Atlantin rakenteissa koetaan sen vuoksi pikemminkin huolena kuin etuna.

Tällainen väite on yhtä perusteeton kuin on pelko siitä, että Baltian maiden jäsenyys NATO:ssa voisi horjuttaa Baltian alueen geopoliittista tasapainoa. Tämänkaltaiset väitteet muistuttavat Kylmän Sodan ajatuksenjuoksua.

Länsi-Berliiniä pidettiin myös mahdottomana puolustaa. Mutta voivatko markkinataloutta harjoittavat demokraattiset maat olla uhkana kenellekään?

Hyvät Naiset ja Herrat,

Meillä kaikilla on yhteinen naapuri - Venäjä. Me kaikki olemme kiinnostuneita molemminpuolisesti hyödyttävästä yhteistyöstä ja hyvistä naapuruussuhteista Venäjän kanssa. Mutta toiveemme siitä, että demokratia ja markkinatalous juurtuisivat heti Venäjälle, eivät ole täydellisesti täyttyneet.

Uskon, että Venäjä löytää tavan integroitua Eurooppaan. Venäjä on osana mantereella käynnissä olevista kehitysprosesseista. Se on ollut ja tulee pysymään aktiivisena osanottajana kaikissa prosesseissa. Uskon, että tämä palvelee kaikkien etua.

Kylmä Sota mielletään usein jatkuvan uhan ja jännityksen ajaksi. Voimmeko sanoa, että tämän päivän Eurooppa olisi vailla uhkaa ja jännitystä. Tuskinpa, kuten Bosnian ja Kosovon esimerkit osoittavat.

Tänään puhumme uusista uhista: laittomasta maahanmuutosta, huumeiden ja aseiden salakuljetuksesta ja kaupankäynnistä. Meidän on koordinoitava 
toimemme vahvistaaksemme rajojen valvontaa ja taisteluamme organisoitua rikollisuutta ja laitonta kaupankäyntiä vastaan. Tarvitaan myös siirtymävaiheessa olevien maiden demokraattisten instituutioiden ja markkinatalouden vahvistamista. Näillä alueilla Itämeren alue on saavuttanut paljon.

Esiin on noussut todellakin ainutlaatuinen kansakuntien yhteisö Itämeren reunalla, jossa kohtaavat erilaiset kielet, uskonnot, hallitusmuodot, taloudelliset kehitykset, historialliset kokemukset ja turvallisuuspolitiikat. Baltian alue on ikään kuin maailman pienoismalli, jonka menestyksellinen kehitys herättää muiden alueiden ja valtioiden huomion. Olen sitä mieltä, että me kaikki olemme vastuussa Baltian yhteistyön hengen vahvistamisesta ja laajentamisesta.

Hyvät Naiset ja Herrat,

Kylmä Sota on erittäin todennäköisesti ainoa sota historiassa, jossa Eurooppa on ollut voittajana. Se on opettanut meille taas kerran, että sorto on tuomittu epäonnistumaan ennemmin tai myöhemmin. Kaikki yritykset muuttaa historian luonnollista kulkua koituvat sorrettujen ja sortajien turmioksi.

Uuden Euroopan vahvuus perustuu yhteisiin arvoihin. Tärkeimpiä näistä arvoista ovat ihmisoikeudet, turvallisuus, tasapaino, demokratia ja sosiaalinen hyvinvointitalous.

Kylmän Sodan jälkeisellä Euroopalla on uudet kasvot. Olen varma siitä, että tämä Eurooppa ei haudo mielessään salaisia sopimuksia tai aikeita jakaakseen turvallisuuden 'omaan' ja 'muiden' turvallisuuteen.

Tänään historia on antanut meille mahdollisuuden Euroopan uuden roolin vakauttamiseen. Uskon, että yhdistynyt Eurooppa tulee olemaan vahvempi Eurooppa. Uskon, että olemme oppineet hyvin Kylmän Sodan antaman läksyn.

Kiitos.