Unelma lännestä on vahvempi kuin siirtolaisuuden riskit
Saroj Koiralan väitöstutkimus osoittaa, että muuttopäätöksiin vaikuttavat paitsi taloudelliset ja rakenteisiin liittyvät olosuhteet, myös yhteiskunnalliset odotukset, jaetut tunteet sekä mielikuvat paikasta ja tulevaisuudesta.
Monille tutkimuksessa haastatelluille maahanmuuttajille muutto Suomeen ei perustunut yksityiskohtaiseen tietoon Suomesta. Sen sijaan Suomi mielletään usein osaksi laajempaa ”kuvitteellista länttä” tai osaksi maailmaa, joka yhdistetään vaurauteen, kehitykseen, oikeudenmukaisuuteen ja moderniin elämään.
”Ihmiset eivät muuta vain tiettyyn maahan. He muuttavat myös kohti ideaa ja kuviteltua tulevaisuutta”, Koirala sanoo. ”Monille ihmisille Suomi edustaa pääsyä erilaiseen maailmaan ja tulevaisuuteen.”
Nämä ajatukset kehittyvät jo kauan ennen muuttoa perhe- ja vertaisverkostojen, sosiaalisen median sekä ulkomailla menestyneiden maahanmuuttajien tarinoiden kautta. Siirtolaisuus voi vähitellen muuttua sekä toivottavaksi että yhteiskunnallisesti odotetuksi.
Sosiaalinen media voi luoda vääriä odotuksia
Tutkimus kyseenalaistaa ajatuksen, että siirtolaisuus olisi ensisijaisesti taloudellinen päätös. Taloudelliset tekijät ovat tärkeitä, mutta ne eivät selitä, miksi samankaltaisissa olosuhteissa elävät ihmiset suhtautuvat lähtemiseen eri tavoin tai miksi siirtolaisuus nähdään edelleen houkuttelevana huolimatta riskeistä.
Koirala kuvaa tätä jännitettä kahden nepalilaisen ilmaisun kautta: rahar, joka tarkoittaa kunnianhimoista halua, ja badhyata, joka tarkoittaa koettua velvollisuutta tai pakkoa.
”Ihminen voi aidosti haluta muuttaa, mutta samalla tuntea, ettei hänellä ole muuta vaihtoehtoa”, Koirala selittää. ”Muutto voi olla jotain, mitä ihmiset haluavat, ja jotain, mihin he tuntevat olevansa sosiaalisesti tai taloudellisesti pakotettuja.”
Sosiaalinen vertailu voi vahvistaa tätä dynamiikkaa. Kun ystävät ja sukulaiset lähtevät, kotiin jääminen voi tuntua tärkeän mahdollisuuden menettämiseltä. Sosiaalinen media voi korostaa muuttoon liittyviä menestystarinoita. Tutkimuksessa tätä kuvataan FOMO-ilmiönä (fear of missing out), jossa kotimaahan jääminen voi tuntua menetykseltä.
Kuviteltu määränpää ei kuitenkaan aina vastaa todellisuutta. Koiralan tutkimus Suomessa asuvista nepalilaisista maahanmuuttajista osoittaa, kuinka saapumisen jälkeiset kokemukset voivat horjuttaa aikaisempia odotuksia. Osallistujat kuvailivat haasteita, joihin kuuluivat työllistyminen, byrokratia, kielimuurit, sosiaalinen syrjäytyminen ja sopeutuminen suomalaiseen arkeen. Tutkimuksessa tätä kutsutaan odotusten ja todellisuuden ristiriidaksi: kuiluksi maahanmuuttoa edeltävän mielikuvan ja saapumisen jälkeisten kokemusten välillä.
Koirala toteaa, että Suomen ja muiden Euroopan maiden kannalta näiden odotusten ymmärtäminen on tärkeää maahanmuuton ymmärtämisen kannalta.
”Maahanmuuttopolitiikassa keskitytään usein siihen, mitä tapahtuu, kun ihmiset saapuvat määränpäähänsä”, hän sanoo. ”Mutta monet päätöstä muovaavat ajatukset ja tunteet kehittyvät paljon aikaisemmin, lähtömaan perheissä, yhteisöissä ja sosiaalisissa verkostoissa.”
Koiralan väitöskirja koostuu neljästä vertaisarvioidusta tutkimuksesta, joissa tarkastellaan maahanmuuttoa Nepalissa, maahanmuuttopäätösten tunneulottuvuuksia, maahanmuuttokulttuurin sosiaalista toistumista sekä maahanmuuttajien maantieteellisiä mielikuvia määränpäistä, mukaan lukien Suomi.
Saroj Koirala puolustaa väitöskirjaansa ”Aspiration, Emotion, and Imagination in Culture of Migration” Jyväskylän yliopistossa 21. elokuuta 2026.
Väitöstä voi seurata verkossa, Moniviestin
