Urasiirtymät haastavat toimittajien työn merkityksellisyyttä, ammatti-identiteettiä ja työhyvinvointia

”Kun tulin tähän rooliin noin vuosi sitten, mun käsitys koko tästä työstä muuttui”, tunnusti suomalaistoimittaja tutkimushaastattelussa.

Hän oli vastikään edennyt urallaan ensimmäistä kertaa esihenkilöasemaan ja työn arki uudessa positiossa oli pieni yllätys: Aiemmin keskiössä ollut kirjoittaminen oli jäänyt taka-alalle, kun tiimin tavoitteiden johtaminen ja journalistinen päätöksenteko olivat kiilanneet edelle.

Toimittaja ei ollut kokemuksensa kanssa yksin, sillä tekemissämme tutkimushaastatteluissa 30 suomalaista toimittajaa kuvasi samankaltaisia kokemuksia: Sitä, miten käsitys omasta itsestä ja työn merkityksellisyydestä uran varrella kehittyy ja jalostuu työkokemuksen kertyessä, kuului siihen esihenkilöasemaan eteneminen tai ei.

Mutta miten identiteetti ja työn merkityksellisyys oikeastaan ovat yhteydessä toisiinsa? Ja miten ne kehittyvät toimittajien urien aikana?

Kuka olet ja mitä teet työksesi kietoutuvat toisiinsa

Tutkimuksessa kysyimme, miten toimittajat samanaikaisesti rakentavat käsitystä siitä, keitä he ovat ja miksi heidän työnsä on merkityksellistä, sekä miten nämä kaksi prosessia kietoutuvat yhteen uran aikana.

Journalismin tutkimus on perinteisesti lähestynyt identiteettiä roolien kautta. Toimittajan on siis voitu nähdä olevan vallan vahtikoira, yleisön viihdyttäjä tai esimerkiksi opettaja jakaessaan uutta tietoa yleisölle.

Me halusimme haastaa tätä näkemystä: Toimittajan identiteetti ei koostu vain siitä, mitä hän voi tehdä yleisölle, vaan se pitää ymmärtää laajemmin ja henkilökohtaisemmin.

Hahmottelimmekin siis toimittajan identiteettiä narratiivien kautta. Käsitys itsestä muotoutuu kertomuksellisesti uran aikana. Identiteetti on siis tarina, jota kerromme itsestämme itsellemme ja muille.

Artikkelin kannalta tärkeää on identiteetin suhde työn merkityksellisyyteen. Ihmisen identiteettiä (”Kuka minä olen?”) ja hänen kokemaansa työn merkityksellisyyttä (”Miksi tämä työ on minulle arvokasta?”) ei voi nimittäin täysin erottaa toisistaan, vaan nämä prosessit kehittyvät yhdessä uran edetessä.

Merkityksellinen työ on työtä, joka on toisaalta itselle tärkeää ja toisaalta hyödyllistä muille. Sen on tutkimuksessa osoitettu olevan yhteydessä sekä työhyvinvointiin että yleiseen hyvinvointiin elämässä.

Haastattelimme tutkimusta varten 30 suomalaista toimittajaa kahdesta suuresta mediaorganisaatiosta. He työskentelivät vaihtelevasti uutis- ja featureaiheiden parissa, pääasiassa kirjoittavina toimittajina tai tuottajina. Heillä oli työkokemusta media-alalta keskimäärin 19,7 vuotta.

Kolme tapaa jäsentää uraa, identiteettiä ja merkityksellisyyttä

Päädyimme haastattelujen pohjalta muodostamaan kolme erilaista uranarratiivia, jotka kuvaavat erilaisia prosesseja identiteetin ja merkityksellisyyden kehittymisessä.

Käsityöläistoimittajat – tai artesaanit – ankkuroivat toimittajan identiteettinsä tekemiseen, erityisesti kirjoittamiseen. Ura alkaa usein rakkaudesta kirjoittamiseen, tarinankerrontaan ja luovuuteen. Työn merkityksellisyys löytyy uran alkupuolella itseilmaisusta ja oppimisesta, mutta vähitellen ymmärrys työn yhteiskunnallisesta vaikutuksesta laajentaa merkityksellisyyden kokemusta.

Puolestapuhujat sen sijaan hakeutuvat media-alalle jo valmiiksi vahvojen arvojen ja yhteiskunnallisen kiinnostuksen kautta. Identiteetti perustuu alusta asti haluun vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, mihin journalismi ammattina tarjoaa oivan väylän. Työn merkityksellisyys löytyy aluksi henkilökohtaisen tarkoituksen toteuttamisesta, mutta myöhemmissä vaiheissa vastuu yleisöstä ja yhteisestä hyvästä korostuu.

Huolehtijat sen sijaan joutuvat tekemään eniten työtä sekä identiteettinsä että merkityksellisyyden kokemuksensa eteen. Huolehtijat ovat esihenkilöasemaan siirtyneitä käsityöläisiä tai puolestapuhujia, joille esihenkilörooli tuo etäisyyttä omaan tekemiseen (esimerkiksi mahdollisuudet kirjoittaa vähenevät) ja toisaalta uusia vaatimuksia muun muassa johtamisen suhteen.

Huolehtijoiden työn merkityksellisyys siirtyykin omasta tekemisestä muiden työn mahdollistamiseen ja toisaalta sisällöllisestä tekemisestä organisaation tavoitteiden edistämiseen. Identiteetti hahmottuu jatkuvan neuvottelun kautta ja toisaalta merkityksellisyys pitää uudessa roolissa etsiä eri paikasta kuin aiemmin.

Kuten alussa esitelty toimittaja totesi, käsitys ”koko tästä työstä” muuttuu.

Mediatalojen pitää tukea toimittajia paremmin urasiirtymissä

Media-alalla työskenteleville tutkimuksen tärkeitä antia on uranarratiivien antama apu oman työuran pohtimiseen. Kertomuksista hahmottuu kaksi tapaa kokea merkityksellisyyden ja identiteetin yhdistelmä arjessa: Toisia eteenpäin ajavat taidot ja tekeminen, toisia taas arvot.

Toimitusarjessa näiden painotusten huomioiminen voi käytännössä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi taito-orientoitunut käsityöläistoimittaja voi ottaa isomman vastuun omien juttuprojektiensa kokonaisvaltaisesta suunnittelusta ja toteuttamisesta.

Mediajohtajille tärkein oppi sen sijaan liittyy huolehtijoihin: Heidän kokemansa haasteet identiteetin ja merkityksellisyyden suhteen osoittavat, että suomalaisten mediatalojen pitäisi tukea toimittajia enemmän urasiirtymissä, jotta merkityksellisyyden kokemus säilyisi ja esimerkiksi paineistetulle keskipomon pallille nousevan nuoren journalistin työhyvinvointi ei pääsisi järkkymään.

Työn merkityksellisyyden pohtiminen auttaa myös yleisesti asiantuntijatöissä toimivia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että olosuhteiden muuttuessa myös merkityksellisyys muuttaa muotoaan. Siksi oman työnsä merkityksellisyyttä ja sen suhdetta omaan itseen kannattaa pohtia aktiivisesti: Mistä minun työni merkitys löytyy ja mitä tapahtuisi, jos työtehtäväni muuttuisivat radikaalisti? Miten varmistan, että merkityksellisyys löytyy jatkossakin?

Tutkimus on toteutettu osana Vallan vahtikoiria vai maailman pelastajia? Merkityksellisyyden kokemukset suomalaisessa journalismissa -hanketta, jota rahoitti C. V. Åkerlundin Mediasäätiö vuosina 2023–2025. Minna Koivula johtaa tällä hetkellä Toimittajasta pomoksi: Johtajaksi kasvaminen media-alalla -hanketta, jossa tarkastellaan toimittajien urasiirtymiä ja keskijohdossa työskentelevien journalistien työhyvinvointia. Hanketta rahoittaa C. V. Åkerlundin mediasäätiö (2026–2027).

Koivula, M., Saari, T., Päivänen, P., & Villi, M. (2026). Artisan, Advocate, Steward: A Narrative Exploration of Professional Identity and Meaningful Work in Journalism. Journalism & Mass Communication Quarterly. https://doi.org/10.1177/10776990261416900