Väitös: Ilmastomuutokseen sopeutuminen vaatii yhteistyötä alkuperäiskansojen kanssa (Tirivangasi)
Sopeutumistoimenpiteitä kiihtyvään ilmastonmuutokseen tarkastellaan usein teknisinä ratkaisuina. Näitä ratkaisuja suunnitellaan yleensä kaukana niistä yhteisöistä, joihin ne vaikuttavat. Tirivangasinkehitystutkimuksen väitöskirja haastaa tämän lähestymistavan ja osoittaa, että vaikuttava ja oikeudenmukainen ilmastonmuutokseen sopeutuminen on rakennettava alkuperäiskansojen kanssa.
Väitöstutkimuksessaan Tirivangasi tarkastelee ilmastonmuutokseen sopeutumista Ndau-alkuperäiskansan keskuudessa Zimbabwen itäosassa Chimanimanin alueella. Väitöskirja pohjautuu afrosentriseen teoriaan ja tiiviiseen yhteistyöhön Ndau-yhteisöjen kanssa. Tutkimuksessa hyödynnettiin kulttuurisesti merkityksellisisiä menetelmiä, kuten keskustelupiirejä, maastokävelyjä (transect walks) ja refleksiivistä aineistoanalyysia. Tutkimusta ohjaa Ubuntu-ajattelu, afrosentrinen etiikka, joka korostaa yhteisöllisyyttä, vastavuoroisuutta ja keskinäistä kunnioitusta. Samankaltaiset periaatteet ohjaavat alkuperäiskansatutkimuksen eettisiä käytäntöjä myös kansainvälisesti, muun muassa Saamelaisneuvoston ja Inuit Circumpolar Councilin (ICC) työssä.
Yhteisön kyky selviytyä syntyy yhdessä tehdyistä päätöksistä
Tuloksista on tunnistettavissa kuusi toisiinsa liittyvää teemaa, jotka vaikuttavat siihen, miten alkuperäiskansat sopeutuvat ilmastonmuutokseen: alkuperäiskansojen tieto epistemisenä itsemääräämisoikeutena, hengellisten ja uskonnollisten piirteiden sekoittuminen, yhteisöllinen kyky selviytyä, eri tietojen ja näkökulmien yhdistyminen, transformatiivinen sopeutuminen sekä yhteistyöhön perustuvat kumppanuudet. Yhdessä nämä teemat osoittavat, että sopeutuminen alkuperäiskansojen konteksteissa ei ole pelkkä tekninen ratkaisu ilmastonmuutokseen. Se on osa yhteisön arkea, joka perustuu suhteisiin maahan, esi-isiltä perittyyn perimätietoon ja kollektiiviseen toimijuuteen. Yhteisön kykyä selviytyä rakentuu yhteisen päätöksenteon ja kulttuurisen jatkuvuuden kautta.
Tirivangasi kehitti väitöskirjassaan afrosentrisen alkuperäiskansojen ilmastonmuutokseen sopeutumisen mallin (AIK-CCA). Malli tukee alkuperäiskansojen sopeutumistapoja tunnustamalla heidän tietonsa – erityisesti Ndau-kansan tietoperinteen – omaksi itsenäiseksi tietojärjestelmäkseen. Ulkopuolelta johdettujen ratkaisujen sijaan malli korostaa jatkuvaa vuoropuhelua yhteisöjen kanssa ja kaikkien sidosryhmien osallistamista.
”AIK-CCA-malli avaa mahdollisuuden siihen, että alkuperäiskansojen omiin käytäntöihin perustuva sopeutuminen voi tukea myös kansallista ilmastopolitiikkaa, esimerkiksi kansallisesti määritettyjen ilmastotavoitteiden laatimista ja päivittämistä,” Tirivangasi kertoo.
Vaikka tutkimus keskittyy Ndau-yhteisöihin Zimbabwen maaseudulla, sen havainnot osallistuvat globaaliin keskusteluun ilmastosopeutumisen ja kehityspolitiikan dekolonisaatiosta. Tutkimus haastaa teknokraattiset lähestymistavat, jotka sivuuttavat kulttuurin ja vallan merkityksen, ja korostaa, että kestävä ja oikeudenmukainen sopeutuminen on rakennettava yhdessä alkuperäiskansojen kanssa tasavertaisina tiedonhaltijoina.
”Ilmastomuutokseen sopeutumista ei voi määrätä yhteisön ulkopuolelta”, Tirivangasi toteaa. ”Sen on kasvettava niiden yhteisöjen kulttuureista ja eletyistä todellisuuksista, jotka ovat aina osanneet elää maan kanssa.”
Happy Mathew Tirivangasin väitöskirjan An Afrocentric analysis of climate change adaptation practices in rural Zimbabwe: A case study of the Ndau Indigenous People in Chimanimani, Zimbabwe julkinen tarkastustilaisuus pidetään perjantaina 9. tammikuuta 2026 klo 12.00 salissa H320 (Historica-rakennus), Jyväskylän yliopisto. Vastaväittäjänä on professori Marja Spierenburg (Radboud University) ja kustoksena professori Tiina Kontinen (Jyväskylän yliopisto). Tilaisuus on englanniksi ja se on kaikille avoin. Tervetuloa!
Väitöskirja on avoimesti luettavissa JYX-arkistossa.
