Väitös: Odotusaikana luodaan pohja yhteisvanhemmuuden ensiaskelille (Lindroos)
KM Emmi Lindroosin väitöstutkimuksessa havaittiin, että äitien ja isien odotukset tulevasta yhteisvanhemmuudesta ennustivat heidän omia yhteisvanhemmuuden kokemuksiaan lapsen syntymän jälkeen. Mitä myönteisempiä odotuksia vanhemmilla oli, sitä myönteisempiä heidän kokemuksensa myös olivat. Vastaavasti kielteisemmät odotukset ennustivat kielteisempiä alkuvaiheen yhteisvanhemmuuden kokemuksia. Tutkimuksessa seurattiin ensimmäistä lastaan odottavia suomalaisia pariskuntia raskauden viimeiseltä kolmannekselta siihen saakka, kun lapsi oli noin puolivuotias.
Psyykkinen kuormitus voi muuttaa yhteisvanhemmuuden varhaista kehitystä
Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että jopa lievä, ei-kliininen psyykkinen kuormitus saattaa muuntaa yhteisvanhemmuuden varhaista kehitystä. Kun vanhemmilla oli odotusaikana enemmän psyykkistä kuormitusta, heidän odotuksensa tulevasta yhteisvanhemmuudesta olivat epätarkempia.
”Vähäinen psyykkinen kuormitus näyttäisi puolestaan mahdollistavan sen, että vanhemmat pystyvät muodostamaan tarkempia odotuksia tulevasta yhteisvanhemmuudestaan jo ennen lapsen syntymää”, Lindroos kertoo.
Yhteistyökyky tärkeämpää kuin riitojen määrä
Yhteisvanhemmuuden ensi askelten ei tarvitse olla täydellisiä, eikä toimiva yhteisvanhemmuus perustu vain riitojen vähäisyyteen.
”Tärkeää on, että vanhemmat pyrkivät tekemään yhteistyötä, kuuntelemaan toisiaan ja tukemaan toistensa askeleita”, Lindroos korostaa.
Lindroos painottaa, että perhepalveluiden, kuten äitiys- ja lastenneuvoloiden, tulisi tunnistaa yhteisvanhemmuuden merkitys jo varhaisessa vaiheessa vanhemmuutta ja tukea perheitä yhteistyökykyisen yhteisvanhemmuuden rakentamisessa arjessa. Yksi konkreettinen keino olisi jakaa vanhemmille neuvolakäynneillä yhteistyökykyyn liittyviä keskustelukysymyksiä kotona pohdittaviksi.
”Olisi tärkeää, että kahden vanhemman perheiden kohdalla molempien vanhempien osallistumista palveluihin tuettaisiin aktiivisemmin, jotta yhteisvanhemmuudesta voidaan keskustella vanhempien kanssa yhdessä”, Lindroos toteaa.
Molempien vanhempien osallistuminen neuvolakäynneille olisi tärkeää myös siksi, että jatkossa voitaisiin kartoittaa laajemmin molempien vanhempien – ei vain odottavien äitien – kokemaa psyykkistä kuormitusta.
Lisätietoja
Lindroos tarkasteli väitöstutkimuksessaan varhaista yhteisvanhemmuutta suomalaispareilla keskittyen yhteisvanhemmuuden kehitykseen, päivittäiseen dynamiikkaan ja yhteisvanhemmuuden mittaamiseen vanhemmuuteen siirtymisen vaiheessa. Lisäksi hän tutki eri tekijöiden (esim. vanhempien sukupuoli ja parisuhde) roolia varhaisessa yhteisvanhemmuudessa.
Väitöstutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joissa hyödynnettiin suomalaisten pariskuntien kysely- ja päiväkirja-aineistoja (N = 144–157). Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa kansainvälistä CopaGloba-hanketta.
KM Emmi Lindroosin kasvatustieteen väitöskirjan ”It takes two: A dyadic perspective on coparenting expectations, daily dynamics, and early development” tarkastustilaisuus järjestetään lauantaina 14.3.2026 klo 12 Jyväskylän yliopiston Vanhassa juhlasalissa (S212). Vastaväittäjänä toimii yliopistonlehtori Sari Ahlqvist-Björkroth (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Anna Rönkä (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1340-4.
Emmi Lindroos kirjoitti ylioppilaaksi Haukilahden lukiosta vuonna 2013. Kasvatustieteen maisteriksi hän valmistui Jyväskylän yliopistosta vuonna 2019. Lindroos on toiminut Jyväskylän yliopistossa väitöskirjatutkijana ja erilaisissa tutkimusprojekteissa projektitutkijana. Väitöstutkimusta ovat rahoittaneet Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, Alli Paasikiven Säätiö, Ella ja Georg Ehrnroothin säätiö, Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Suomalainen Konkordia-liitto.
