Vanhempien ja opettajien tuki on tärkeää koulusiirtymien aikana (Jaruseviciute)
Oppivelvollisuutensa aikana opiskelijat kohtaavat vähintään kolme koulusiirtymää. Monet esikoululaiset ovat innokkaita oppimaan uusia asioita ja aloittamaan ensimmäisen luokan. Nuoret voivat olla innokkaita aloittamaan uudella kouluasteella vahvemman itsenäisyyden tunteen tai urapolkunsa valinnan mahdollisuuden myötä. Jotkut opiskelijat kuitenkin kokevat nämä valinnat ja muutokset haastaviksi, mikä voi heijastua heidän käytökseensä tai kykyyn sopeutua uuteen kouluympäristöön. Siksi on tärkeää arvioida, mitkä yksilölliset ja ympäristölliset toimijat voivat ennakoida opiskelijan sopeutumista eri asteiden koulusiirtymissä.
Jaruseviciute selvitti väitöstutkimuksessaan lasten ja nuorten temperamentin vaikutusta sekä heidän vanhempiensa ja opettajiensa merkitystä koulusopeutumiseen kriittisissä koulusiirtymävaiheissa. Tarkasteltavat koulusiirtymävaiheet ovat esikoulusta ensimmäiselle luokalle (osatutkimus I Liettuassa), alakoulusta yläkouluun (osatutkimus II Suomessa) sekä yläkoulusta toisen asteen koulutukseen (osatutkimus III Suomessa).
Ensimmäinen osatutkimus osoitti, että lasten käytös alakoulun ensimmäisen luokan alussa ennakoi heidän suhteitaan vanhempiin ja opettajiin myöhemmin saman lukuvuoden lopussa. Mitä enemmän lapsi käyttäytyy prososiaalisesti eli toisten hyväksi esimerkiksi auttamalla tai jakamalla, sitä läheisemmät suhteet hänellä on opettajiin. Lapsen ulospäinsuuntautuva ongelmakäyttäytyminen, kuten hyperaktiivisuus tai häiriökäyttäytyminen, puolestaan ennakoi tulevia ristiriitoja vanhempien ja opettajien kanssa.
Toinen osatutkimus osoitti, että yläkouluun siirryttäessä oppilaiden prososiaalinen käytös väheni ja ulkoiset ja sisäiset ongelmat, kuten ahdistus ja masennuksen oireet, lisääntyivät. Jaruseviciute löysi erilaisia riippuvuussuhteita siitä, miten oppilaan temperamentti ja ihmissuhteiden laatu ennakoivat koulusopeutumista. Nuorilla, jotka hallitsivat tunteensa ja käyttäytymisensä, oli myös läheisemmät suhteet äiteihinsä. Kun nuorilla oli läheinen suhde äitiinsä, heillä havaittiin myös enemmän prososiaalista käyttäytymistä. Nuorilla, jotka kokivat tunteidensa hallitsemisen haasteelliseksi, oli myös enemmän konflikteja vanhempien ja opettajien kanssa. Tällöin heillä oli myös enemmän ulkoista häiriökäyttäytymistä.
Kolmas osatutkimus keskittyi nuorisoryhmiin ja heidän sopeutumiseensa toisen asteen oppilaitoksiin. Suurin osa nuorista sopeutui hyvin (64,9 %), mutta kolmella osajoukolla havaittiin sopeutumispulmia. Ensimmäiselle ryhmälle sopeutuminen oli haasteellista koko toisen asteen siirtymävaiheen ajan (25,8 %), toiselle ryhmälle sitä ennen (7,4 %) ja kolmannelle ryhmälle koulusiirtymän jälkeen (1,9 %).
Väitöskirjatutkimus antaa uutta tietoa, miten oppilaan sopeutuminen voi muuttua koulutussiirtymien aikana ja millaisia eroja yksilöiden välillä voi olla. Tämän lisäksi tulokset tukevat olettamaa, jonka mukaan läheiset suhteet vanhempien ja opettajan kanssa ovat tärkeitä onnistuneelle sopeutumiselle uudella kouluasteella.
Väitöskirja perustuu Suomen Akatemian rahoittamiin Get involved! Transition to grade 1- ja TIKAPUU-tutkimushankkeisiin. Vilija Jaruseviciuten väitöstutkimusta rahoittivat Suomen Kulttuurirahasto ja Jyväskylän yliopiston psykologian laitos.
MA (Education) Vilija Jaruseviciuten psykologian alan väitöskirjan "Children’s and Adolescents’ Adaptation During the Educational Transitions: The Role of Temperament and Relationships with Parents and Teachers" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä toimii professor Julia Jäkel (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Noona Kiuru (Jyväskylän yliopisto).
Väitöstilaisuuden kieli on englanti. Väitöstilaisuutta voi seurata etänä tämän linkin kautta.
