Ahomansikka
(Sonja Kärkkäinen)

Parhaiten nämä kasvit erottaa lehdistä.
Mesimarja
(Gunnar Velin)
Ahomansikka (Fragaria vesca) Kirjoittanut Sonja Kärkkäinen
Joulukuu 2008
Myytti

Ennen kristinuskon leviämistä Suomeen täällä uhrattiin mansikoita metsänhengille. Keskiajalla punaisella marjalla symboloitiin Kristuksen tulemista ihmisenkaltaiseksi ja sen valkoisilla kukilla kuvattiin keskiajan sekä nykyajan varhaisen vaiheen taiteessa Neitsyt Marian synnittömyyttä.

Kasvin käyttö ja vaikutukset

Yrttirohdoksi voidaan käyttää lehtien lisäksi mansikan verhiötä, marjaa, kantaa sekä maavartta. Kääreitä, teetä tai kurlausvettä voidaan tehdä ennen kuin mansikka alkaa kukkia tai kukkimisen jälkeen kerätyistä lehdistä. Rasvaiselle iholle tai ihottumiin voidaan laittaa kääreitä. Marjojen aromit säilyvät parhaiten, mikäli ne säilötään paloviinaan.

Suomalaisessa kansanlääkinnässä mansikalla on pyritty kokonaisvaltaisesti vahvistamaan ihmistä. Se saattaa laskea kuumetta, lisätä virtsaamistarvetta, supistaa limakalvoja ja ihohuokosia. Mansikka on eräissä tapauksissa lisännyt sapen eritystä sekä laskenut vatsan happamuuden tasoa, millä voi olla vatsahaavojen syntymistä ehkäisevää vaikutusta. Mansikan lehdillä, marjoilla sekä kukilla on hoidettu myös tulehduksia. Haittavaikutuksina mansikasta marjoineen voi saada allergiaa sekä lehdet voivat lisäksi aiheuttaa aurinkoihottumaa.

Mansikkaetikka

Tarvittavat aineet

tuoreita mansikan marjoja
3 sitruunan kuoresta tehtyä suikaletta
1 mintun oksa
valkoviinietikkaa

Ohje

Isosuinen pullo täytetään mansikoilla. Sitruunankuorisuikaleet ja mintun oksa laitetaan mansikkakerrosten väliin. Lopuksi lisätään valkoviinietikka. Pullon annetaan olla auringossa 1-2 viikkoa, jonka jälkeen neste pullotetaan.
Keski-Suomen luontomuseo
puh. (014) 260 3812, (014) 260 3810
fax (014) 260 3811
luontomuseo@jyu.fi
Käyntiosoite: Vesilinna, Ihantolantie 5