Kuvataulu toimi motivointikeinona, kun sitä ei paljastettu etukäteen oppilaille, vaan se näytettiin vasta sitten, kun opetuksessa oli tultu kuvaan liittyvään kohtaan.
Oppilaiden hutiloimalla tapahtuvaan kuvien katselemisen estämiseen löytyi myös keino, mikäli opettajalla oli malttia. Opettajan oli kysymyksien avulla kohdistettava oppilaiden tarkkaavaisuus kuvassa näkyviin seikkoihin auttaen heitä tällä tavalla tekemään niistä oikeita johtopäätöksiä. Kuvataulut toimivat näin siis pohjana myös suullisesti tapahtuvalle opetukselle.