Jyväskylän yliopistossa tutkitaan varhaiskasvatuksen arkea uusin menetelmin
Päiväkodin ja lapsiperheiden arjessa on paljon nopeita hetkiä, jotka kiinnostavat lasten oppimisen, osallisuuden ja vuorovaikutuksen tutkijoita. Varhaiskasvatuksen tutkimuksessa on kuitenkin erityinen haaste: pienet lapset eivät aina pysty kertomaan kokemuksistaan sanoin. Professori Niina Rutasen mukaan tämä johtaa siihen, että osa lapsista jää helposti taka-alalle.
Pienet lapset ovat tutkimuksessa ajoittain jääneet yllättävän näkymättömiksi. On tärkeää kysyä, ketkä tulevat ryhmässä huomatuiksi ja ketkä eivät”, Rutanen toteaa.
Erityisesti taaperot ja monikieliset lapset, joilla ei ole yhteistä kieltä aikuisten kanssa, ovat jääneet varhaiskasvatuksen tutkimuskentässä vähemmälle huomiolle.
Teknologian avulla saadaan tarkemmin tietoa tilanteista
Pienten lasten arkeen sukellettaessa tutkimustilanteissa riittää vauhtia. Perinteinen reaaliaikainen havainnointi ei usein riitä, sillä kaikki katseet, pienet eleet ja lyhyet vuorovaikutustilanteet eivät tule huomatuiksi. Tutkimustilanteiden videointi tuo mahdollisuuden tarkastella tilannetta uudelleen ja useasta näkökulmasta.
Viime vuosina uusia ulottuvuuksia ja näkökulmia tutkimukseen on tuonut silmänliiketeknologian kehitys. Jyväskylässä tätä menetelmää sovelletaan nyt esimerkiksi Herkin silmin -tutkimushankkeessa, jossa tarkastellaan opettajan katsetta alle kolmivuotiaiden lasten ryhmissä leikin ja ohjatun toiminnan aikana. Tuore väitöstutkimus osoitti, että opettajan katse kohdistuvan leikin aikana lapsen kasvoihin ja kehoon, kun taas ohjatun tilanteena aikana opettajat pyrkivät tulkitsemaan lapsen osallistumista ja motivaation vaihtelua erityisesti kasvojen perusteella.
Silmänliikekamerat kertovat katseen kohteesta
Varhaiskasvatuksen professori Niina Rutanen arvioi, että teknologia auttaa lähestymään lasten kokemuksia tavalla, joka ei ole aiemmin ollut mahdollista.
Silmänliikekameroita voidaan käyttää sekä aikuisten että lasten tutkimisessa. Silmänliikelasit paljastavat, mihin katse todella kohdistuu. Esimerkiksi lapsi voi näyttää osallistuvan yhteiseen toimintaan, vaikka hänen huomionsa onkin toisen lapsen leikissä tai ympärillä tapahtuvassa muussa toiminnassa.
”Kun silmänliikedata yhdistetään videoon ja ääneen, vuorovaikutusta voidaan tarkastella aiempaa tarkemmin. Näkyväksi tulee esimerkiksi se, kuka huomaa kenen aloitteet ja milloin aikuinen tukee lasten osallistumista”, Rutanen kertoo.
Child and Family Lab: uuden sukupolven tutkimusympäristö
Jyväskylän yliopiston Opinkivi-rakennukseen on avattu uusi tutkimuslaboratorio, Child and Family Lab -lapsiryhmätila. Päiväkotia muistuttava tila on rakennettu tutkimusta ja opetusta varten niin, että lapset voivat toimia siellä mahdollisimman luonnollisesti. Kun ympäristö on lapselle tuttu, myös tutkimustilanne on luontevampi.
Uusi tila tuo tutkimuksen ja koulutuksen lähelle toisiaan. Niin varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden opinnot kuin lapsi- ja perhetutkimus hyötyvät uusista mahdollisuuksista.
Toivomme, että labroratorion sovellusmahdollisuudet huomataan myös muilla tieteenaloilla. Tilaa voi yhtä hyvin hyödyntää aikuisia tutkittaessa”, toteaa Niina Rutanen.
Laboratoriossa on kiinteät kamerat, mikrofonit sekä liikkuvaa tutkimuslaitteistoa, kuten iPadeja ja silmänliikekameroita. Tilan rakentamista ovat rahoittaneet kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, kasvatustieteiden laitos, MAGICS-infrastruktuuri ja yliopiston Digipalvelut.
Tämä innovatiivinen lähestymistapa varhaiskasvatuksen tutkimukseen avaa uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia ymmärtää lasten oppimista ja vuorovaikutusta entistä syvällisemmin.
