Kone ehdottaa ja kirjoittaja ajattelee
Tekoäly on viime vuosina sekä innostanut että hämmentänyt kirjoittamisen oppiaineen opettajia ja opiskelijoita. Osa opiskelijoista käyttää tekoälyä jo sujuvasti. Esimerkiksi toimittajana työskentelevä opiskelijamme Tiia Vattulainen hyödyntää tekoälyn kielimalleja otsikon luomiseen tai synonyymien keksimiseen. Tekoäly on hänelle suorastaan moukari, jolla hän murtaa kirjoitusblokkinsa.
Tekoälystä on iloa, kun se auttaa kehittymään
Hannu Toivonen puolestaan kokeili kandidaattitutkielmassaan kirjoittaa aforismeja yhdessä tekoälyn kanssa. Koska Hannu on tietojenkäsittelytieteen professori ja tutkinut tekoälyä vuodesta 1990, kysyimme häneltä, miksi hän opiskelee kirjoittamista, vaikka osaa hyödyntää tekoälyä.
Hannu vastasi näin: ”Opiskelen kirjoittamista, koska nautin siitä. Tekoälystä on minulle iloa silloin, kun se auttaa minua kirjoittamaan tai kehittymään kirjoittajana, ei silloin kun se kirjoittaa puolestani.”
- Jos kirjoittajana kehittyminen kiinnostaa, kirjoittamisen opiskelusta on iloa! Tutustu kirjoittamisen opintoihin JYU avoimessa.
Kirjoittaminen on ajattelua, ihmisyyden ydintä
Kielimallit eivät voikaan korvata ajattelu- eivätkä kirjoitusprosessia. Kuten kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija Sanna Nyqvist toteaa Parnassossa, kirjoittaminen ei ole vain sanojen pistämistä peräkkäin, vaan ajattelua, ihmisyytemme ydintä. Luovuus vaatii läsnäoloa ja tilaa kehkeytyä. Kirjoittaminen tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua ja keskittyä.
Tekoälyyn on syystäkin suhtauduttava kriittisesti ja tekijänoikeuksia kunnioittaen, kuten yliopiston ohjeet neuvovat.
Tekoäly on kuin innokas, mutta toheltava avustaja, jonka faktat on tarkistettava. Opiskelijan on osattava ohjata tekoälyn toimintaa sekä erottaa kielimallin tuottamasta tekstimassasta hyödylliset kohdat. Lisäksi opiskelijan on raportoitava, miten tekoälyä on käyttänyt.
Mitä haluamme tulevaisuudessa kokea tekstien kautta?
Tekoälyn pohtiminen paljastaa sen, miten tekniikka ja ihminen eroavat. Merkityksellinen kirjoittaminen vaatii elettyä elämää ja inhimillistä uskallusta. Lähivuosina todennäköisesti korostuvat hyvinvointiin ja identiteettiin liittyvät tekstit. Ehkä omaelämäkerrallinen kirjallisuus, kuten autofiktio toimii luonnollisena vastavoimana teknistyvälle yhteiskunnalle.
Tulevaisuudesta voi esittää korkeintaan valistuneita arvauksia. Kirjoittamisen oppiaine tutkii sitä, mikä kirjoittamisessa on muuttumatonta ja toisaalta suhtautuu uteliaasti uuteen. Millaisia tekstejä haluamme jatkossa lukea ja millaisia kirjoitusprosesseja kokea?
P.S. Pyysimme lopuksi kielimallilta (Copilot 17.9.2025) apua tämän tekstin otsikon luomiseen. Saimme muun muassa tällaisen vaihtoehdon: ”Kun kone ehdottaa ja ihminen ajattelee – kirjoittamisen tulevaisuus.” Sen pohjalta muokkasimme lopullisen otsikkomme tiivistämällä ja vaihtamalla sanan ihminen kirjoittajaksi.
