Opiskelijablogi: Mikä sosiaalityössä kolahti – ja miksi tähtään alan tutkintoon?
Koen olevani tekijä, en lukija. Aikanaan lukion tutustumispäivässä kerrottiin sosiaalityön klinikkaopinnoista, joissa ratkotaan oikeita asiakastapauksia. Abiturienttina tämä jäi mieleeni kiinnostavana ja minulle sopivan kuuloisena opiskelumuotona.
Ensitieto siitä, millaista sosiaalityö voisi olla, kolahti minuun vahvasti. Syksyllä kuitenkin istuin sosiaalipolitiikan luennolla ja ihastuin aiheeseen. Opiskelin innokkaasti ja keräsin opintosuorituksia muistakin oppiaineista.
Toisen opiskeluvuoden jälkeen pääsin sosiaalitoimistoon sosiaalityöntekijän tehtäviin, ja olo oli kuin olisin päässyt unelmaduuniini. Oli numeroiden pyörittämistä toimeentulotukipäätösten osalta, kotikäyntejä, asiakkaiden tapaamista toimistolla ja palavereja muiden sosiaalityöntekijöiden kanssa. Vaikka olinkin vasta nuori opiskelija, jolla ei ollut vielä paljoa elämänkokemusta, koen olleeni jo tuolloin sosiaalityöntekijäainesta.
Työ on ihmisten kohtaamista. Sosiaalityöntekijän hyviin ominaisuuksiin kuuluvat rohkeus kohdata ihminen, sopiva uteliaisuus toisen elämää kohtaan ja halu auttaa edes vähän kohtaamaansa ihmistä.
Avoimen kautta kohti unelmatyötä sosiaalialalla
Jatkoin opintojani sosiaalipolitiikassa ja valmistuin valtiotieteiden maisteriksi. Unelmaani nähden minulla oli kuitenkin niin sanotusti väärän pääaineen paperit. Olen saanut tehdä sijaisuuksia sosiaalityössä suorittamallani koulutuksella, mutta vaatimuksena sosiaalityön pätevyyteen ei ole kuin yksi tie: valmistua maisteriksi sosiaalityöstä.
Lähes jokaisen suorittamani kurssin jälkeen olen kokenut, että olen vahvempi asiantuntija kohtamaan asiakkaan haasteet ja tilanteet.
Sosiaalityön opinnoissa on monesti paljon teoreettista opiskeltavaa, koska tutkimustyö on yksi osa sosiaalityötä. Nykyisin myös rakenteellisen sosiaalityön kannalta on hyvä osata teorioita ja kokonaisuuksia työn taustalla. Päätin haastaa itseni ja aloitin sosiaalityön perusopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Sain avoimessa tehtyä opinnot kandidaatintutkielmaan asti.
Mielestäni parhaita kursseja ovat olleet ne, jossa pureudutaan käytäntöön ja ihmisläheisiin menetelmiin. Olen aina nauttinut monimuoto-opinnoista, sillä en ole opiskelijana pelkän esseen kirjoittaja, vaan enemmänkin pienryhmätöiden tekijä sekä lyhyiden kokonaisuuksien hallitsija. Lähes jokaisen suorittamani kurssin jälkeen olen kokenut, että olen vahvempi asiantuntija kohtamaan asiakkaan haasteet ja tilanteet.
Sosiaalityön asiantuntijaksi kehitytään monella tavalla
Opintojen lisäksi olen pyrkinyt keräämään myös muuta osaamista, kuten luennointitaitoa ja osaamista ohjata ryhmäkeskustelua. Omalla elämänkokemuksellani on varmasti paljon vaikutusta osaamiseeni ja siihen kokonaisuuteen, kuka minä olen ja millaisena näyttäydyn työntekijänä asiakkaan edessä. Tämä pätee varmasti moneen muuhunkin alaan ja ihmiseen. Pelkät opinnot eivät ole luoneet asiantuntemustamme, vaan meistä on muodostunut elämän ja opintojen muovaama kokonaisuus.
Kun olin suorittanut välitavoitteeni kandidaatintutkielman, hain Opintopolun kautta sosiaalityön maisteriopintoihin.
Nyt paahdan opintoja jo pitkällä maisterivaiheessa; ilmoittaudun pro gradu -tutkielman seminaariin, kun ilmoittautuminen aukeaa. Tavoitteeni on saada nopeasti, mutta voimiani säästellen toinen maisteritutkinto valmiiksi. Onhan tässä tutkintojen ohessa tehty töitäkin ja saavutuksena neljä lasta, joista kaksi on jo aikuisia. Olen yhä lähempänä tavoitettani — työtä, jossa voin käyttää hyödykseni luontaista vuorovaikutustani!
Pelkät opinnot eivät ole luoneet asiantuntemustamme, vaan meistä on muodostunut elämän ja opintojen muovaama kokonaisuus.
