Opettajasi avoimessa, Jussi Semi: Opiskelu yliopistossa – mitä se on?
Miksi moni uusi opiskelija yllättyy siitä, millaista yliopisto-opiskelu todella on? Syitä on varmasti lukuisia – aina yksilöiden sosioekonomisista taustoista, aiemmista koulukokemuksista ja odotuksista lähtien. Joku odottaa lukion jatkumoa tarkkoine aikatauluineen ja selkeine tehtävineen, toinen taas kuvittelee yliopiston jonkinlaiseksi vapaaksi ajatustenvaihdon areenaksi, jossa tieto valuu sisään kuin itsestään. Todellisuus on useimmiten jotain muuta. Yksin et silti jää.
Ensinnäkin yliopisto ei ole koulu. Olen itse havainnut, että uusien opiskelijoiden keskuudessa yliopistosta puhutaan yhä enenevissä määrin kouluna. En tiedä, onko kyseessä pelkkä puheenparsi, johon oma korvani ei ole tottunut, vai resonoiko muutos jostain laajemmasta ilmiöstä. Yhtä kaikki: yliopisto ei ole koulu eikä sen tarkoituskaan ole sellainen olla. Peruskoulussa ja toisella asteella opettaja kantaa suuren vastuun siitä, että oppilas oppii.
Myös opettajan rooli on toisenlainen. Yliopistossa opettaja on asiantuntija ja keskustelukumppani, ei valvoja tai kyttääjä. Vastuu oppimisesta on siten opiskelijalla itsellään. Vaikka ohjausta saa, lopulta kukaan ei tule taluttamaan kädestä.
Ohjaatko tai tuetko opinto- ja uratavoitteissa? Tutustu JYU avoimen ohjausalan opintoihin!
Opettajilla on velvollisuus auttaa opiskelijoita, mutta tämä ei tarkoita sitä, että heiltä tulisi automaattisesti yksi ja oikea vastaus. Usein kyse on pikemminkin vaihtoehtojen tarjoamisesta tai ongelman yhteisestä pallottelusta.
Kuka olen: Jussi Semi, yliopistonopettaja ohjauksen koulutuksesta
Mitä teen avoimessa: opetan, ohjaan ja organisoin ohjausalan opintoja
Työssäni on mahtavaa: akateeminen vapaus, loputon uusien asioiden opiskelu
Vapaa-ajallani: käyn kuntosalilla, juoksen, seuraan maailman tapahtumia
Pohdin: Kaikkea oleellista ja epäoleellista
Terveiset opiskelijoille: Ole itsellesi armollinen.
Sisäinen motivaatio opiskelun kulmakivenä
Toiseksi: Akateeminen opiskelu vaatii itsenäistä ja aktiivista otetta: oman ajankäytön suunnittelua ja aikataulutusta, lähdekirjallisuuden etsimistä ja kriittistä lukemista sekä rohkeutta ottaa yhteyttä opettajiin ja ohjaajiin. Samalla kannattaa muistaa, että opettajat ovat opiskelijoita varten. Opettajilla on velvollisuus auttaa opiskelijoita, mutta tämä ei tarkoita sitä, että heiltä tulisi automaattisesti yksi ja oikea vastaus. Usein kyse on pikemminkin vaihtoehtojen tarjoamisesta tai ongelman yhteisestä pallottelusta.
Keskittymiskyky, sinnikkyys ja pitkäjänteisyys ovat akateemiseen kulttuuriin sisäänrakennettuja ominaisuuksia.
Kolmanneksi opiskelu ei ole aina kivaa. Joskus tekstit ja asiat ovat vaikeaselkoisia eivätkä käsitteet avaudu. Myös oma motivaatio voi olla kadoksissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että opiskelija olisi väärällä alalla – usein kyse on aivan normaalista oppimisprosessista. Opiskelu voi myös vaatia asioita, jotka nyky-yhteiskunnassa tuntuvat välillä vierailta. Keskittymiskyky, sinnikkyys ja pitkäjänteisyys ovat akateemiseen kulttuuriin sisäänrakennettuja ominaisuuksia.
Huoli pois, opit kyllä!
Lopuksi kannattaa muistaa, että yliopistossa annettava opetus on korkeatasoisinta, mitä Suomessa voi saada. Se perustuu tutkimukseen ja sitä antavat oman alansa asiantuntijat – osa heistä kantaa myös etuliitettä ”huippu”.
Opetuksen tavoitteena on tuottaa itsenäisesti ja kriittisesti ajattelevia subjekteja. Yliopisto-opiskelu on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja monimutkaisuudessaan tapa oppia ajattelemaan, kysymään ja perustelemaan. Kaikki tämä vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja monesti hyviä perslihaksia.
