Riskialttiissa työssä tarvitaan monimuotoista viestintää ja vuorovaikutusta

Globaalit työelämän ilmiöt ovat lisänneet tekstityötä monissa ammateissa, joissa on aiemmin luettu ja laadittu tekstejä vähemmän kuin muissa ammattiryhmissä. Näin on käynyt suorittavassa työssä kuten tehdas-, rakennus- ja siivoustyössä.

Esimerkiksi laadunhallinta ja työturvallisuusstandardit edellyttävät työn vaiheiden ja prosessien tarkkaa dokumentointia. Tekstit eivät nykyisin ole vain kielellisiä, vaan teksteihin sisältyy kielen lisäksi kuvia, ääntä ja videoita. Monikielisissä ja riskialttiissa tilanteissa nämä voivat olla keskeisiä tapoja viestien välittämiseen.

Tällaisia tilanteita on paljon esimerkiksi rakennustyömailla, joissa melu ja siltä suojautuminen haittaavat suullista vuorovaikutusta. 

Myös työntekijöiden monikielinen tausta vaikeuttaa kielellistä vuorovaikutusta. Lisäksi omat haasteensa liittyvät aliurakoitsijaketjujen väliseen viestintään ja vuorovaikutukseen.

Riskialttiilla alalla ymmärretään viestinnän merkitys

Meneillään olevassa  tutkimushankkeessamme tarkastelemme rakennustyömaiden tekstejä ja tekstitoimintaa erityisesti työturvallisuuden ja turvallisuusviestinnän näkökulmasta.

Rakennusala on yksi riskialtteimmista toimialoista Suomessa. 

Turvallisuuteen liittyviä seikkoja säädellään tarkasti, ja alalla on tehty paljon työtä turvallisuuden ja siitä viestimisen eteen. Tavoitteena on, että jokainen lähtisi päivän päätteeksi kotiin terveenä.

Työmailla on käytössä erilaisia viestintäkäytänteitä, joilla viestitään työturvallisuutta koskevista toimista työntekijöille. Monikielisyys on arkipäivää, ja perehdytysmateriaalit voivat olla viidellä, joskus jopa kahdeksalla kielellä. Aina ei kaikilla ole yhteistä kieltä lainkaan, mutta useimmiten työntekijöistä löytyy joku, joka toimii epävirallisena tulkkina työnjohdon ja työntekijän välillä.

Digitaalisia sovelluksia hyödynnetään rakennustyömaiden viestinnässä

Viestiminen organisaation ylätasoilta työntekijöille ei kuitenkaan riitä. Myös vuorovaikutus työntekijöiden kesken sekä työntekijöiltä työnjohdolle on turvallisuuden kannalta tärkeää. Työntekijöillä on velvollisuus puuttua turvallisuutta uhkaaviin tilanteisiin ja raportoida niitä työnjohdolle.

Esimerkiksi turvallisuushavaintojen tekemiseen yritykset ovat kehittäneet digitaalisia sovelluksia, jolloin työntekijä voi raportoida havainnosta jouhevasti työn lomassa ottamalla kuvan sovellukseen. 

Sovellus tallentaa raportoijan tiedot ja sijainnin eikä kirjoitettua selostetta tarvita aina lainkaan. Helppoa ja nopeaa.

Voisi siis ajatella, että tällainen käytäntö rohkaisee tekemään turvallisuushavaintoja. Tällaisessa käytännössä korostuvat digitaalisen ympäristön mahdollisuudet sekä visuaalisuus.

Ylipäätään rakennusalan yritysten kehittämät turvallisuusviestinnän käytänteet hyödyntävät digitaalista tarjontaa. Sovellusten lisäksi käytössä on muun muassa sähköisiä perehdytysmateriaaleja ja lomakkeita riskien arvioimiseen ja työn suunnitteluun, Teams-tapaamisia henkilöstölle, infotauluja taukotiloissa ja WhatsApp -ryhmiä.

Nopeissa tilanteissa suulliset keinot ovat tarpeen

Kuitenkin työmailla suullinen vuorovaikutus ja analogiset viestintäkeinot ovat usein tarkoituksenmukaisimpia: kun asioita täytyy ratkoa nopeasti, on järkevintä huikata työkaverille ääneen varoitus meluisan työvaiheen alkamisesta ja soittaa työnjohtajalle hänen huomiotaan vaativasta vaaratilanteesta.

Kuten eräs työntekijä kertoi toiminnastaan tällaisessa tilanteessa: ”En kai mä nyt siinä ala sähköpostia kirjoittaa!”

Vuorovaikutusta tukee, kun työpaikalle on rakentunut kulttuuri, jossa työntekijät tuntevat toisensa ja pitävät huolta toisistaan. Tällöin esimerkiksi kynnys huomauttaa turvallisuusriskistä on matalampi kuin täysin vieraiden kohdalla.

Turvallisuuskulttuurin kehittymisen kannalta on myös myönteistä, että turvallisuutta voidaan tukea pitkäjänteisesti tutussa työyhteisössä. Sen sijaan kiire ja jatkuvasti vaihtuvat ja vieraaksi jäävät työkaverit voivat vaikeuttaa vuorovaikutusta ja siten myös työn tekemistä turvallisesti.

Rakennusalalla yleinen aliurakoitsijarakenne haastaakin turvallisuusviestintää. 

Onkin kysyttävä, miten sellaisessa rakenteessa voidaan tukea turvallisuutta edistävää vuorovaikutusta ja viestintää. Tätä tutkimme hankkeessamme. Tulossa on tietoa, joka kehittää turvallisuusviestintää ja vuorovaikutusta haastavalla alalla.
 

Kirjoittaja Sari Sulkunen työskentelee suomen kielen professorina Jyväskylän yliopistossa. Hän tutkii monilukutaitoa eli monimuotoisia tekstitaitoja sekä niiden oppimista ja opettamista. Hänen johdollaan tutkitaan rakennustyömaiden viestintää Ammatillinen monilukutaito rakennusalan työturvallisuuden edistäjänä (MonTTu) -hankkeessa.