Tarkoitus ei pyhitä keinoja liikunnan ja mielenterveyden edistämisessä

Liikunnan edistäminen voi vähentää mielenterveyden ongelmia ja niistä aiheutuvia kansanterveydellisiä ja -taloudellisia haasteita. Toimenpiteiden tulee kuitenkin perustua vankkaan tutkimustietoon eikä liikunnan terveysvaikutusten yliarvioimiseen, kirjoittaa tutkijatohtori Juuso Jussila.
Juuso Jussila
Julkaistu
1.4.2026

Teksti: Juuso Jussila | Kuvat: Petteri Kivimäki

Mielenterveyden ongelmat ovat nousseet yhdeksi merkittävimmistä globaaleista kansanterveyshaasteista. 

Myös Suomessa kehitys on huolestuttava: ahdistuneisuus ja masennus yleistyvät nuorten keskuudessa, jonka lisäksi mielenterveyden häiriöt ovat nousseet keskeiseksi pitkäaikaisten sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden syyksi erityisesti nuorilla aikuisilla.

Maailman terveysjärjestö kritiikin kohteena

Maailman terveysjärjestö (WHO) julkaisi tammikuussa politiikkasuosituksen, jossa päättäjiä kannustetaan edistämään kävelyä ja pyöräilyä väestön mielenterveyden vahvistamiseksi.

Suositus perustuu tutkimusnäytön väärintulkintaan ja sen valikoivaan esittämiseen.

Säännöllinen liikunta voi olla tehokas keino sekä ennaltaehkäistä että hoitaa yleisimpiä mielenterveysoireita, kuten masennusta ja ahdistuneisuutta. 

Kaikki liike ei kuitenkaan ole lääkettä mielelle. Näyttö arkisen liikkumisen, kuten koulumatka- ja työmatkaliikunnan, mielenterveysvaikutuksista on toistaiseksi ristiriitaista ja menetelmällisesti rajallista. Aihetta on tutkittava lisää.

Erityisesti vapaa-ajan liikunnalla on tärkeä rooli mielenterveyden edistämisessä, sillä se on useammin omaehtoista, merkityksellistä ja mielekästä. Se myös usein sisältää positiivista yhdessäoloa ja mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksille, kuten uusien taitojen oppimiselle.

Miten koulupäivän liikunta ja urheiluseuraliikunta vahvistavat nuorten mielenterveyttä?

Mielenterveyden ongelmat ovat monimutkaisia ja niihin liittyy edelleen paljon stigmaa.

Liikunnan ja mielenterveyden edistämiseen tähtäävien toimenpiteiden ja viestinnän on perustuttava tutkittuun tietoon.

Muutoin voimme hidastaa esimerkiksi ohjatun liikuntaharjoittelun tunnistamista vaikuttavaksi mielenterveyden häiriöiden hoitomuodoksi ja sen integrointia julkisen terveydenhuollon hoitopolkuihin.

Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa käynnistyi tammikuussa uusi, Juho Vainion Säätiön rahoittama tutkimushanke. Sen tavoitteena on selvittää, miten ja millaisissa tilanteissa koulupäivän aikainen liikunta ja urheiluseuraharrastaminen voivat vahvistaa nuorten mielenterveyttä. Hankkeessa hyödynnetään suomalaisten lasten, nuorten ja nuorten aikuisten liikuntakäyttäytymistä kokoavan LIITU-tutkimuksen aineistoja.

Tutkimusprojekti tuottaa uutta tietoa liikunnan ja mielenterveyden yhteyden taustalla vaikuttavista tekijöistä. 

Ennakoimme, että tulokset voivat toimia suunnannäyttäjänä liikuntakasvatuksen ja urheiluseuratoiminnan kehittämiselle siten, että nuorten mielenterveys huomioidaan niissä aiempaa järjestelmällisemmin ja vaikuttavammin.

Kirjoittaja Juuso Jussila työskentelee tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Jussila johtaa tutkimushanketta ”Liikunnan kontekstin, motivaatiotekijöiden ja psykososiaalisen ympäristön merkitykset nuorten mielenterveydelle”.

Aiheeseen liittyvä sisältö