Ympyrä sulkeutuu
Olen lähtöisin Varkaudesta, jonka monet muistavat tehtaasta, joka näyttäytyy vahvasti miljöössä ja on muovannut myös vahvasti kaupungin kehitystä ja historiaa. Lukiossa en hirveästi miettinyt mitä haluaisin tehdä isona, mutta luonnontieteet olivat minulle mieluisia ja osin helppojakin. Keskityin urheiluun ja ajattelin, että jostakin se kirkas ajatus tulevaisuudesta muokkautuu. No ei muokkautunut, enkä lopulta edes vaivautunut tarkastelemaan vaihtoehtoja kovinkaan kattavasti, mutta tunnistin, että Jyväskylässä oli mahdollisuus opiskella biologiaa, joka kiinnosti. Ja jos sinne ei pääsisi, olisi paikka papereilla tarjolla fysiikalle.
Hain siis bilsalle, mutta pääsykokeiden pisteet eivät olleet edes lähelläkään sisäänpääsyä, joten tie vei armeijan jälkeen Ylistönmäelle ja fysiikanlaitokselle.
Täällä ensimmäinen havainto oli, että nyt on muuten hypätty ihan eri peleihin, kuin mitä lukiossa olikaan vaadittu. Onneksi alun kurssien opetus oli ensiluokkaista ja aloittivat matkan reilun kolmen vuoden integrointiin (jota toki olen valmistumisen jälkeen hyödyntänyt tasan kaksi kertaa). Tästä matka lähti pikkuhiljaa muotoutumaan ja päätin alkaa opiskella sivussa myös ympäristötieteitä ja montaa muuta kiinnostavaa aihetta.
Suuntautumisvaihtoehdoksi valitsin soveltavan fysiikan ja pääsin lopulta teollisuusfysiikan maisteriohjelmaan, joka järjestettiin vahvassa yhteistyössä silloisen Metso Paperin kanssa. Metsolle pääsin myös tekemään graduni tuotekehitysosastolle, joka on jälkikäteen ollut vahvasti uraani kehitystehtäviin ohjaavaa aikaa.
Gradun jälkeen työt jatkuivat Metsolla ja työn ohessa täydensin ympäristötieteiden opintojani, valmistuen lopulta 2009 kyseisestä teemasta lisensiaatiksi.
Metson matka kesti lopulta lähes kymmenen vuotta, johon liittyi eri työtehtäviä, mutta kaikki liippasivat jollakin lailla kehittämiseen. Tämän jälkeen päässyt katselemaan teollisuutta ja kehitystoimintaa eri puolilta pöytää. Olen tehnyt energiakonsultointi lukuisille teollisuuslaitoksille, työskennellyt valtionyhtiö Motivassa, kehittänyt data-analytiikka palveluita teolliseen ympäristöön, toiminut HSE päällikkönä vaneritehtaalla, opettanut ammattikorkeakulussa ja nyt viimeisimpänä johtanut kehitystoimintaa suunnittelu- ja konsulttiyrityksessä.
Mitä oppeja opiskeluajasta jäi takataskuun?
Ensimmäisenä tulee mieleen, että silloin oppi, että työtä menestymisen eteen täytyy tehdä kovasti. Osa johtui siitä, etten ollut penaalin terävin kynä, mutta luulen, että vaatimustaso oli oikeasti kova ja vaati paljon jokaiselta. Toinen tärkeä havainto oli, että vaikeatkin luonnonilmiöt ovat johdettavissa jollakin tavalla matemaattiseen muotoon ja tätä kautta käsiteltävissä. Meille ei annettu kaavaa, jolla laskea, vaan se piti johtaa perusteista. Tämä toimintamalli on auttanut monessa paikassa myös työelämässä. Kurssien opiskelu eri laitoksilla puolestaan antoi tavan ajatella poikkitieteellisesti, mikä on osoittautunut erityisen tärkeäksi, kun toteutetaan kehityshankkeita.
Lisäksi uteliaisuus ja halu ymmärtää maailmaa huokui laitoksien henkilökunnasta ja uskon, että tämä on osaltaan ajanut myös minua jatkuvaan oppimiseen.
Miten hyödynnän näitä oppeja arjessani? Kehitystoiminnassa keskeistä on pystyä yhdistelemään erilaista informaatiota mahdollisimman selkeään muotoon. Tähän luonnontieteellinen ajattelutapa on antanut paljon. Kehitettäessä uutta täytyy myös olla ennen kaikkea utelias, uutta on lähdettävä tutkimaan rohkeasti ja nähtävä se mahdollisuutena.
Vaikka luonnontieteiden opiskelu ei suoraan ohjannutkaan uraa mihinkään tarkkaan suuntaan, antoi se mielestäni loistavat edellytykset toimia hyvin erilaissa tehtävissä. Lisäksi se toi elämään ystäviä, jotka varmasti kulkevat rinnalla lopun elämää. Verkostojen tärkeyden olen hahmottanut oikeastaan vasta työelämässä ja näin jälkikäteen olisi ollut tärkeää osallistua vahvemmin ainejärjestöjen ja verkostojen toimintaan. Tämä ei itselle sopinut oikein yhteen sen hetken elämän tilanteeseen, mutta tämä on mielestäni hyvin keskeinen osa matkaa, kasvaessa opiskelijasta kohti asiantuntijaa.
Ympyrä sulkeutui
Omalta osaltani ympyrä lähti sulkeutumaan yllättäen, kun tapasin eräässä tapahtumassa vanhan tutun Fysiikan laitokselta eli Pasi Raiskinmäen ja keskusteluun nousi mahdollinen kumppanussopimus Elomaticin ja Jyväskylän yliopiston välillä. Asiat etenivät käytäntöön varsi nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan, vastasin tästä kumppanuus sopimuksesta yritykseni puolesta. Tätä kirjoittaessa kumppanuuden rakentaminen etenee vauhdilla, ja matka on ollut todella inspiroiva jo tässä vaiheessa ja varmasti vieläkin enemmän jatkossa.
Miltä JYU näyttää mielestäni tänä päivänä suhteessa kahdenkymmen vuoden takaiseen? Paljon on tietenkin samaa; laitoksilla osaa liikkua edelleen ja osa ovien nimistäkin on edelleen samoja. Minulle tämä kertoo vahvasta jatkuvuudesta, toimivaa ei kannata korjata, mutta toki uutta voi rakentaa sen päälle, kuten on tehtykin.
Tätä täysin uuttakin on tullut/tulossa ja mielenkiintoista on mm. päästä tutustumaan uusiin kemian tiloihin ja fasiliteetteihin. Tilojen lisäksi on lähdetty vahvasti rakentamaan myös uusia opinpolkuja, josta hyvin mielenkiintoinen on turvallisuusteknologian DI-ohjelma, joka sopii tämän ajan vaatimuksiin ja haasteisiin loistavasti.
Lisäksi itseäni erityisesti ilahduttaa rohkeus lähteä rakentamaan uutta korkeakoulukonsernia Jyväskylään. Näen vahvoja synergiamahdollisuuksia JYU:n ja JAMK:n välillä, niin opetuksen, tutkimuksen, että yritysyhteistyön piirissä. Lopuksi silmiin pistävää on, että yliopisto on kehittynyt kansainvälisemmäksi, mikä on tärkeää, sekä itse oppilaitokselle, mutta myös Jyväskylälle ja Keski-Suomelle laajemminkin. Tärkeää on saada nämä koulutetut osaajat jäämään alueelle tuomaan elinvoimaa, mutta se onkin kuntien, kaupunkien ja meidän yritysten yhteinen ponnistus.
On myös ilahduttavaa että haalarit näkyvät katukuvassa edelleen vahvasti, sillä se osaltaan luo Jyväskylän imagoa elävänä, dynaamisena ja kasvavana opiskelukaupunkina.
