Jatkuvan oppimisen haasteet ja pienet osaamiskokonaisuudet korkeakoulutuksen kentässä
28.11.2025
Kirjoittajat: Jukka Lerkkanen, JYU avoimen yliopiston johtaja, Merja Karjalainen, JYU avoimen yliopiston varajohtaja ja Päivi Patja, yliopistonopettaja
Jatkuvan oppimisen merkitys korostuu, kun osaamista on kehitettävä ja uudistettava elämän ja työuran eri vaiheissa. Erityisesti työikäisten mahdollisuudet kehittää osaamistaan ovat olleet keskiössä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, ei pvm). Avoin korkeakouluopetus on jo vuosikymmenten ajan vastannut tähän tarpeeseen tarjoamalla korkeakoulujen opetussuunnitelmien mukaisia opintoja ilman pohjakoulutusvaatimuksia. Joustavat suoritustavat ovat mahdollistaneet opintojen suorittamisen työn ohella, ajasta ja paikasta riippumattomasti. Avoin korkeakouluopetus ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita tutkintokoulutuksesta poikkeavia, työn ohella opiskeleville suunnattuja joustavia opetusjärjestelyjä, sillä avointa korkeakoulutusta on yhä enemmän integroitu osaksi tutkintokoulutusta (Haltia 2025).
Korkeakoulujen rahoitusmalleissa jatkuvalla oppimisella on ollut oma osuutensa, tosin tämä osuus on viime vuosina pienentynyt. Viimeisimmissä rahoitusmalleissa jatkuvan oppimisen osuus laski yliopistoissa neljästä prosentista kolmeen ja ammattikorkeakouluissa kahdeksasta prosentista viiteen. Tämä tarkoittaa, että yksittäiset oppijat ja organisaatiot joutuvat yhä useammin vastaamaan itse jatkuvan oppimisen kustannuksista. Korkeakoulujen rahoitusmalli vaikuttaa näin suoraan jatkuvaan oppimiseen. (Iloranta 2024).
Keskustelu jatkuvasta oppimisesta on painottunut yksilölähtöisyyteen, mutta tarkastelua tulisi laajentaa myös yhteisöjen, organisaatioiden ja yritysten näkökulmaan. Viime vuosina painopiste on siirtynyt erityisesti pieniin osaamiskokonaisuuksiin (micro-credentials), jotka ovat rajattuja, ajallisesti kevyempiä ja työelämälähtöisiä oppimiskokonaisuuksia, jotka pyrkivät vastaamaan työelämän muuttuviin tarpeisiin (Äikäs 2025).
Opetus- ja koulutussanasto OKSA (2024) määrittelee pienen osaamiskokonaisuuden tutkintoa suppeammaksi kokonaisuudeksi, jolla on selkeät osaamistavoitteet, määritelty laajuus sekä luotettava arviointi. Oppija saa sähköisesti hyödynnettävän todistuksen, joka on hänen omistuksessaan ja jaettavissaan. Näin pienet osaamiskokonaisuudet ovat joustava ja nykyaikainen tapa täydentää osaamista elämän eri vaiheissa.
Keskustelu pienten osaamiskokonaisuuksien asemasta korkeakoulujen kentässä on vilkasta. Yhden näkemyksen mukaan pienet osaamiskokonaisuudet ovat markkinaehtoista täydennyskoulutusta. Toiset ajattelevat pienten osaamiskokonaisuuksien rakentuvan korkeakoulujen perusrahoituksella subventoidusta, tutkintojen osista koostuvasta avoimesta korkeakoulutuksesta (Haltia 2025). Näiden lisäksi voidaan ajatella pienten osaamiskokonaisuuksien olevan oppimiskokonaisuuksia, joissa yhdistetään uudella tavalla täydennyskoulutusta ja avointa korkeakoulutusta.
Usein keskustelu nojaa oletukseen "työelämästä" yhtenäisenä joukkona, vaikka todellisuudessa eri toimialoilla, sektoreilla ja erikokoisilla organisaatioilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet rahoittaa työntekijöidensä osaamisen kehittämistä. Sama koskee yksittäisiä oppijoita – kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia kouluttautua omakustanteisesti.
Jos työelämälähtöiset pienet osaamiskokonaisuudet rajataan vain markkinaehtoiseksi täydennyskoulutukseksi, siirtyvät osaamisen kehittämisen kustannukset entistä enemmän yksilöiden ja organisaatioiden vastuulle. Kun tähän lisätään jatkuvan oppimisen osuuden pienentyminen korkeakoulujen rahoitusmalleissa, heikentyvät edelleen mahdollisuudet hyödyntää perusrahoituksella subventoitua avointa korkeakoulutusta. Myös avoimen korkeakouluopetuksen integroiminen tutkintokoulutukseen vaikeuttaa työssäkäyvien oppijoiden asemaa. Lisäksi aiemmat leikkaukset aikuiskoulutusrahaan, vuorotteluvapaaseen ja vapaan sivistystyön rahoitukseen vaikeuttavat entisestään jatkuvan oppimisen tavoitteiden toteutumista yhteiskunnassamme.
Lähteet:
Pienet osaamiskokonaisuudet – avain menestykseen työelämässä
12.-13.11.2025 Jyväskylässä järjestetyille Avoimen korkeakouluopetuksen päiville kokoontui lähes 300 avoimen korkeakoulutuksen kehittäjää keskustelemaan ajankohtaisista teemoista ja jakamaan osaamista. Tapahtuman toisen päivän ohjelma keskittyi erityisesti pieniin osaamiskokonaisuuksiin ja niiden kehittämiseen yhdessä työelämän kanssa.
Avointen korkeakoulujen opiskelijoiden osaamistarpeet ovat pitkälti työelämässä, joten tarve opintojen kehittämiselle yhä paremmin työelämää palveleviksi on ajankohtainen. Yksi ratkaisu työelämän osaamistarpeisiin vastaamiseen ovat pienet osaamiskokonaisuudet. Niiden kehittämisosaamista edistetään korkeakoulujen yhteistyössä mm. POIJU-hankkeessa.
Professori Theo Bastiaens, Rector of Open University of Netherlands and President of EADTU: Oppiminen työelämään sopivassa mittakaavassa
Eurooppalaisissa korkeakouluissa pienten osaamiskokonaisuuksien, eli micro-credentialsien, kehittämisestä ja määrittelystä on jo pitkä kokemus. Tavoitteena on täsmällisten tietojen ja taitojen oppimisen mahdollistaminen joustavasti, saavutettavasti ja aidosti kyvykkyyksiä kehittäen ja mitaten.
”Pienet osaamiskokonaisuudet ovat mahdollisuus oppia ja soveltaa uusia taitoja tiiviissä yhteydessä työhön ilman, että työntekijöitä tarvitsee lähettää pitkiksi ajoiksi koulutuksiin”, kuvasi European Association of Distance Teaching Universities -järjestön puheenjohtaja prof. Theo Bastiaens. Työntekijöiden näkökulmasta pienet osaamiskokonaisuudet mahdollistavat uudenlaista omistajuutta omaan osaamisen kehittämiseen: sen kasvattamista aiemmin opitun päälle ja osaamisen osoittamista sujuvasti.
”Uskon, että pienistä osaamiskokonaisuuksista tulee osa uutta hybridioppimisen ekosysteemiä, joka yhdistää korkeakoulut, yritykset ja ammattilaiset reaaliaikaisesti jo opintojen kehittämisen ja suunnittelun vaiheessa. Ne tekevät osaamisesta näkyvää, mahdollistavat oppimisen työelämään sopivassa mittakaavassa ja mahdollistavat uuden osaamisen soveltamisen.”
Täsmällisiin osaamistarpeisiin vastaavien pienten osaamiskokonaisuuksien kehittäminen edellyttää luottamusta eri näkökulmista: se on läpinäkyvyyttä mm. opintosisältöjen ja työmäärän suhteen, varmuutta opitun hyödynnettävyydestä ja hyväksiluettavuudesta, turvallisia ja yhteensopivia digitaalisia alustoja sekä laadukasta ohjausta ja reflektointia.
”Merkitystä ei ole sillä, kuinka kauan on opiskeltu tai monellako luennolla käyty, vaan sillä mitä opitulla osaamisella voidaan saada aikaan”.
POIJU- ja PINKO-hankkeet toteuttivat yhteistyössä työpajat, joissa keskityttiin pienten osaamiskokonaisuuksien pedagogisiin ratkaisuihin ja opintohallinnollisiin asioihin
Pedagogiset ratkaisut -työpajassa tavoitteena oli tunnistaa konkreettisia keinoja, joilla osaamisen kehittämistä voidaan tukea joustavasti ja työelämälähtöisesti. Keskustelussa korostui tarve joustaville, saavutettaville ja työelämälähtöisille ratkaisuille. Pienet osaamiskokonaisuudet tarjoavat mahdollisuuden vastata nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin, mutta niiden toteuttaminen edellyttää selkeitä rakenteita, yhteistyötä ja pedagogista kehittämistä. Lisäksi kustannustehokkuus, tekoälyn eettinen hyödyntäminen ja yksilölliset opintopolut ovat keskeisiä tekijöitä tulevaisuuden oppimisen ekosysteemissä. Työpajaan osallistui 30 henkilöä.
Opintohallinnolliset asiat -työpajaan osallistui 60 henkilöä. Keskityimme pienten osaamiskokonaisuuksien opintohallinnollisiin näkökulmiin ja laadunhallintaan. Pohjasimme työskentelyn EUn neuvoston suositukseen ja OKMn kansalliseen viitekehykseen pienistä osaamiskokonaisuuksista. Keskustelussa korostui pienten osaamiskokonaisuuksien opintohallinnollisten prosessien kehittämistarpeet viitekehykseen pohjautuen sekä tarve yhteisille menettelytavoille. Yhtenevät opintohallinnolliset prosessit mahdollistavat pienten osaamiskokonaisuuksien tunnistamisen ja sujuvamman työelämätarpeisiin vastaamisen.
