Viittomakielten tutkimushistoria
Viittomakieliä on tutkittu modernin kielitieteen viitekehyksessä 1950-luvulta alkaen. Suomessa viittomakielten tutkimus alkoi 1980-luvulla, ja Jyväskylän yliopistossa viittomakielten tutkimusta on tehty 1990-luvulta alkaen. Vuodesta 2010 viittomakielten tutkimusta on tehty viittomakielen keskuksessa, jonka toiminta perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön Jyväskylän yliopistolle myöntämään valtakunnalliseen erityistehtävään.
Tutkimuksen yleinen tavoite
Viittomakielen keskus on kansainvälisesti tunnustettu huippuyksikkö viittomakielten tutkimuksen alalla. Keskuksessa tehtävän tutkimuksen keskeisenä päämääränä on edistää viittomakielten monimuotoisuuden tutkimusta ja dokumentointia ja tätä kautta lisätä viittomakielten käyttäjien osallisuutta yhteiskunnassa ja sen toiminnoissa. Tutkimuksen tulokset ja resurssit jaamme avoimesti kaikkien käyttöön.
Tutkimuksen painoalat
Keskuksessa tehtävällä tutkimuksella on kaksi painoalaa. Nämä ovat viittomakielen rakenteen ja käytön perustutkimus sekä viittomakielen omaksumisen ja monikielisyyden soveltava tutkimus. Painoalat motivoituvat yhtäältä Jyväskylän yliopiston ja kieli- ja viestintätieteiden laitoksen tutkimusstrategisista tavoitteista, toisaalta viittomakielen kentän konkreettisista tietotarpeista.
Infrastruktuurit
Viittomakielen keskus rakentaa avointa tutkimusinfrastruktuuria, Suomen viittomakielten multimediakorpusta. Korpus sisältää tietokoneluettavaa aineistoa sekä suomalaisesta että suomenruotsalaisesta viittomakielestä. Korpusaineisto lisää tutkimustiedon yleistettävyyttä ja toimii myös molempien kielten dokumentaationa. Lasten viittomakielten taidon arviointiin on keskuksessa kehitetty laaja verkkopohjainen arviointimateriaali.
Menetelmät ja teknologiat
Keskus osallistuu verkostojensa kautta aktiivisesti uusien laadullisten ja määrällisten tutkimusmenetelmien kehittämiseen. Keskuksen tutkimuksessa myös hyödynnetään uusimpia teknologioita, kuten liikekaappausta ja aivokuvantamisteknologioita. Menetelmien kehittämisen ja teknologioiden hyödyntämisen myötä viittomakielistä ja lopulta kieli-ilmiöstä itsestään saadaan täysin uutta tietoa.
